Sain tiedon että tuttujemme lapselle on annettu elinaikaa n.viikko. Lapsi on jo aikuinen kuten minunkin poikani oli kuollessaan 5 vuotta sitten. Olen nyt töissä itkenyt ja olotila on ahdistunut. Mietin mitä henkilön alaikäiset
lapset ja vanhemmat joutuvat tällä hetkellä läpikäymään ja sitten kun kuolema saapuu
Oma kamala ahdistukseni ja pelkoni että sekoan 5 vuotta sitten ja sitä seuranneet tapahtumat ovat nyt niin vahvasti mielessäni että koen elimistössäni samankaltaisia
epämiellyttäviä tuntemuksia kuin poikani kuollessa. Onko muilla kokemusta että oma
suru aktivoituu vuosien päästä kun jotain samanlaista tapahtuu tuttavapiirissä ?
lapset ja vanhemmat joutuvat tällä hetkellä läpikäymään ja sitten kun kuolema saapuu
Oma kamala ahdistukseni ja pelkoni että sekoan 5 vuotta sitten ja sitä seuranneet tapahtumat ovat nyt niin vahvasti mielessäni että koen elimistössäni samankaltaisia
epämiellyttäviä tuntemuksia kuin poikani kuollessa. Onko muilla kokemusta että oma
suru aktivoituu vuosien päästä kun jotain samanlaista tapahtuu tuttavapiirissä ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä Emo1
Ensinnäkin otan osaa oman poikasi poismenon johdosta. On kauheaa joutua luopumaan lapsestaan. Sitä tuskan määrää ei voi tietää muu kuin toinen oman lapsensa menettänyt. Me muut voimme vain kulkea vierellä ja ottaa osaa niillä tavoin, joita kenelläkin on.
On ihan ymmärrettävää, että reagoit näihin järkyttäviin uutisiin juuri tuolla tavoin mitä kerrot. Sellainen ihminen on: menneet tuskat ja kriisit tulevat päivätajuntaan uudelleen kun jotain vastaavaa tapahtuu. Jos tulkitsen oikein, saattaa pelkosi menneiden asioiden toistumisesta olla suurempi kuin se mitä on ainakaan vielä tapahtunut reaalisesti? Itse en usko, että viiden vuoden takaiset oireet ja ahdistus ainakaan samassa laajuudessa toistuisivat. Aika on armahtanut jo hiukan pahinta tuskaasi ja suruasi. Olet käynyt läpi asioita jo silloin. Vaikkei suru varmasti koskaan täysin poistu, ei tämän tarvitse olla merkkinä uuden samanlaisen jakson alkamisesta elämässäsi. Toki oma suru aktivoituu, mielestäni se on luonnollista. Mutta sen ei enää tarvitse musertaa sinua.
On hienoa jos voit olla tukena, tässä tuttavaperheessä. On myös tärkeää, että tunnistat omat jaksamisesi rajat ja haet tarvittaessa apua myös itsellesi.
Voimia ja siunausta sekä Sinulle että tuolle perheelle!
Pappi Elisabet
Hei emo1. Minulta on kuollut myös lapsi. Seuraavaksi kuoli äiti ja sairastuin uudelleen masennukseen. Kyllä se suru aktivoituu uudelleen, ainakin minulle on käynyt niin. Voimia sinulle!!
Voimia sinullekin, hyvä Myöslapsenmenettänyt. Olet kokenut niin kovia.
Lämpimin terveisin,
Pappi Elisabet