Miten tulisi keskustella on kysymys, joka koskee myös uskovaisten ja ateistien välisiä keskusteluita, joten siitä on hyvä sanoa nyt jotakin. Monia varmaankin harmittaa, että kysymys esitetään, koska siitä on sanottu jo paljon ja loppujen lopuksi kaikki haluavat jossakin määrin määrittää itse tyylinsä esittää asioita ja uskovat sen hyväksi. Monet myös ajattelevat, että »itse asian« kannalta on yhdentekevää miten sen esittää, sillä asiathan ovat riippumattomia ilmaisusta, ellei kysymys ole »vain sanahelinästä«.
Kuitenkin kaikkia tiedettä ammatikseen tekeviä sitoo yhteinen lainsäädäntö, jonka mukaan on kielletty harjoittamasta »epäasiallista kohtelua«. Sana ›epä-asiallinen‹ ilmaisee, että määrätynlainen kohtelu ei ole »itse asian« vaatimaa. Epäasialliseen kohteluun luetaan esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, mikä tarkoittaa toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista tai mitätöintiä. Miksi ›kielteinen kohtelu‹, ›loukkaaminen‹ ja ›mitätöinti‹ ei kuulu ammattimaiseen tieteen tekemiseen? Miksi vaaditaan »asiallista käytöstä«, eli sellaista joka on itse asian vaatimaa?
Tieteen »itse asiat« kohdataan paitsi itsenäisessä työskentelyssä, jossakin vaiheessa myös osana keskustelua siitä. Keskusteleminen kuuluu välttämättä tieteeseen, sillä se ei ole vain sitä minkä minä yksin tiedän, vaan joka voidaan myös julkisesti jakaa. ›Tiede‹ ei tarkoita yksi yhteen samaa kuin ›tieto‹: kaikki tieto ei ole tiedettä, vaikka kaikki tiede pyrkii tietoon.
Millainen on »itse asian« vaatimaa keskustelua ja millainen ei? Miksi siltä suojaudutaan? Onko kysymys vain työntekijöiden terveydestä, joka on yhdentekevää tieteen asian kannalta? Työntekijöiden terveys ei ole ainoa syy. Tiede ei sellaisenaan vaaranna sitä työkseen tekevien terveyttä. Tiedettä tehdään sellaisenaan, kun siihen jossakin vaiheessa kuuluva keskustelu on »asianmukaista«.
On itse asian edellyttämää keskustelua, sekä sellaista mikä ei edellytä sitä. Kaikki se mikä menee itse asian edellytysten ulkopuolelle vain lisätään asian vaatimaan keskusteluun. Asiapitoinen tieteellinen keskustelu ei itsessään edellytä »sanahelinää«, mutta »sanahelinän« lisääminen siihen edellyttää asiallisuutta. Asiaton puhe siis liitetään tieteelliseen keskusteluun sen privatiivisena modifikaationa.
Hyödyttämisen sijaan asiattomalla keskustelulla on kahdessa yleisessä moodissaan mahdollisuus peittää itse asioita: (a.) panettelu ja (b.) ylistäminen. Molemmat moodit — sikäli kun eivät suoraan vähättele tai suurentele itse asioita — yrittävät taivutella lukijoiden tai kuuntelijoiden huomion pois itse asioista asiattomuuksiin, vievät siten tilaa asiapitoiselta keskustelulta ja kykenevät myös peittämään sen kokonaan.
Asiaton ja loputon edes-takainen liike on pohjimmiltaan parjaamisen ja ylistämisen tarkoitus, koska ne eivät kestä asiapitoista itse asioiden äärellä olemista. Saatetaan aluksi parjata ja ylistää itse asioiden varjolla, mutta mikään ei lopulta ilahduta enempää kuin unohtaa itse asiat kokonaan ja päästä vapaaksi asiattomuuteen — siitä käytetään useita erilaisia nimityksiä kuten ›lörpöttely‹ tai ›sanahelinä‹. Asiaton keskustelu itse pyrkii käyttämään sellaisia nimityksiä naamioidakseen kaksinkertaisesti sen, että se on asiatonta myös puhuessaan ›lörpöttelyä‹ vastaan.
Asiallinen keskustelu yritetään kammeta jatkuvasti asiansa äärestä johonkin sille merkityksettömään — myös siis kun asiapitoisen keskustelun väitetään olevan ›lörpöttelyä‹ tai ›sanahelinää‹. Asiapitoisesti ei sanota, että toiset ›lörpöttelevät‹, ikään kuin syyttelystä seuraisi asiapitoisuus. Asiapitoista keskustelua luonnehtii näistä nimityksistä luopuminen ja keskittyminen asiaan ja sen vaatimaan puheeseen. Asiapitoisuuteen ei kuulu myöskään jälkikäteinen »sormella osoittelu« siitä, kuka käyttäytyi asiallisesti ja kuka ei. Koska se on jatkuvasti asiapitoista, sille riittää että keskustelu jatkuu asiapitoisena.
Ammattimainen tieteellinen asioiden edellyttämä puhetapa on aidossa merkityksessä ammattimaista siinä, että tieteen tarkoituksena on paljastaa asioita eikä kätkeä niitä panettelemalla tai ylistämällä. Tieteellinen keskustelu pyrkii olemaan läpinäkyvää suhteessa asiaansa — eikä katselemaan sitä kuten värjättyjen linssien lävitse. Tieteellinen asiapitoisuus ei siis ole asiatonta »selkään taputtelun« (ylistäminen), eikä »turpaan vetämisen« (parjaaminen) moodeissa. Kun halutaan olla varmoja keskustelun asiapitoisuudesta, riittää että keskustellaan asian vaatimalla tavalla eikä lisätä siihen mitään.
Keskustelun tapa ei ole yhdentekevä asioiden esittämisen kannalta, sillä parjaaminen ja ylistäminen ohjaavat huomiota itse asialta ja sen vaatimalta puhetavalta. Molemmat ovat suuntautuneet asiattomaan edes-takaiseen liikkeeseen, jonka tarkoitus on ohjata syystä tai toisesta puhujat pois asioiden ääreltä. Miksi sitten kukaan, paitsi parjaaja tai ylistäjä itse, joka ei ole kiinnostunut itse asioista, puolustelisi parjaamista tai ylistämistä osana tieteellistä keskustelua?
Kuitenkin kaikkia tiedettä ammatikseen tekeviä sitoo yhteinen lainsäädäntö, jonka mukaan on kielletty harjoittamasta »epäasiallista kohtelua«. Sana ›epä-asiallinen‹ ilmaisee, että määrätynlainen kohtelu ei ole »itse asian« vaatimaa. Epäasialliseen kohteluun luetaan esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, mikä tarkoittaa toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista tai mitätöintiä. Miksi ›kielteinen kohtelu‹, ›loukkaaminen‹ ja ›mitätöinti‹ ei kuulu ammattimaiseen tieteen tekemiseen? Miksi vaaditaan »asiallista käytöstä«, eli sellaista joka on itse asian vaatimaa?
Tieteen »itse asiat« kohdataan paitsi itsenäisessä työskentelyssä, jossakin vaiheessa myös osana keskustelua siitä. Keskusteleminen kuuluu välttämättä tieteeseen, sillä se ei ole vain sitä minkä minä yksin tiedän, vaan joka voidaan myös julkisesti jakaa. ›Tiede‹ ei tarkoita yksi yhteen samaa kuin ›tieto‹: kaikki tieto ei ole tiedettä, vaikka kaikki tiede pyrkii tietoon.
Millainen on »itse asian« vaatimaa keskustelua ja millainen ei? Miksi siltä suojaudutaan? Onko kysymys vain työntekijöiden terveydestä, joka on yhdentekevää tieteen asian kannalta? Työntekijöiden terveys ei ole ainoa syy. Tiede ei sellaisenaan vaaranna sitä työkseen tekevien terveyttä. Tiedettä tehdään sellaisenaan, kun siihen jossakin vaiheessa kuuluva keskustelu on »asianmukaista«.
On itse asian edellyttämää keskustelua, sekä sellaista mikä ei edellytä sitä. Kaikki se mikä menee itse asian edellytysten ulkopuolelle vain lisätään asian vaatimaan keskusteluun. Asiapitoinen tieteellinen keskustelu ei itsessään edellytä »sanahelinää«, mutta »sanahelinän« lisääminen siihen edellyttää asiallisuutta. Asiaton puhe siis liitetään tieteelliseen keskusteluun sen privatiivisena modifikaationa.
Hyödyttämisen sijaan asiattomalla keskustelulla on kahdessa yleisessä moodissaan mahdollisuus peittää itse asioita: (a.) panettelu ja (b.) ylistäminen. Molemmat moodit — sikäli kun eivät suoraan vähättele tai suurentele itse asioita — yrittävät taivutella lukijoiden tai kuuntelijoiden huomion pois itse asioista asiattomuuksiin, vievät siten tilaa asiapitoiselta keskustelulta ja kykenevät myös peittämään sen kokonaan.
Asiaton ja loputon edes-takainen liike on pohjimmiltaan parjaamisen ja ylistämisen tarkoitus, koska ne eivät kestä asiapitoista itse asioiden äärellä olemista. Saatetaan aluksi parjata ja ylistää itse asioiden varjolla, mutta mikään ei lopulta ilahduta enempää kuin unohtaa itse asiat kokonaan ja päästä vapaaksi asiattomuuteen — siitä käytetään useita erilaisia nimityksiä kuten ›lörpöttely‹ tai ›sanahelinä‹. Asiaton keskustelu itse pyrkii käyttämään sellaisia nimityksiä naamioidakseen kaksinkertaisesti sen, että se on asiatonta myös puhuessaan ›lörpöttelyä‹ vastaan.
Asiallinen keskustelu yritetään kammeta jatkuvasti asiansa äärestä johonkin sille merkityksettömään — myös siis kun asiapitoisen keskustelun väitetään olevan ›lörpöttelyä‹ tai ›sanahelinää‹. Asiapitoisesti ei sanota, että toiset ›lörpöttelevät‹, ikään kuin syyttelystä seuraisi asiapitoisuus. Asiapitoista keskustelua luonnehtii näistä nimityksistä luopuminen ja keskittyminen asiaan ja sen vaatimaan puheeseen. Asiapitoisuuteen ei kuulu myöskään jälkikäteinen »sormella osoittelu« siitä, kuka käyttäytyi asiallisesti ja kuka ei. Koska se on jatkuvasti asiapitoista, sille riittää että keskustelu jatkuu asiapitoisena.
Ammattimainen tieteellinen asioiden edellyttämä puhetapa on aidossa merkityksessä ammattimaista siinä, että tieteen tarkoituksena on paljastaa asioita eikä kätkeä niitä panettelemalla tai ylistämällä. Tieteellinen keskustelu pyrkii olemaan läpinäkyvää suhteessa asiaansa — eikä katselemaan sitä kuten värjättyjen linssien lävitse. Tieteellinen asiapitoisuus ei siis ole asiatonta »selkään taputtelun« (ylistäminen), eikä »turpaan vetämisen« (parjaaminen) moodeissa. Kun halutaan olla varmoja keskustelun asiapitoisuudesta, riittää että keskustellaan asian vaatimalla tavalla eikä lisätä siihen mitään.
Keskustelun tapa ei ole yhdentekevä asioiden esittämisen kannalta, sillä parjaaminen ja ylistäminen ohjaavat huomiota itse asialta ja sen vaatimalta puhetavalta. Molemmat ovat suuntautuneet asiattomaan edes-takaiseen liikkeeseen, jonka tarkoitus on ohjata syystä tai toisesta puhujat pois asioiden ääreltä. Miksi sitten kukaan, paitsi parjaaja tai ylistäjä itse, joka ei ole kiinnostunut itse asioista, puolustelisi parjaamista tai ylistämistä osana tieteellistä keskustelua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Kuitenkin kaikkia tiedettä ammatikseen tekeviä sitoo yhteinen lainsäädäntö, jonka mukaan on kielletty harjoittamasta »epäasiallista kohtelua«. Sana ›epä-asiallinen‹ ilmaisee, että määrätynlainen kohtelu ei ole »itse asian« vaatimaa. "
Kirjoitat täyttä skeidaa. Laitahan linkki lakiin, jossa noin todetaan. Työyhteisöjä, kuten yliopistoja, koskevat aivan samat työlain säädökset, kuin mitä tahansa työpaikkoja telakoista valtion konttoreiuhin.
Tiedeyhteisö on raaka ympärstö, jossa huonot tutkimukset raadellaan Milnen sanoin "Kynsin, hampain verisin". Jos väittämäsi ei kestä tieteellisiä kriteerejä, se rytätään armotta. Säveltelyn tai jopa tulosten manipuloimisen puolelle eksyneet tutkijat menettävät luottonsa jo yhdestä huonosti tehdystä tutkimuksesta. Mikään lainsäädäntö ei suojele huonojen tutkimusten tekijöitä ankaraltakaan kritiikiltä ja käytännössä täydeltä bannilta tiedeyhteisöstä.
Alan olla kohta satavarma, ettei sinulla ole tiedeyhteisön kanssa mitään tekemistä. Käsityksesi on aivan liian naiivi.
Ateistit tuntuvat elävän julmassa maailmassa, paljon julmemmassa kuin kristityt. Kristityillä on sentään ideaalit todellisuudessa.
"Hyödyttämisen sijaan asiattomalla keskustelulla on kahdessa yleisessä moodissaan mahdollisuus peittää itse asioita: (a.) panettelu ja (b.) ylistäminen. Molemmat moodit — sikäli kun eivät suoraan vähättele tai suurentele itse asioita — yrittävät taivutella lukijoiden tai kuuntelijoiden huomion pois itse asioista asiattomuuksiin, vievät siten tilaa asiapitoiselta keskustelulta ja kykenevät myös peittämään sen kokonaan."
"Kuitenkin kaikkia tiedettä ammatikseen tekeviä sitoo yhteinen lainsäädäntö, jonka mukaan on kielletty harjoittamasta »epäasiallista kohtelua«. Sana ›epä-asiallinen‹ ilmaisee, että määrätynlainen kohtelu ei ole »itse asian« vaatimaa. Epäasialliseen kohteluun luetaan esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, mikä tarkoittaa toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista tai mitätöintiä."
agnoskepo sinä johdit harhaan tuosta itse asiasta.
Diskriminaation ja epäasiallisen kohtelun kielto koskee kaikkia. Niinpä se koskee myös tiedettä ammatikseen tekeviä. Sitä paitsi tieteentekijöillä on eettisiä ohjesääntöjä. Kenties et vain ole perehtynyt niihin. Aloittajan asiakommentista sinä vedit herneen nokkaasi yhden lauseen väärinymmärryksellä. Oliko tarkoituksesikin väittää vastaan siihen, että epäasiallista kohtelua ei tule sietää.
Annoitpa suoran esimerkin juuri siitä, mistä aloittaja kirjoitti.
Sinä ja aloittaja tunnutte olevan todella pihalla asiasta. Aloittaja vinkuu kohtelusta netin keskustelupalstalla, kun kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä, että hänen diibadaabansa "tie, totuus ja elämä" on hänen mielestään tieteellistä keskustelua. Ja sinä luulet, että ihmisille ei saa sanoa, jos he ovat (toistuvasti) väärässä, vaan se on mielestäsi "diskriminointia, epäasiallista kohtelua" ja ilmeisesti vielä "epäeettistä". Epäeettistä on ennemminkin esimerkiksi sinun multinikkeilysi, mutta sitä sinä et varmaankaan edes tajua.
Sinä annoit toisen esimerkin siitä mistä aloittaja kirjoittaa.
"Molemmat moodit — sikäli kun eivät suoraan vähättele tai suurentele itse asioita — yrittävät taivutella lukijoiden tai kuuntelijoiden huomion pois itse asioista asiattomuuksiin, vievät siten tilaa asiapitoiselta keskustelulta ja kykenevät myös peittämään sen kokonaan."
Hyökkäät omine mielikuvinesi minun ja toisen henkilön kimppuun. Asiassa et ole ollenkaan.
Et halua keskustella eettisyydestä?
"Miten tulisi keskustella on kysymys, joka koskee myös uskovaisten ja ateistien välisiä keskusteluita, joten siitä on hyvä sanoa nyt jotakin."
Minusta rehellisesti ja tosiasioissa pysytellen.
"Kuitenkin kaikkia tiedettä ammatikseen tekeviä sitoo yhteinen lainsäädäntö, jonka mukaan on kielletty harjoittamasta »epäasiallista kohtelua«."
Uskoisin että harva tieteentekijä sietää kovin paljon perusteettomia väitteitä omalta alaltaan tai huuhaata. Perusteettomien väitteiden tuomista tieteeseen pidetään epäasiallisena.
"Asiaton ja loputon edes-takainen liike on pohjimmiltaan parjaamisen ja ylistämisen tarkoitus, koska ne eivät kestä asiapitoista itse asioiden äärellä olemista."
Tämä onkin trollin ilmoittama tarkoitus tällä palstalla. Sotkea keskustelua kostona siitä mitä jotkin ateistit hänen mukaansa tekivät kirkkokuulolla nimisellä palstalla.
"Miksi sitten kukaan, paitsi parjaaja tai ylistäjä itse, joka ei ole kiinnostunut itse asioista, puolustelisi parjaamista tai ylistämistä osana tieteellistä keskustelua?"
Palstan keskustelu ei ole tieteellistä ja on parempi hyväksyä että se ei sellaista koskaan tule olemaankaan. Itse uskon, että monet kaipaavat kuria ja järjestystä palstalle, kun täällä on niitä joiden kyvyt eivät riitä itsekontrolliin. Esim. tämä veilinköössi, ph-trolli ja syyttelyteisti.