Minusta kaikkien vakaumuksellisten pasifistien pitäisi käydä armeija sen vuoksi, että he todella voisivat uskottavasti seisoa sanojensa takana. Nythän on nimittäin niin, että keskimääräinen suomalainen mies ajattelee kaikkien sivareiden ja myös totaalikieltäytyjien olevan sopeutumattomia vellihousuja, jotka eivät kykene olemaan edes puolta vuotta komenneltavana "raskaissa" kasarmiolosuhteissa.
Siinä mielessä nämä armeijan käyneet miehet ovatkin oikeassa, ettei siviilipalvelus todellakaan vaadi armeijaan verrattuna yhtään mitään. Se on nykymaailman pahimpien puolien kärjistymä. Ei ole enää minkäänlaista kuria, eikä fyysistä toimintaa. Palveluspaikkana monilla on samanlaiset täysin turhat hommat tietokoneen ääressä, joita he tekevät muutenkin.
Sen sijaan ikinä esim. tällaisilla keskustelupalstoilla ei puhuta siitä, miten eriarvoisessa asemassa palveluksen raskaudessa ollaan myös armeijan sisällä. Jotkut b-miehet ovat puolisivareita, jotka löhöävät puolet päivästä punkassa ja toista ääripäätä edustavat tiedustelijat, jotka voivat joutua olemaan pahimmillaan kolmasosankin palveluksestaan maasto-olosuhteissa (säästä riippumatta) ja lomille pääsykin voi olla täysi arvoitus. Siinä kärsivät jo varmasti kaikki siviilielämän henkilökohtaiset asiat.
Vain pasifisti, joka oikeasti näkisi ja kokisi tämän kaiken, voisi olla kokemukseen perustuen pasifisti. Puhun tietoisesti pasifisteista, en aseistakieltäytyjistä, koska tämä jälkimmäinen tulee termi tulee todella ajankohtaiseksi vasta sen todellisen sodan syttyessä. Ei armeijassa ketään (ainakaan tarkoituksella) tapeta sen enempää kuin siviilissäkään.
Nythän sellaiset todelliset ihmiskunnan hyväntekijät ja sydämeltään puhtaat ihmiset, jotka suorittavat sivarinsa esimerkiksi vaikeavammaisten tai sairaiden hoitotehtävissä sekoittuvat kaikkien silmissä näihin kolmannen vuosituhannen lusmunörtteihin (joita on oikeasti suurin osa sivareista) ja kaiken maailman kirjat ulkoa lukeneisiin akateemisiin kommunistiteoreetikkoihin ja se ei ole reilua. Turha keskivertosuomalaiselle kuitenkaan on järkeä puhua.
Siksi sinä, joka olet oikeasti rauhan mies, mene armeijaan! Silloin sinusta tulee kadunmiehen silmissä uskottava! Sen jälkeen voit suunnata tarmosi tämän maailman kehittämiseen parempaan ja rauhanomaisempaan suuntaan.
Selvennyksen vuoksi itse olen suorittanut asevelvollisuuteni armeijassa, vaikka mietin vakavissani sivariin menoa. En kadu ratkaisuani lainkaan. Armeija oli minulle henkilökohtaisesti hyvin avartava kokemus (vaikka joidenkin maailmankuvaa se saattaakin valitettavasti supistaa..) Jotta kukaan ei luulisi, että yritän tässä itseäni kehua niin voin siviilissä kertoa olevani ihan tavallinen luuseri opiskelija, jolla on paljon paheita. En myöskään erityisesti toimi yleisten hyvien asioiden (kuten rauhan) puolesta vaan omakin napa on hyvin tärkeä.
Toivon, ettei sotaa koskaan tulisi, enkä lähde arvailemaan kuinka silloin menettelisin. Monet niin varmasti tuntuvat tietävän, mutta minä en. Haluankin korostaa, että tämä teksti koskee nimenomaan vallitsevan normaalitilanteen (eli rauhan) aikaista rauhanpuolustusta.
Siinä mielessä nämä armeijan käyneet miehet ovatkin oikeassa, ettei siviilipalvelus todellakaan vaadi armeijaan verrattuna yhtään mitään. Se on nykymaailman pahimpien puolien kärjistymä. Ei ole enää minkäänlaista kuria, eikä fyysistä toimintaa. Palveluspaikkana monilla on samanlaiset täysin turhat hommat tietokoneen ääressä, joita he tekevät muutenkin.
Sen sijaan ikinä esim. tällaisilla keskustelupalstoilla ei puhuta siitä, miten eriarvoisessa asemassa palveluksen raskaudessa ollaan myös armeijan sisällä. Jotkut b-miehet ovat puolisivareita, jotka löhöävät puolet päivästä punkassa ja toista ääripäätä edustavat tiedustelijat, jotka voivat joutua olemaan pahimmillaan kolmasosankin palveluksestaan maasto-olosuhteissa (säästä riippumatta) ja lomille pääsykin voi olla täysi arvoitus. Siinä kärsivät jo varmasti kaikki siviilielämän henkilökohtaiset asiat.
Vain pasifisti, joka oikeasti näkisi ja kokisi tämän kaiken, voisi olla kokemukseen perustuen pasifisti. Puhun tietoisesti pasifisteista, en aseistakieltäytyjistä, koska tämä jälkimmäinen tulee termi tulee todella ajankohtaiseksi vasta sen todellisen sodan syttyessä. Ei armeijassa ketään (ainakaan tarkoituksella) tapeta sen enempää kuin siviilissäkään.
Nythän sellaiset todelliset ihmiskunnan hyväntekijät ja sydämeltään puhtaat ihmiset, jotka suorittavat sivarinsa esimerkiksi vaikeavammaisten tai sairaiden hoitotehtävissä sekoittuvat kaikkien silmissä näihin kolmannen vuosituhannen lusmunörtteihin (joita on oikeasti suurin osa sivareista) ja kaiken maailman kirjat ulkoa lukeneisiin akateemisiin kommunistiteoreetikkoihin ja se ei ole reilua. Turha keskivertosuomalaiselle kuitenkaan on järkeä puhua.
Siksi sinä, joka olet oikeasti rauhan mies, mene armeijaan! Silloin sinusta tulee kadunmiehen silmissä uskottava! Sen jälkeen voit suunnata tarmosi tämän maailman kehittämiseen parempaan ja rauhanomaisempaan suuntaan.
Selvennyksen vuoksi itse olen suorittanut asevelvollisuuteni armeijassa, vaikka mietin vakavissani sivariin menoa. En kadu ratkaisuani lainkaan. Armeija oli minulle henkilökohtaisesti hyvin avartava kokemus (vaikka joidenkin maailmankuvaa se saattaakin valitettavasti supistaa..) Jotta kukaan ei luulisi, että yritän tässä itseäni kehua niin voin siviilissä kertoa olevani ihan tavallinen luuseri opiskelija, jolla on paljon paheita. En myöskään erityisesti toimi yleisten hyvien asioiden (kuten rauhan) puolesta vaan omakin napa on hyvin tärkeä.
Toivon, ettei sotaa koskaan tulisi, enkä lähde arvailemaan kuinka silloin menettelisin. Monet niin varmasti tuntuvat tietävän, mutta minä en. Haluankin korostaa, että tämä teksti koskee nimenomaan vallitsevan normaalitilanteen (eli rauhan) aikaista rauhanpuolustusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pasifismilla ei ole mitään tekemistä puolustusvoimien kanssa. tunnen armeijan käyneitä pasifisteja ja myös sivareita joiden syyt kieltäytyä aseellisesta palveluksesta ovat olleet aivan muualla. Allekirjoittanutkin lukee itsensä pasifistien joukkoon vaikka on nainen ja tämän "invaliditeetin" takia vapautettu niin rauhan kuin sodankin ajan palveluksesta.
En usko väitteeseesi siitä että armeijan käynyt pasifisti olisi mitenkään sen "vakuuttavampi", vaikka pointtisi (kai) ymmärränkin. Sivarin velvollisuus ei ole vakuuttaa ketään kestävyydestään ja metsäleirien sietokyvystään, koska näillä seikoilla ei ole mitään tekemistä pasifismin kanssa. Käytät termiä "kokemukseen perustuen pasifisti". Minusta tämä kattaisi ainoastaan sodan läheltä nähneet ihmiset. Tällaisia kokemuksesta pasifisteja löytynee muutamia esim. Kaunialan sotavammasairaalasta, lienevät katoava luonnonvara syntyperäisissä suomalaisissa.
Naisen on helppoa kieltäytyä aseista, koska kukaan ei vaadi naista käymään armeijaa! En sano tätä mitenkään kyseenalaistaakseni vakaumustasi. Siihen minulla ei mielestäni suoraa eettistä oikeutta ole. Voin arvostella ihmisryhmiä, mutta en yksittäisiä ihmisiä.
Minusta olisi hyvä, että jokainen jotakuinkin fyysisesti ja psyykkisesti terve suomen kansalainen sukupuoleen katsomatta suorittaisi 18 vuotta täytettyään esimerkiksi vähintään puoli vuotta pitkän kansalaisvelvollisuuden majoittuen kasarmiolosuhteissa. Siihen kuuluisi pakollinen siviilipalvelus (jossain yhteiskunnan heikompiosaisia auttavassa tehtävässä) sekä vapaaehtoinen asepalvelus. Nämä valmistaisivat sekä rauhanajan elämään, että mahdollisiin konfliktitilanteisiin. Varsinaisen koulutuksen sisältöön tuotaisiin mukaan osia sekä nykyisistä varusmiesten, että siviilipalvelusmiesten koulutuksesta ja myös jotain uutta. "Kuri" voisi olla melko lähellä nykyistä, varsin inhimillistä armeijaa. Ehkä pahimpia naurettavuuksia voitaisiin vieläkin vähän poistaa, mutta säännöllinen päivärytmi aamukuuden herätyksineen ja iltakymmenen hiljaisuuksineen sekä yli kymmenen henkilön tuvat olisi erinomainen juttu!
Eihän kaikki tietenkään käytännössä olisi niin ruusuista, mutta eipä se ole nykyäänkään.
Kuitenkin tämä lähentäisi eri ideologioilla varustettuja nuoria toisiinsa ja olisi siten askel kohti toisaalta turvallista, mutta myös rauhanomaisempaa yhteiskuntaa, jossa jokainen ymmärtäisi vapautensa myös velvoittavan. Se olisi siirtymistä kohti todellista tasa-arvoa.
Palveluksesta saisi sitten kansalaispassin, joka oikeuttaisi moniin sellaisiin asioihin, joihin nykyään riittää pelkkä täysi-ikäisyys. Esimerkiksi autolla ajo (tietysti ajokortin lisäksi), alkoholin ostaminen tai tai k-18 ravintoloissa käynti.
Kieltäytyminen olisi toki edelleen mahdollista. Pelkän vankeuden sijaan kieltäytyjät laitettaisiin puolen vuoden pakkotyöhön, eivätkä he saisi kansalaispassia. Sen sijaan (muutoksena nykyiseen) he voisivat myöhemmin muuttaa mieltään ja suorittaa kansalaispalveluksensa.
Yläikärajaa palveluksen suorittamiselle ei olisi. Sen sijaan terveydentila, kehitysvammaisuus ym. voisi olla sen pysyvänä tai väliaikaisena esteenä. Nämä pysyvästi vapautetut saisivat "b-passin", jossa olisi yksilöllisesti määritelty heidän hiukan muokatut oikeutensa ja velvollisuutensa.
Tämä on vain epärealistinen visio, mutta kyllähän tähän maailmaan mahtuu monen muunkinlaista idealismia, jolla ei ole välttämättä todellisuuden kanssa tämänkään vertaa tekemistä.
en itse menisi koskaan mihinkään armejaan enkä joudukaan , koska asun ulkomailla , ja nämä lesbo-feministit eivät pysty minua kiusamaan. Halosen pitäis itse mennä armejaan, jos se haluaa olla kuin mies eli vallanhimoinen. Ihmettelen vaan, että Suomessa tää poliittinen järjestelmä on vielä niin paska, kun joutuu uudesta autostakin maksamaan maailman korkeimman hinnan. En ole itse kyllä valinnut tällaisia sairaita tyyppejä siihen eduskuntaan ja hallitukseen.