Eli ystäväni jonka olin meinannut pyytää lapseni kummiksi tapettiin kuukausi ennen poikani syntymää ja ystäväni tappoi hänen aviomiehensä.
joka on nyt 2 ja puolen vuoden jälkeen vapautumassa ja muuttamassa samalle paikkakunnalle minun ja perheeni ja ystäväni perheen kanssa ja en tiedä miten kestän sen nyt jo olen peloissani itseni ja lapseni vuoksi
Muutenkaan en ole vielä toipunut ystäväni menetyksestä eikö myöskään avomieheni...
Olisi mukava jos löytyisi joku joka on kokenut jotain vastaavaa ja saada mailiseuraa...
eli kirjoitelkaa [email protected]
joka on nyt 2 ja puolen vuoden jälkeen vapautumassa ja muuttamassa samalle paikkakunnalle minun ja perheeni ja ystäväni perheen kanssa ja en tiedä miten kestän sen nyt jo olen peloissani itseni ja lapseni vuoksi
Muutenkaan en ole vielä toipunut ystäväni menetyksestä eikö myöskään avomieheni...
Olisi mukava jos löytyisi joku joka on kokenut jotain vastaavaa ja saada mailiseuraa...
eli kirjoitelkaa [email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
on se niin väärin, että tollaset idiootit pääsee tässä yhteiskunnassa niin pienellä rangaistuksella varsinkin ensikertalaisena. mun isä kuristi törkeästi ja harkitusti äitini kahdeksan vuotta sitten ja sai yhdeksän vuoden tuomion. ensikertalaisena istui kuitenkin vain puolet ja siitäkin ison osan jossain helvetin avovankilassa. ei lähimmäisen väkivaltaisesta menetyksestä selviä kunnolla koskaan. mullakin se on joka päivä mielessä. se ahdistaa monella tapaa. yleensä ne vielä sattuu sellaisille ihmisille jotka vähiten ansaitsevat mitään pahaa.