Kesällä keskusteltiin tapauksesta, jossa äidinkielen tekijäryhmä ei ottanut mukaan tekstiä jossa Mariska kertoi laulustaan, koska katsoi tekstin liian uskonnolliseksi. Keskustelua esim. http://keskustelu.suomi24.fi/t/14332337/nyt-kiireesti-vaparit-kommentoimaan
Opetusministeri on nyt vastannut, ja vastaus löytyy mm. sivun
http://uskonnonvapaus.fi/2016/mariska-luoja.html
linkistä. Minusta vastauksessa oli enemmän asiaa kuin kirjallisten kysymysten vastauksissa useinkaan on: "uskonnonvapaus ei tarkoita, että koulun pitäisi olla uskonnollisesti mauton, hajuton ja väritön paikka."
Opetusministeri on nyt vastannut, ja vastaus löytyy mm. sivun
http://uskonnonvapaus.fi/2016/mariska-luoja.html
linkistä. Minusta vastauksessa oli enemmän asiaa kuin kirjallisten kysymysten vastauksissa useinkaan on: "uskonnonvapaus ei tarkoita, että koulun pitäisi olla uskonnollisesti mauton, hajuton ja väritön paikka."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä taannoinen viestini asiassa:
Uuden opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti, poliittisesti ja kaupallisesti sitouttamatonta. Eikä tunnustukselllisen uskonnonharjoituksen organisointi koulutyöhön kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Uskonnollinen kasvatus on luonteeltaan kodin asia, ja uskonnonharjoitus on yksilöllinen ja seurakunnan asia, ei valtion ja kunnan asia.
Tältä pohjalta onkin syytä kehittää koulujen toimintaa niin, että koulun toimintaan ei enää jatkossa sisälly tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen, kuten jumalanpalvelusten ja hartaustilaisuuksien (aamuhartauksia päivänavauksena) organisointia ja tarjoamista lukuvuoden ohjelmassa koulutyön osana koulun johdon ja henkilöstön toimesta.
Jos sellaista kuitenkin on, koulun tulee OPH:n ohjeiden muakaan tarjota kaikille ei-uskonnollista vaihtoehtoista ohjelmaa, josta tiedotetaan hyvin. Myös kirkon jäseneksi liitetty lapset voivat olla pois evl jumalanpalveluksista, jos vanhemmat niin sanovat. Kuitenkin vanhempien ja lasten pakottaminen julkiseen valintaan koulun uskonnollisen tilaisuuden ja siitä pois jäännin väliltä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten valossa ongelmallista uskonnonvapauden ja siihen liittyvän yksityisyyden suojan kannalta. Tätä ei ole Suomessa vielä asianmukaisesti tarkasteltu.
Oppikirjat ovat kuitenkin kaikille tarkoitettuja. Vain uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppikirjat ovat erikseen, vaihtoehtoisia. Uskonnon opetuskaan ei ole virallisesti enää sitouttavaa. Sen vuoksi on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että kustantajat miettivät, mitä uskonnollista ainesta kirjoihinsa sijoittavat.
Suomessa Opetushallitus ei enää tarkasta ja hyväksy oppikirjoja. Ei ole virallisia ja vähemmän virallisia oppikirjoja ja -materiaaleja. Kaikki kustantajat samoin kuin lehdet ja mediat valitsevat aina, mitä julkaisevat ja mitä eivät. Karsintaa tehdään aina. Ja käsikirjoituksia hylätään ja editoidaan. ”Sensuurista” puhuminen olisi sikäli perusteetonta. Siksi Mariskan on pikkuisen lapsellista yrittää tehdä asiasta sen suurempaa numeroa. Paitsi että tietenkin artisti tarvitsee julkisuutta.
Edelläoleva on totta, mutta ei kerro mikä määrä uskontoa esimerkiksi äidinkielen oppikirjassa saa olla tai pitää olla.
Se on tietysti selvää, ettei uskonnonvapaus velvoita äidinkielen oppikirjassa olemaan jotain uskonnollista.
Palaan vielä ihan viimeiseen kohtaan "'Sensuurista' puhuminen olisi sikäli perusteetonta. Siksi Mariskan on pikkuisen lapsellista yrittää tehdä asiasta sen suurempaa numeroa."
Minä uskon Mariskan hermostumisen olleen aivan aitoa. Toki kirjantekijän pitää valikoida, mutta nythän on aivan selvästi kerrottu hylkäyksen syyn olleen uskonnollinen sisältö.
Vähän kuten minua pyydettäisiin kirjoittamaan "Tavanomaisen nelikymppisen päivä" -niminen päiväkirjateksti ja hylättäisiin sitten kun päivälle osuu vapaa-ajattelijoiden kokous.
Varmasti aitoa, mutta onko perusteltua? Aitoavioliittolaisten hätä on myös ihan aitoa.
Tässä vähän sellaista sivumakua että nyt yritetään luoda sellaista kuvaa että viranomaiset olisivat sensuroimassa. Oppikirjan tekijä teki päätöksen että ei halua Mariskan lähettämää tekstiä äidinkielenoppikirjaansa panna.
Pyysivätköhän Mariskalta jotain vähemmän tunnustuksellista tekstiä tilalle? Ja jos kysyivät, niin eikö Mariskaa kiinnostanut antaa jokin muu tekstinsä, laululyriikkansa äikänoppikirjaan painettavaksi? Ja jos niin, niin miksi ei? Syvän loukkaantumisen takia?
Hyvin todettu tuo "onko perusteltua".
En minä varmaan antaisi tekstiä äidinkielen kirjaan, jos ensimmäinen yritys olisi tyrmätty tuollaisella syyllä.