Suomen Pankin Kummitus.

http://www3.keskisuomalainen.net/servlet/page?_pageid=61&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&file=Kotimaa/3516217.html


Savisaar rusikoi kirjassaan Koiviston, Holkerin ja Väyrysen

"Koivisto laahasi tapahtumien jälkijunassa eikä kyennyt tekemään mitään omia aloitteita."

TALLINNA

Mart Ummelas

Viron entisen pääministerin Edgar Savisaaren muistelmateoksessa Pääministeri: Viron lähihistoria 1990-92 valotetaan Viron itsenäisyystaistelua, jossa suomalaiset eivät saa kovin imartelevia mainintoja.

Savisaar kertoo miten Moskova selitti silloiselle suomalaisjohdolle ettei Viro pyri irti Neuvostoliitosta. Savisaar antaa jatkuvasti ymmärtää, ettei Suomen johto tehnyt tuolloin mitään ilman Moskovan hyväksyntää.

Kirjansa loppupuolella Savisaar kuvaa Suomen silloista presidenttiä Mauno Koivistoa: - En haluaisi kuvata Koivistoa taantumuksellisena tai Viron itsenäisyyden vastustajana. Tietenkin häntä on vaikea verrata vanhaan Viron ystävään Urho Kaleva Kekkoseen. Koivisto laahasi tapahtumien jälkijunassa eikä kyennyt tekemään mitään omia aloitteita.

Toisaalta kirjoittaja huomauttaa, että autoritaarisen Kekkosen rinnalla Koivistoa pidettiin demokraattisena johtajana, jonka kaudella särkyi Kekkosen sädekehä ja joka ei merkittävästi heijastellut Kekkosen aikakauden vaikutteita.


Kehuja Aholle ja Taxellille

Suomalaisista poliitikoista vain Esko Aho saa suhteellisen puhtaat paperit Baltian maiden tukijana. Suurimpien Baltian vastustajien joukkoon Savisaar luokittelee Paavo Väyrysen, välinpitämätön ja tietämätön asioista hänen mielestään oli Harri Holkeri, sen sijaan yllättävänkin hyvin perillä asioista oli Christoffer Taxell. Savisaar kysyy itseltään, pettikö Suomi vuonna 1991 Baltian kansojen luottamuksen. Hän ei vastaa suoraan mutta toteaa, että presidentti Koivisto ja pääministeri Holkeri edustivat silloin näkemyksillään jo Euroopan politiikan eilistä päivää.

Onneksi sitä ei tarvitse ottaa vakavasti.

Ja onneksi vapaassa maassa saavat syrjäytyneet tupa-uunotkin purkaa sydäntään vapaasti vaikka näin netin keskustelupalstalla.

Hyvää kevättalvea Sallaan!

18.01.2005 kello 07.30 Matti Keränen, Salla.

Eilen illalla 17.01.2005 jatkui television iltauutisissa Eestin entisen pääministerin Savisaaren haastattelu. Häneltä tuli taaskin katkeraa kritiikkiä molemmille Suomen Pankin kummituksille !

Suuri Harhaanjohtajamme Mauno Koivisto ensisijassa mutta myöskin hänen apukummituksensa Suuri Kahvinjuojamme Harri Holkeri. Molemmat siis olivat avuttomia Moskovan ja KGB:n syöttiläitä. He eivät uskaltaneet , osanneet , tohtineet tahi aavistaneet missä maailma ja Baltian maat menevät.

Kumpikin suuruus sekä Suuri Harhaanjohtajamme Manu - Herra että Suuri Kahvinjuojamme Harri - Herra saivat eilen illalla HISTORIAN TUOMION.

Tyypillistä näiden kummankin avuttomuudelle oli , etteivät he mitenkään pystyneet kommentoimaan Savisaaren väitteitä.

Molemmille Suomen Pankin kummituksille voikin päästää makeat naurut näin jälkeen päin. Mutta molempien kummitusten yhteisvasruulla on lisäksi Suomen historian pahin talousromahdus 1990 - luvulla. Pitääpä seuraavaksi kysyä heiltä sekä Erkki Liikaselta Suomen Pankin nykyiseltä kummitukselta tarkempia kommentteja suureen lamaan johtaneesta 1980-luvun tuhlailupolitiikasta...

halunut palata aikaan ennen rahamarkkinoiden vapautumista - tässä mielessä jälkiviisaus on pahasta.

Olihan Maunolla tukijansa, Sorsa mm., mutta mopo vain karkasi käsistä, kun kaikki halusivat osansa kakusta, jota ei ollut olemassa.

Matti Keränen, Salla

Unohdettu Unohdetun kansan puolustaja.

Kirjoittanut: Matti-Keränen 22.1.2005 klo 13.48

22.01.2005 kello 14.00 Matti Kertänen , Salla.

VEIKKO VENNAMOA VOIDAAN SYYSTÄKIN SANOA UNOHDETUKSI UNOHDETUN KANSAN PUOLUSTAJAKSI.

Kun tämä monipuolinen hallintomies , poliitikko , lehtimies ja Karjalasta paenneiden sotapakolaisten asuttaja jäi eläkkeelle 1990 - luvulla , niin tapahtui seuraavanlaatuinen pöljyydessään ikimuistettava näytelmä.

Tämä näytelmä tulee jäämään pysyväksi häpeäksi presidentti Martti Ahtisaaren hallintokaudelle.
Itse asiassa esitänkin tässä suoraan avoimen kysymyksen ex-presidentti Marrti Ahtisaarelle :

" Kun entiselle pitkäaikaiselle kansanedustajalle , valtiovarain ministerille , tullineuvokselle ja Asutushallituksen ylijohtajalle Veikko Vennamolle haettiin pysyvää ministerin arvonimeä , niin te presidentti Martti Ahtisaari epäsitte tämän arvonimen Veikko Vennamolta. Haluankin näin julkisesti kuulla tai nähdä teidän kirjallisen tai suullisen perustelunne tälle arvonimen hakemuksen epäämiselle.

MITKÄ OLIVATKAAN NE SYYT , PERUSTELUT , FAKTAT TAIKKA MUUT MOTIIVINNE , ETTÄ JÄTITTE NOLOSTI MITÄ ANSIOITUNEIMMAN KARJALAISEN POLIITIKON JA HALLINTOMIEHEN ILMAN MINISTERIN ARVONIMEÄ ? ".

PS. Ellette te herra ex-preisidentti Ahtisaari kykene , pysty , viitsi taikka halua vastata tähän avoimeen kysymykseeni , niin minä allekirjoittanut voin aivan varmasti tuoda esille eräitä teidän aiempia töppäyksiänne kehitysavun johtajana Tansaniassa ...

PPS. Pallo on siis nyt teillä. Odotan vastaustanne tasan neljä viikkoa. Ellette vastaa , niin minä aion esittää omat näkökantani tähän hallintonne huomattavimpaan skandaaliinne.

Matti Keränen , Salla.

Kännykkäni on : 358408763938

E - Mailini on : [email protected]

Matti Keränen Salla

K.L. kirjoitti 22:28


"He tuhosivat Suomen talouden"

"Pentti Kouri kertoo kirjassaan "Suomen omistaja ja elämäni muut roolit" että "Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 80-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla. Mutta he pelkäävät. Riitaantuvat keskenään. Historian tuomio on ateria joka syödään aina kylmänä".

Markku Puntilan rooli
Markku Puntila oli liberalisointipolitiikan pääarkkitehti, raha- ja valuuttapolitiikan ylipappi. Hän vapautti markkinavoimat mutta ei ymmärtänyt niitä. Kouri kirjoittaa, että "Markku ei kuuntele ketään, hän tietää kaiken". Markka devalvoitiin. Puntila erosi. Periaatteen mies. Myytti antaa kilven jolla suojautua historian totuudelta.
Kourin mukaan Suomen Pankille ei voi antaa anteeksi. Ratkaisut olivat tiedossa ja helposti toteutettavissa. Vasta vuonna 1992 Sirkka Hämäläinen teki mitä olisi pitänyt tehdä ainakin kuusi vuotta aikaisemmin: antoi markan kellua. Talous lähti nousuun, pörssi lähti nousuun, markkinoiden luottamus alkoi palautua. Mutta tuho ja hävitys oli jo tehty.
1980-luvun lopun talouden ylikuumentuminen, holtiton luottoekspansio, kiinteistömarkkinoiden buumi, pörssin hurja nousu, kasinopeli, 1990-luvun romahdus, pankkikriisi, pörssiromahdus, suurtyöttömyys, valtiontalouden kriisi, satojen tuhansien ihmisten nöyryytys, kärsimys, toiveiden tuho, kaikki tämä olisi voitu välttää, väittää professori Pentti Kouri. Hänen mukaansa Neuvostoliiton-kaupan romahduskin oli pitkään nähtävissä. Paavo Väyrynen puhui siitä varhain, mutta häntä ei kuunneltu.
Kourin mukaan yliopistomaailma pelkäsi Suomen Pankkia, politiikkoja, ettei käy kuten Ahti Molanderille. Pannaan soittamaan trumpettia.

Rahanjakoa
Kouri kirjoittaa, että "kun Suomen Pankki avasi ovet ulkomaailmaan, Ali-Melkkilän armeija alkoi jakaa rahaa joka kaupungissa ja kylässä ja joka tarkoitukseen. Ja kun jono alkoi lyhentyä, säästöpankkimiehet keksivät uusia tarpeita. Ottakaa lainaa. Meiltä sitä piisaa. Suomen Pankki kauhistelee, mutta ei voi tehdä mitään. Mitä enemmän talouteen tulee rahaa sitä enemmän lämpötila nousee. Vakuusarvot nousevat, yltiöpäinen luottamus kasvaa, huonotkin ajatukset alkavat näyttää hyviltä sijoituksilta. Yhä useampi alkaa nähdä ympärillään voiton mahdollisuuksia. Jos naapuri, niin miksi sitten en minä. Ali-Melkkilä, Wegelius ja Riikonen juovat 80 miljardin markan edestä samppanjaa, kunnes viimeinenkin pullo on tyhjä, kirjoittaa Kouri.
Ali-Melkkkilä kohtasi kohtalonsa. Edessä oli tyhjä samppanjapullo ja ladattu ase. Hän veti liipaisimesta tasan vuosi Kari Kairamon itsemurhan jälkeen. Hautausurakoitsijat ja ruumiinpesijät ryhtyivät töihin joka kylässä ja kaupungissa.
Suomessa jokainen lainapaperi jolla nostettiin rahaa oli väärennetty. Vakuusarvot olivat väärät, tuotto-odotukset, liiketoimintasuunnitelmat oli väärennetty. Kaikki roikkui ilmassa. Kukaan ei katsonut alas ennen kuin oli jo liian myöhäistä.

Miksi markka ei kellunut aikaisemmin?
Kouri kirjoittaa, että "jos markka olisi kellunut 1980-luvulla, se olisi johtanut markan revalvoitumiseen, koska pääoman maahantulo olisi lisännyt markan kysyntää. Suomen Pankki olisi pitänyt rahan ja luoton tarjonnan vakaana, voimakas luoton kysyntä olisi johtanut reaalikoron nousuun, mikä olisi edelleen vahvistanut markkaa. Nimelliskorot olisivat pysyneet alhaisina, koska Suomen Pankki olisi pystynyt pitämään inflaation kurissa rahan tarjontaa säätelemällä. Kiinteistömarkkinoiden ja pörssin ylikuumentumista ei olisi koskaan tapahtunut. Yritykset, kansantaloudet ja kunnat eivät olisi ylivelkaantuneet. Sitten kun Neuvostoliiton kaupan romahdus tuli, tai jo silloin kun Paavo Väyrynen sitä ennusti, markka olisi devalvoitunut näin vahvistaen länsivientiä ja talouden rakenteen sopeutumista. Työttömyys olisi noussut mutta maltillisesti työvoiman siirtyessä supistuvilta aloilta niille joilla on kasvunmahdollisuuksia. Pörssi olisi sopeutunut mutta ei romahtanut. Pankkikriisiä ei olisi koskaan tullut. Valtiontalous ei olisi juurikaan velkaantunut. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei tarvitsisi pahan edessä romuttaa".
Kourin mukaan Suomen Pankki ymmärsi tämän vasta vuonna 1992. Kouri kertoo kuinka hän istui Mauno Koiviston työhuoneessa Suomen Pankissa ja kuunteli Koiviston uskomattoman pitkäveteistä ja epäselvää jaarittelua taloudesta ja talouspolitiikasta. Sitten hän sanoo sen, paljastaa kaiken: "Jos minun on valittava yksi prosentti vähemmän inflaatioita ja yksi prosentti enemmän kasvua, valinta on täysin selvä". Tässä se on Koiviston laskuoppi, "vahvan markan" doktriini.

Vakaan markan miehet
Kourin mielestä hulluinta on se, että vakaan markan miehet eivät uskaltaneet eivätkä ymmärtäneet luopua kiinteän kurssin politiikasta riittävän ajoissa, inflaation ja työllisyystavoitteiden välillä ei olisi ollut ristiriitaa. Rahapolitiikka olisi pitänyt inflaation kurissa ja pääomamarkkinat vakaina.
Vakaan markan miehet aikaansaivat ensin holtittoman luottoekspansion ja ryhtyivät sitten sotaan itse luomaansa hirviötä vastaan. Ja kansa maksoi laskun.
Esko Ahon hallitus sai mahdottoman tehtävän. Koivisto, Holkeri ja Kullberg olivat vieneet jo maan tuhon partaalle. Puntila ja Kullberg pitivät loppuun saakka kiinni järjettömästä "vahvan markan" doktriinista.
Suomen Pankin olisi pitänyt luopua kiinteän kurssin politiikasta ja antaa markan kellua. Tästä olisi ollut seurauksena, että kun pääoman siirtymä Suomeen olisi tapahtunut, markka olisi revalvoitunut. Tällä olisi ollut se vaikutus, että markkinat olisivat odottaneet markan tulevaisuudessa devalvoituvan, ja tämä olisi jarruttanut pääoman maahantuontia. Samalla kun markka olisi revalvoitunut, devalvaatio-odotukset olisivat syntyneet. Se olisi nostanut korkotasoa Suomessa, mikä olisi taas toiselta puolelta rajoittanut luottoekspansiota. Mutta ennen kaikkea keskeistä olisi ollut se, että Suomen Pankki olisi pitänyt säilyttää rahan tarjonnan kontrolli, luottoekspansion kontrolli. Inflatorinen kehitys ei silloin olisi päässyt lainkaan alkuun. Valuuttamarkkinat olisivat sopeuttaneet pääoman maahantuonnin Suomen kansantalouden häiriintymättä. Markan kelluttaminen olisi ollut ratkaisu asiaan. Vain sillä olisi voitu estää Suomen talouden ylikuumeneminen 1980-luvun toisella puoliskolla.
Kourin mukaan Suomen Pankki epäonnistui rahapolitiikassa totaalisesti. Suomen Pankki oli tarrautunut periaatteisiin ja hokemiin, joilla ei ollut mitään pohjaa taloudellisessa analyysissä ja rahapolitiikan oikeassa analyysissä. Keskuspankin tehtävänä ei ole pitää kiinni tyhmistä hokemista. Suomen Pankki on ollut Suomessa liian mahtavassa roolissa. Se on ollut korokkeella, jossa se on ollut kriittisen tarkastelun ja kriittisen keskustelun ulkopuolella.
Kouri kirjoittaa, että häneltä on jäänyt lukematta Martti Ahtisaaren muutamat lauseet, joilla hän artikuloi Suomen kansalle tien valoisampaan tulevaisuuteen, auttaa kansaa voittamaan viime vuosien nöyryytykset, häpäisyn, itsekunnioituksen menetyksen ja löytämään ulospääsyn työttömyyden, konkurssien, itsemurhien, väärintekojen ja rötösten raunioilta. Ahtisaari ei presidenttinä tällaisilla asioilla itseään kiusannut eikä siksi niistä mitään lausunut.

Vastuu Suomen Pankilla ja hallituksella
On käsittämätöntä, että valtionvarainministeri Liikasen finanssipolitiikka tuki luottoekspansion inflatorisia vaikutuksia. Holkerin hallituksen aikana johdettiin Suomi turmion tielle. Syyllisiä suureen lamaan ovat Mauno Koivisto, Suomen Pankki ja Holkerin hallitus. He ovat vastuullisia kansantalouden epäterveeseen kehitykseen. He ovat syyllisiä Suomen talouden terveenkehityksen tuhoamiseen. He ovat syyllisiä kurjuuteen ja kärsimyksiin. Mielestäni syylliset on tuotava esille, vaikka se tekeekin kipeää. Heidät on saatava vastuuseen ja toimittava niin ettei koskaan enää vastaavaa Suomessa koeta. On Suomessa ennenkin säädetty takautuvia lakeja perustuslain vastaisesti. Nyt on kysymys jatketusta rikoksesta, sillä rikoksia on pyritty yhteiskunnan toimesta salaamaan ja hävittämään todistusaineistoa. Mielestäni kysymyksessä on kansanmurha ja valtiopetos. Mauno Koivisto, Markku Puntila, Rolf Kullberg, Harri Holkeri ja Erkki Liikanen, he ovat todelliset ja vapaana olevat syylliset, jotka tuhosivat Suomen talouden. Muualla kuin Suomessa tällaiset miehet olisivat jo kohdanneet totuuden."