Huhtikuun 16 päivänä 1918 allekirjoitti kaksikymmentäviisi sosialidemokraattiseen
puolueeseen lukeutuvaa kapinallisten toimista erossa pysynyttä kansalaista
»Julistuksen Suomen työväelle!».
Sen allekirjoittajista mainittakoon ainoastaan Julius Ailio, Väinö Hakkila, J. V. Keto,
Matti Paasivuori, Eino Pekkala, Paavo Raittinen, Hannes Ryömä, Miina Sillanpää
ja Väinö Tanner. Kaikki siis kunnioitettuja sosialisteja ja työväen johtajia.
Tässä kaksi päivää myöhemmin ,siis viisi päivää Helsingin antautumisen jälkeen,
pääkaupungin asukkaille levitetyssä julistuksessa sanottiin muun ohella:
»Heti diktatuurimiesten (Manner, Kuusinen, Sirola) noustua valtaan alkoi tapahtua
sadoittain mitä pöyristyttävimpiä veritekoja, ei ainoastaan Kansanvaltuuskunnan
sotajoukkojen käsiin joutuneitten aseellisten vastustajien tappoja, vaan myös aivan
viattomain, aseettomain kansalaisten inhottavia salamurhia. Noiden murhatöiden
tekijät eivät joutuneet rangaistukseen eikä edesvastuuseen, ja yhteiskuntaelämän
kallein ehto, ihmisten hengen ja omaisuuden sekä yleisten kansalaisvapauksien
turva ei ollut taattu vähimmässäkään määrässä. Omaisuutta ryöstettiin ja varoja
kiristettiin vapauden ja hengen menettämisen uhalla. Kaikki tämä tapahtui
vallankumouksen nimellä ja sen turvissa, vaikka nimitys vallankumous on liian
kaunis ja ylväs käytettäväksi sellaisessa yhteydessä.»
puolueeseen lukeutuvaa kapinallisten toimista erossa pysynyttä kansalaista
»Julistuksen Suomen työväelle!».
Sen allekirjoittajista mainittakoon ainoastaan Julius Ailio, Väinö Hakkila, J. V. Keto,
Matti Paasivuori, Eino Pekkala, Paavo Raittinen, Hannes Ryömä, Miina Sillanpää
ja Väinö Tanner. Kaikki siis kunnioitettuja sosialisteja ja työväen johtajia.
Tässä kaksi päivää myöhemmin ,siis viisi päivää Helsingin antautumisen jälkeen,
pääkaupungin asukkaille levitetyssä julistuksessa sanottiin muun ohella:
»Heti diktatuurimiesten (Manner, Kuusinen, Sirola) noustua valtaan alkoi tapahtua
sadoittain mitä pöyristyttävimpiä veritekoja, ei ainoastaan Kansanvaltuuskunnan
sotajoukkojen käsiin joutuneitten aseellisten vastustajien tappoja, vaan myös aivan
viattomain, aseettomain kansalaisten inhottavia salamurhia. Noiden murhatöiden
tekijät eivät joutuneet rangaistukseen eikä edesvastuuseen, ja yhteiskuntaelämän
kallein ehto, ihmisten hengen ja omaisuuden sekä yleisten kansalaisvapauksien
turva ei ollut taattu vähimmässäkään määrässä. Omaisuutta ryöstettiin ja varoja
kiristettiin vapauden ja hengen menettämisen uhalla. Kaikki tämä tapahtui
vallankumouksen nimellä ja sen turvissa, vaikka nimitys vallankumous on liian
kaunis ja ylväs käytettäväksi sellaisessa yhteydessä.»
Vastaukset 2
Vanhimmat
Punikit aloittivat murhat ja ryöstöt jo marraskuussa 1917. Yksin suurlakkoviikolla punikit tappoivat venäläisen sotaväen avulla 34 viatonta ihmistä.
Sama meininki jatkui, niin että taistelujen alkaessa oli tapettu noin 150 ihmistä. Samaan aikaan valkoiset tappoivat 10.
1905 demarit murhasivat jo ihmisiä. Punakaartien ja työväen yhdisitysten luomisen jälkeen oli pakko perustaa suojeluskunnat...