Kaanaan kieltä

1. Oletteko huomanneet tuon ilmiön?

2. Mistä siinä oikein on kysymys?

1. Olen pannut merkille saman asian jo pidemmän aikaa. Ko. ilmiö tulee selvästi esiin silloin, kun esim. adventtikirkon pastori astuu puhujakorokkeelle ja asettuu "puhujapöntön" taakse. Ero on huikea normaaliin "siviilipastoriin", joka ei suorita työtehtäväänsä, vaan on ns. vapaalla.

2. Yleensä "maneerit" ovat opittuja ja usein myös sellaisia, joita itse esillä oleva henkilö ei edes välttämättä tiedosta itsessään. Pastoreilla puhetyyli on myös pitkälti koulutuksen tulosta. Maneerit voidaan myös yhdistää tietoisesti aiheeseen aivan, kuten puhelinäänet voidaan yhdistää soittajaan.

Voisimme verrata asiaa siihen, kun nauhoitat esim. omaa puhettasi ja kuuntelet sitä sitten laitteesta, johon olet nauhoituksesi tehnyt, niin se poikkeaa valtavasti siitä, mitä samaan aikaan kuulet, kun puhut.

Uskovaisen ihmisen kohdalla ja varsinkin näiden USA:sta rantautuneiden lahkojen jäsenten kohdalla voitaisiin puhua pitkälti opituista ja kuulluista ilmaisuista/fraaseista, joita sitten lahkon jäsenet matkivat puheessaan.

Suurin osa siitä "kaanaankielestä" opitaan niiltä lahkon pastoreilta ja palkkaa nauttivilta sekä myös toisilta seurakuntalaisilta. Lahkon sisäpiirissä muodostuu sellainen oma "vegetaarinen slangi", jota ulkopuolisen noin älliseltään on kenties alkuun vaikea hahmottaa. Saattaa hyvin olla myös niin, että uskovainen ihminen haluaa vakuutella muille puhetyylillään olevansa harras uskovainen ja erottua siten ns. pakanoista.

Paskapuheenne ei hetkauta.

Hassua mutta minäkin olen miettinyt samaa. Joskus kun olen kokenut (ainakin omasta mielestäni) aivan selvää Jumalan johdatusta, niin olo ei ole kuitenkaan ollut yhtään "harras" tai "pyhä" ja olenkin sitten alkanut miettiä, että mistä tuo joidenkin uskovaisten niin harras/pyhä olemus johtuu, kun en itse osaa olla sellainen...ellen sitten ala teeskentelemään, mikä ei minua kyllä yhtään kiinnosta. Sitten olen miettinyt Raamatun henkilöitä ja ajatellut, etteivät hekään vaikuta kovin hartailta tai pyhiltä, vaan aivan tavallisilta pulliaisilta omine virheineen ja puutteineen. Lopulta sitten keksin...tai ainakin luulen keksineeni...mistä tämä johtuu...
Kun katolinen Äitikirkko anasti itselleen tämän hengellisen kaupankäynnin monopoliaseman "välikappalekirkkona" Jumalan ja ihmisen välillä, niin se korvasi kaiken todellisen hengellisyyden muotomenoilla ja rituaaleilla ja samalla tulivat mukaan myös nämä uskonnolliset maneerit, joiden on tarkoitus vakuuttaa ihmiset siitä, että kyseessä on erittäin harrasta porukkaa, josta todisteena sitten ovat nämä tekopyhät maneerit. Olen kiinnittänyt huomiota esimerkiksi sellaiseen seikkaan, että ainakin joillakin paaveilla on sellainen "heikko" ja lässyttävä puhetyyli, jonka on ilmeisesti tarkoitus ilmentää erityistä "pyhyyttä"...en ainakaan keksi sille muuta selitystä...Esimerkiksi kun paavi Francis piti jotain puhettaan, jonka luki suoraan paperista, niin siinäkin hän heikolla äänellä "lässytti" ja "takelteli" aivan kuin ei osaisi kunnolla lukea ja ajattelin, että tuo on nyt sitten sitä "pyhää takeltelua", jonka on ilmeisesti tarkoitus kuvastaa erityistä "nöyryyttä"... En esimerkiksi osaa kuvitella Jeesusta, Paavalia tai opetuslapsia messuamassa jokin "pannumyssy" päässään jotain ulkoaopittuja liturgioita, vaikka sen juuri pitäisi esittää "jumalanpalvelusta"...ei sellaisesta ole Raamatussa minkäänlaista esimerkkiä kuten ei näistä uskonnollisista maneereistakaan. Ihmiset on vain aivopesty uskomaan, että heidän pitää ilmentää hartauttaan jollakin teennäisellä ja luonnottomalla tavalla ollakseen "todellisia uskovaisia"... Eli kaikki tiet vievät Roomaan...valitettavasti...

Kaanaan maasta puhutaan sen kielellä ja siinä Hengessä.

Kun ja jos maailman kielillä puhutaan siinäkin on aikainsaatossa erilaisia vivahteita. Kännikäisillä on oma puhetapansa, toisenlaiset voi käyttää jotain voimasanaa, joka toisella, että tuntuu kieli siten voimallisemmalta.
Nuortenkieli, se on nykyään paljon roskaisempi, kuin kuusikymmenluvulla. Nykyään siellä nuorilla naisilla pitää pimppisanaa höystää paljon mukaan, että kieli olisi heidän kaanaanmaan näköisensä.

Eli ei se kaanaa niin eriskummallisempi ole, riippuu mistä kaanaasta puhtaan.

Olen huomannut saman asian. Itseasiassa olen erottanut kaksi erityylistä tapaa puhua/esiintyä. Ensinnäkin, joillakin uskovilla on tarve joissakin yhteyksissä pukea ns opettajan kaapu ylleen. Sama henkilö, joka juuri hetki sitten oli ihan tavallinen kristitty tai tavallinen ihminen muuttuu virkakielellä puhuvaksi ihmiseksi, joka monesti ei edes kuuntele vastapuoltaan keskustelussa. En tiedä, mikä vaihde heillä menee päälle.

Sitten on nämä uskovaisten kliseet ja kirkkokielellisesti vanhoilliskonservatiiviseltä kuullostava puhe. Tätä esiintyy silloin varsinkin, jos heillä on mahdollisuus todistaa. Erityosesti karismaattisella puolella olen tätä huomannut mutta myös meissä adventisteissa. Kyse ei voi olla siitä, että puhuja olisi sanavarastoltaan köyhä tai huono tuottamaan kieltä. He eivät edes huomaa tuota muutosta, kuten joku edellä mainitsi. On ikään kuin he eivät kykenisi omin sanoin kertomaan kokemuksistaan uskovaisena taika Jeesuksesta tms. Täytyy kyllä sanoa, että tuollainen puhetapa ei sytytä ma sitten millään. Olisi paljon parempi kuulla vajavaistakin omaa ja itse kerrottua todistusta kuin muiden keksimiä kliseitä.

Eniten oudoksun vertauskuvallista keskustelua, sillä minulle ei aukea kaikkien eri seurakuntien käytössä olevat vertaukset kaikenmaailman astian mauista ja tyhjistä kannuista. Suomi on kaunis ja ekövä kieli ja sitä voi käyttää monipuolisesti myös uskovan puhekielenä.