Venäläis-amiraalilta hämmentäviä sotatulkintoja muistojuhlassa – suomalaisyleisö haukkoi henkeään. Auktoriteettina Orlov käytti "J. Bäckmanin instituutin" johtajaa dosentti Johan Bäckmania. Bäckmania siteeraten Orlov sanoi, että suomalaiset historioitsijat eivät yritä hankkia uutta tietoa, vaan lähestyvät ajanjaksoa vanhoilla asenteilla.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/venalaisamiraalilta-hammentavia-sotatulkintoja-muistojuhlassa-suomalaisyleiso-haukkoi-henkeaan/6077494
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/venalaisamiraalilta-hammentavia-sotatulkintoja-muistojuhlassa-suomalaisyleiso-haukkoi-henkeaan/6077494
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ikävää, mutta totta, siis venäläisten tietämättömyys historian todellisuudesta.
On väärin, että suomessa ei olla tehty sota elokuvia vähintäänkin niin montaa elokuvaa, kuin sota kirjoja on tehty.
Venäläiset eivät kertakaikkiaan voi tietää, mitä tapahtui. Heille syötettiin pajunköyttä sata vuotta. Ihmisistä tulee tuollaisia.
Kun katsotaan suomessa YLE median vaikutusta, näkyy se vieläkin. SDP valehteli ja jätti kertomatta asioita, väärensi ihmisten maailmankuvaa.
Samaa tapahtui Venäjällä, mutta siellä ei ollut "uutta suomea "tai " suomenkuvalehteä "joista sai noukkia fakta palasia maailman menosta.
Historioitsijat suomessa olivat mukana suomettumisessa ,mutta eivät valehdelleet, jätettiin vain kertomatta asioita.
Totta, että olimme natsi Saksan kavereita, kun oli pakko olla, Neuvostoliiton sodan uhka oli ilmassa koko ajan . Talvisota oli Hitlerin ja Stalin Ribbentropp sopimuksen aikaansaamaa, kuten myös Puolan jako ja Balttian miehitys-ja siiten 2.maailman sodan aloittaminen.
On surkeaa, että Venäläiset häpäisevät itseään olemalla julkisesti tyhmiä ja tietämättömiä...
Venäläiset ja suomalaiset historioitsijat ovat tehneet yhteistyötä 90-luvulta.
Näkemykset ovat aika lailla lähentyneet jopa suorastaan samanlaisiksi.
Amiraali Orlov toisteli maanpetturi Bäckmanin valeita yhtä ansiokkaasti kuin palstan stallarit.
Hihi. Oikeassahan Orlov on, mutta hän ei vain osannut siteerata oikeita lähteitä. Suomessa historiantutkimus ei ole ollut niinkään rationaalista tieteentekoa kuin sopivien lähteiden siteeraamista ja auktoriteetteihin tukeutumista. Loputtomat lähdeluettelot ovat korvanneet kausaliteetit. Suomalainen historiantutkimus muistuttaa keskiaikaista skolastiikkaa, joka pyrki luomaan konsensushakuisesti kaikkia auktoriteetteja miellyttävän selitysmallin.
Suomen historiaa ovat tutkineet suomalaisten ja venäläisten lisäksi myös jenkit. Nimenomaan jenkit ovat tutkimusten perusteella todenneet, että Suomi ei ollut uppotukki tai ajopuu, vaan laski, mikä mahdollisista vaihtoehdoista olisi paras; yhteistyö Natsi-Saksan kanssa oli rationaalinen päätös, eikä siihen ajauduttu. Vanhan tarinaperinteen mukaan Suomessa "havahduttiin yllättäen" vuonna 1939 siihen, kun Ribbontrop luetteli Saksan suorassa radiolähetyksessä myös Suomen yhtenä osapuolena Neuvostoliiton vastaisessa sodassa, ja näin Suomi ajautui sodan osapuoleksi. Eikä unohdeta niitä 20-luvun heimosotia ja hävitysretkiä Neuvosto-Karjalaan.
Kaikenlaista muutakin on paljastunut, kuten yhteistyötä Lapissa Einsatzgruppenin kanssa. Monet muut yksityiskohdat ovat rapauttaneet pari vuosikymmentä näkemystä siitä, että Suomi ei ollut passiivinen sodan osapuoli, vaan aktiivinen toimija, joka hakeutui konfliktiin. Viimeisin tieto kantautui Pietarista, jonka piiritykseen Suomen armeija osallistui, vaikka koulukirjat ovat kertoneet 50 vuotta painvastaista.
Neuvostoliitto saattoi kärsiä Mainilan laukausten suhteen arvovaltatappion, mutta Suomen kohdalla näitä lipsahduksia on jo niin paljon, että tilanne muistuttaa jääkiekko-ottelua 1-6. Tasoituksia saa tulla paljon, että uskottavuus kasvaa.
Mitenköhän Orlovin puheisiin olisi suhtauduttu, jos hän olisi siteerannut jenkkejä, Suomen nykyisiä liittolaisia? Olisiko mäkätys ollut yhtä innokasta? Suomessa ei liene ajateltu myöskään sitä, mistä Neuvostoliiton armeija sai sodan aikana terästä, ammuksia ja ruokaa, joilla Suomea sittemmin moukaroitiin. Ainoa taho, joka on tässä pihalla tai virran viemänä, on Suomi. Nykyisen europolitiikan suhteen meno on tosiaan kuin ajopuulla, joskin eiköhän siellä jossain ministeriön käytävillä ole jo mietintö valmiina Natoon liittymisestä, eli meno on sitä samaa kuin 1930-luvulla. Kansa saa sitten tietää 50 vuoden päästä asioiden oikean tolan, kun aika on jättänyt pääjehuista. Mutta sanoma on se sama aina: Suomessa tehdään riippumatonta, avointa ja demokraattista päätöksentekoa :D
Mitä tulee asenteisiin, niin tässähän mennään sillä tutulla David-Goljat -linjalla, joka oli tuttu jo 1930-luvulta.
Eli kun ei sinulla ole asiaa, niin stallaritapaan koetat selvittää ongelman lisäämällä tekstin määrää. Mutta ei puutaheinää lisäämällä muuksi muutu kuin enemmäksi puutaheinäksi.
..Venäjän politiikka on valehdellaan ihan vakavin naamoin. KGB historiasta kaivettu "doktriineja" joiden mukaan Venäjän suuruuden aika oli joskus 60- luvun alussa. Ja siihen pyritään nytkin.
Mutta, Venäjältä puuttuu nyt koti ryssät, kansainvälinen sosialismi, pyrittiin muka johonkin.
On vain ahneet konstaapelit, sivistymätön sakki, joka saa hirvittävästi rahaa ja kansakunta menee tuhoa kohti.
Vaalit parhaillaan tästä dokumenttia.
Ajo puut jne. eivät mitenkään sovi nykyaikaan. Ja silloinkaan ne eivät olleet muuta kuin Kekkosen valheita.
Venäjä on uppotukki, jota pitää varoa muiden veneilijöiden maailman merillä.Oikein pahasti kun se pohjaan osuu, niin silloin se tekee pahaa, kuten Krimillä Ukrainalle ja Georgiassa, Tsetseniassa. Mutta, uppotukki aikanaan uppoaa ja jää maatumaan pohjaan. Muu maailma taas jatkaa pinnalla menoaan.Uppotukeista saa hyviä muistoesineitä....