Mieltäni on vaivannut pitkään ongelma nykyisessä ylistysmusiikissa. Tämä ongelma on ajanut minua pois jo ylistysmusiikkikulttuurista (joka on ehkä kuitenkin hyvä asia...). Ongelmana on sanoitukset, joissa valehdellaan ja liioitellaan, usein paisutellaan ihmisen omia ansioita. Esimerkkejä (en ehkä muista lainauksia sanatarkasti):
-"mun silmäni nähneet on sun suuruutesi" - nimenomaan ei ole nähnyt. En voi mitenkään väittää nähneeni Jumalan suuruutta. Jumalan suuruus pysyy mysteerinä kuolemaamme asti, emmekä ehkä taivaassakaan voi kokea sitä koko voimassaan.
-"Annan sydämeni sinulle Jeesus, mä elän sinulle vain", "oot kaikkeni, nyt muuta en mä kaipaa" jne. - useissa lauluissa kerromme antavamme kaikkemme ja elävämme täysillä Jumalalle, vaikka harva meistä elää niin. En minä ainakaan. Uskoisin, että suurimmalle osalle näitä laulaville ko. väitteet on pelkkää sananhelinää. On jotenkin falskia tulla Jumalan eteen väittämään, että elämämme kuuluu kokonaan hänelle, vaikka todellisuus on sitä, että elämme pääasiassa itsellemme ja omille haaveillemme, mammonalle, mukavuudelle yms. Menemme vaikka maassa makaavan spurgun ohi jumikseen ylistelemään... Annoinko kaikkeni?
-"Todellisempi oot kuin maailma" - Kyllä mielestäni tämän maailman todellisuus lyö kasvoille niin rajusti, että kukaan ei voi väittää näin. Jumala pysyy varmasti aina meille mysteerinä ja salaisuutena. Mihin edes tarvittaisiin uskoa, jos se voisi muuttua täysin konkreettiseksi tietämiseksi. On toki näitä amerikanevankelistoja, jotka väittävät olevansa suorassa dialogissa Jumalan kanssa päivittäin (uskoo ken tahtoo).
Näitä esimerkkejä kyllä riittää, en näitä jaksa tähän tämän enemmän avata, mutta ehkä saitte pointin. Minusta on hyvä laulaa Jumalan suuruudesta, mutta itseäni häiritsee nämä sanoitukset, jotka usein korottavat ihmistä siinä ohessa. Jotenkin ylistys on aika onttoa, jos lauletaan jotain, mikä ei pidä paikkansa ja varsinkin jos tämän tekee ihan sujuvasti edes ajattelematta mitä laulaa. Onko sillä jotain merkitystä valtaistuimen edessä? Ja jos elämämme on kaikkea muuta kuin ylistyksen antamista teoillamme, niin ei se laulamalla paremmaksi muutu.
Mielipiteitä?
-"mun silmäni nähneet on sun suuruutesi" - nimenomaan ei ole nähnyt. En voi mitenkään väittää nähneeni Jumalan suuruutta. Jumalan suuruus pysyy mysteerinä kuolemaamme asti, emmekä ehkä taivaassakaan voi kokea sitä koko voimassaan.
-"Annan sydämeni sinulle Jeesus, mä elän sinulle vain", "oot kaikkeni, nyt muuta en mä kaipaa" jne. - useissa lauluissa kerromme antavamme kaikkemme ja elävämme täysillä Jumalalle, vaikka harva meistä elää niin. En minä ainakaan. Uskoisin, että suurimmalle osalle näitä laulaville ko. väitteet on pelkkää sananhelinää. On jotenkin falskia tulla Jumalan eteen väittämään, että elämämme kuuluu kokonaan hänelle, vaikka todellisuus on sitä, että elämme pääasiassa itsellemme ja omille haaveillemme, mammonalle, mukavuudelle yms. Menemme vaikka maassa makaavan spurgun ohi jumikseen ylistelemään... Annoinko kaikkeni?
-"Todellisempi oot kuin maailma" - Kyllä mielestäni tämän maailman todellisuus lyö kasvoille niin rajusti, että kukaan ei voi väittää näin. Jumala pysyy varmasti aina meille mysteerinä ja salaisuutena. Mihin edes tarvittaisiin uskoa, jos se voisi muuttua täysin konkreettiseksi tietämiseksi. On toki näitä amerikanevankelistoja, jotka väittävät olevansa suorassa dialogissa Jumalan kanssa päivittäin (uskoo ken tahtoo).
Näitä esimerkkejä kyllä riittää, en näitä jaksa tähän tämän enemmän avata, mutta ehkä saitte pointin. Minusta on hyvä laulaa Jumalan suuruudesta, mutta itseäni häiritsee nämä sanoitukset, jotka usein korottavat ihmistä siinä ohessa. Jotenkin ylistys on aika onttoa, jos lauletaan jotain, mikä ei pidä paikkansa ja varsinkin jos tämän tekee ihan sujuvasti edes ajattelematta mitä laulaa. Onko sillä jotain merkitystä valtaistuimen edessä? Ja jos elämämme on kaikkea muuta kuin ylistyksen antamista teoillamme, niin ei se laulamalla paremmaksi muutu.
Mielipiteitä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Väärät kristityt pyrkivät antamaan itsestään Jumalalle tosi asiassa he ylistävät itseänsä. ja tekemisiään. Ikäänkuin Jumala tarvitsisi heidän lahjojaan. Omien käsien suutelijoita he ovat. He eivät ole saaneet Jumalalta mitään.
Oikeansuuntaisia huomioita. Jos ihminen tunnistaisi syntisyytensä, oman erinomaisuuden tunnustaminen jäisi vähemmälle. Ylistyksenjohtajien erinomaisuuskompleksi ja kuvitelmat taivaan saattamisesta maan päälle ylistyksen kautta muistuttavat megalomanian oireita.
Mutta fiilis, tunne, miltä musta tuntuu - sehän on kaiken itsekeskeisen kulttuurin mittari.
Itse en ajattele, että nämä kuvaamasi asiat korottaisivat ihmistä.
Mutta ajattelen, että on hyvä laulaa ja rukoilla asioita, joita oikeasti tarkoittaa.
Jotkut joskus sanovat, että eivät pidä ylistyslauluista, koska niissä on niin pinnallisia sanoituksia. Oma kokemukseni on melko päinvastainen: Monissa ylistyslauluissa on TODELLA syvälliset sanat! Esimerkiksi monet lainaamasi lauseet ovat todella syvällisiä ja vahvoja! Ongelma on ennemminkin se, jos ylistyksenjohtaja tai seurakunta eivät tarkoita sitä, mitä laulavat. Silloin voi syvällisinkin sanoitus tuntua kevyeltä...
Itse yritän ylistyksenjohtajana valita lauluja, joiden sanoituksen voin juuri sillä hetkellä allekirjoittaa elämässäni täysin. Jos en jollain hetkellä koe (täyttä) vapautta maailmasta, en todellakaan valitse laulua "Vapaa oon". Jos en koe sillä hetkellä todelliseksi asennetta "Elän sulle vain", niin en valitse sitä laulua. Mutta on ollut kertoja, jolloin olen voinut valita nuo laulut ja laulaa niitä sydämestäni.
Jos en johda ylistystä, niin "yleisössä" ollessani jätän monesta laulusta lauseita laulamatta, jos ajatus ei oo totta elämässäni juuri sillä hetkellä.
Hienoimpia hetkiä ovat sellaiset, joissa Jumalan lapset ovat tulleet Jumalan eteen nälkäisinä ja janoisina. Asenteella "tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni". Silloin ylistyksessä on aivan erityisellä tavalla Voimaa!!! Onneksi olen kokenut paljon tällaistakin ja tiedän, että Jumalan ylistämisessä Jumala voi olla läsnä aivan erityisellä tavalla!
Olin raamattuopistolla Keuruulla peruskurssilla. Meitä oppilaita oli koolla ehkä 10-15. Keskustelimme vapaasti uskon asioista. Sitten joku ehdotti että laulettaisiin "Minun sieluni janoaa Jumalaa". Niin aloimme laulaa. Kun laulu loppu, tilanteeseen tuli voimakas Pyhän Hengen läsnäolo ja me kaikki aloimme puhua kielillä. Mahtava kokemus. Uskon että lauloimme sen hetkisen sydämen kaipauksen ja Jumala vastasi siihen. https://www.youtube.com/watch?v=zLqxH9UKzj8
Ihan samalla lailla "valehdellaan" virsissä ja kaiikissa muissakin hengellisissä lauluissa - kirkkokuntaan katsomatta! Eli uskovat ei vissiin saa laulaa mitään hengellisiä lauluja, koska kaikissa "valehdellaan".
Saman tien voidaan kieltää rukouskin, kun siinäkin niin usein tulee luovutettua kaikki Jeesukselle. Oikeastaan on hyvä olla lukematta Raamattuakin. Sielläkin ylistetään Jumalan suuruutta ja käsketään jättämään kaikki Herran käsiin.
Aloitus päin peppua taas!
Virsissä on sentään sisältöä ja sanomaa. Turha liioitella.
Aloitus on ihan asiallinen. Itse ja en pidä tuosta samojen sanojen jankkaamisesta, usein tuntuu, että kun puhujalla ei ole mitään sanottavaa, no " jatketaanpa ylistystä"..
No on toki ihan hyvääkin ylistystä missä tuntee Pyhän Hengen läsnäolon.
Mutta parhaita ovat vanhat hyvät Herramme Tulee laulukirjan laulut, en ymmärrä miksi ne on vain poissa pelistä srk:a. Onneksi niitä kuulee vielä radiossa.
Aloittajan viesti ilmeisesti tarkoittaa sitä, että jumalanpalvelus on vain ulkoista, ei sisäistä. Siksi kyse on ylistyshumasta, kuin maailmanlaulut, joissa toista sukupuolta ylistellään vain ulkoisin mitoin.
Tavallaan liikutaan asiassa tunnepuolen manipulaatiossa. Ylistysmusiikki ei korota niinkään Kristusta, sovitusta, jossa ihminen polvistuu Herransa eteen ja lähtee vaeltamaan Kristuksen askeliin, vaan liikutaankin senhetkisen tunnelatauksen pyhässä, jonka ihminen on luonut.
Varmaankin aloittaja on asiassa lähellä totuutta.
Aikoinaan eräs saarnamies toi 5.ssä kasetissa esiin juuri musiikin vaikutusta hengellisellä puolen, jota nyt tämä ylistyshumpaksi nyt nimeämäni tapa on tämän ajan muotojumalisuutta.
Ne äänitteet oli aikoinaan netissäkin, mutta olen unohtanut niin nimen, etten pysty sitä nyt hakemaan kuultavaksi ja tuskin niitä enää näitten vuosien jälkeen onkaan.
Laki lupauksista: 4. Moos 30. Jos ylistyslaulussa lupaa kaiken antaa, eikä annakaan, se lasketaan synniksi. Toisaalta ei ole pakko muodostaa omilla lupauksilla jotain ylimääräisiä rasitteita. Toisaalta minkä sille voi, mitä Jumala puhuu jonkun suulla.
-"Todellisempi oot kuin maailma" - Kyllä mielestäni tämän maailman todellisuus lyö kasvoille niin rajusti, ....
:D :D :D REPESIN!!!!
Eräässä laulussa lauletaan, että "Hän parantaa kaikki sinun sairautesi". Ei juuri käytännössä näin ole tapahtunut..