Hesarin femakko

Ja tuohan ei tietenkään ole vihapuhetta, vaan oivaltavaa ja voimaannuttavaa taidetta.

Miehet ovat kykenemättömiä sympatiaan
Atlas Saarikoski

1968 ampui miesvihaaja, kyltymätön feministi Valerie Jean Solanas Andy Warholia. Hän ei osunut tarpeeksi hyvin. ”Teko oli moraalinen” Solanas sanoi myöhemmin. ”Oli moraalitonta etten osunut.”

Siinä se on. Teko, jolla ei oikeastaan ollut merkitystä. Ja teko, jolla on kaikki merkitykset mitä mikään teko voi saada.

Tämä kirjoitus ei ole miehille. Älkää lukeko, älkää kommentoiko, älkää edes ajatelko sitä mitä kirjoitan. Te ette ole kiinnostavia millään tavalla. Ja nyt puhun mies-miehistä. Jos Valerie Solanas eläisi tänään, hän olisi transmies.

Miehet ovat Solanaksen sanoin itsekeskeisiä, kykenemättömiä empatiaan, rakkauteen, ystävyyteen ja huolenpitoon. Miehet ovat sivuseikka. Miesten aika on ohitse.

Solanas puhuu meille. Hän kirjoittaa SCUM-manifeston vuonna 1967. SCUM tulee sanoista society for cutting up men. Se on metaforinen kirjoitus maailmanhistoriasta. Se on feministinen painajainen. Se on totta.

Scum-manifeston keskeinen opetus on tämä.

Suurin vaara on kiltteys. Kiltit isän tytöt ovat muutoksen suurin este. Siksi tämä teksti on kirjoitettu heille.

Kiltteyttä palkitaan murusilla. Tee tutkinto, saat kympin. Odota palkankorotusta. Äänestä fiksusti. Osallistu kulttuurikeskusteluun. Vaadi pieniä muutoksia. Nyökyttele. Valitse meikit sävy sävyyn. Ole haluttava. Ole daddy’s girl ja istu isän polvelle. Äiti sanoo älä istu, isä sanoo istu tai sinut tuhotaan.

Valerie tietää, että on olemassa toinen tie. Valerie valitsee toisin. Hän opastaa meitä.

Konflikti ei ole naisten ja miesten välinen. Konfliktin osapuolet ovat SCUM ja Daddy’s Girls. Miehet eivät ole pääosassa. Miehet ovat abstraktio.

SCUM on ryhmä naisia, jotka ovat dominoivia, itsevarmoja, väkivaltaisia ja riippumattomia. SCUM on ryhmä naisia, jotka ovat tietoisia omasta ylivertaisuudestaan ja vallastaan. He ovat valmiina johtamaan universumia.

Eletään kuusikymmentäluvun loppua.

Entä tänään? Feminismin aallot ovat vyöryneet ylitsemme ja muuttuneet uusiksi taisteluiksi, joita yhdistävät seksuaalisuus, etninen tausta, vammaisuus ja luokka.

SCUM ei ole kadonnut maailmasta. Se on täällä ja nyt se on puhdasta vastarintaa. SCUM kävelee keskellä tietä, eikä koskaan väistä. SCUM on kokonainen ihmisjoukko yhdessä ihmisessä. SCUM muuttaa pelon voimaksi. SCUM on asenne.

Se joka luulee, että manifesti oli opas feministiselle liikkeelle osuu harhaan. Valerie Solanas ei koskaan ollut aktiivinen missään liikkeessä. Häntä kiinnosti vallassa olevan järjestyksen lopullinen muutos eikä sen minimaalinen manipulointi.

Daddy’s girls, kuunnelkaa. SCUM tulee teidän peräänne, ja te heräätte pitkästä päiväunestanne .

Meissä kaikissa asuu isän tyttö, me kaikki tottelemme liian helposti kysymättä miksi. Epäröimme nousta vastarintaan. Katsomme mieluummin televisiosta ruoanlaittoa. Tanssimme, pukeudumme, viemme lapsia päiväkoteihin, kirjoitamme kaihoisia runoja, luemme lehtien yleisöosaston kirjoituksia ja harrastamme seksiä.

Täytämme elämämme aktiviteeteilla, joissa ei ole mitään mieltä ja jotka palvelevat Isää, muuttumatonta yhteiskuntaa ja sen tarpeita.

Jos haluamme muutosta, meidän on unohdettava kiltteys. On oltava enemmän, lujempaa ja voimakkaammin. On käyttäydyttävä huonosti. On unohdettava pelko. ¨

Solanas sanoo näin. SCUM liikkuu itsevarmasti, vapaasti ja itsenäisesti. Kun se kohtaa toisen samanlaisen, syntyy elämä joka perustuu puhtaalle kunnioitukselle eikä koskaan tottelemiselle.

"Tämän (vankilan) jälkeen Solanas katosi julkisuudesta ja vietti aikaa mielisairaaloissa. On arveltu että hän olisi muuttanut Kaliforniaan 1980-luvulla ja elättänyt itseään prostituutiolla. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 52-vuotiaana San Franciscossa."

"Hänen nuoruudestaan ei ole tarkkoja tietoja, mutta on esitetty arvioita että hän elätti itsensä tarjoilijana, kerjäämällä ja prostituutiolla."

Feministien sankari olikin siis huora. Feministit, seuratkaa idolianne.