Israelin kansa esiintyy maailman historiassa sangen ihmeellisenä. Sen yllä lepää salaisuuden tiheä verho. Se itse, sekä toisetkin kansat kyselevät usein: "Miksi? Miksi?" Tämä kansa on aivan toisenlaista kuin kaikki muut kansat. Sen historia ja sen kohtalo ovat täynnä mitä arvoituksellisimpia tapahtumia, joita ihmisjärki ei kykene selittämään. Mutta yksi kirja voi antaa tyhjentävän vastauksen tähän ihmiskunnan suureen kysymysmerkkiin: Raamattu - juutalaisten kirja, juutalaisten kirjoittama ja suurimmalta osaltaan juutalaisille kirjoitettu. Se vetää jumalallisella arvovallalla verhon syrjään ja selittää meille Israelin kansan suuren menneisyyden, sen synkän nykyisyyden ja sen ihanan tulevaisuuden.
Seuraava kirjoitus on alunperin julkaistu vuonna 1946, eli pari vuotta ennen Israelin valtion perustamista.
ISRAELIN KANSAN SUURI MENNEISYYS
Maailman historiassa nähdään miten Jumala toimii. Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa on pelastaa langennut ihmiskunta, joka on luopunut Hänestä ja menee syntiensä tähden kadotukseen.
Jo 2000 vuotta ennen Messiasta toimii Jumala ihmiskunnassa Aabrahamin ja hänen jälkeläistensä kautta. Aabraham on yksi ihmiskunnan voimakkaimmista persoonallisuuksista. Sekä juutalaiset, kristityt ja muslimit kunnioittavat hänen nimeään. Jumala itse valitsi hänet ja antoi hänelle suurimman lupauksen, mikä milloinkaan on kenellekään ihmiselle annettu:
"Ja JHWH sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä" (1Ms 12:1-3).
Näillä sanoilla Jumala lupaa Aabrahamille: kansan, maan ja siunauksen. Koko Israelin kansan historia keskittyy näihin kolmeen lupaukseen. Näitä kolmea sanaa voidaan pitää tämän kansan arvoituksen avaimena: kansan, maan ja siunauksen.
Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, "ruhtinatar", olivat Jumalalle kuuliaiset ja niin heistä tuli totisen uskon esikuvat. He jättivät kotinsa Kaldeanmaan Uurissa ja saapuivat Kaanaanmaahan, nykyiseen Israeliin. Siellä Jumala teki Aabrahamin kanssa ikuisen liiton, jota ei ole purettu ja jota Jumala ei tule purkamaan. Hän on antanut pyhän lupauksensa Aabrahamille ja on pitävä sanansa. Aabrahamin kuoltua siirtyivät Jumalan lupaukset hänen pojalleen Iisakille ja edelleen tämän pojalle Jaakobille. Kun Jaakob oli antanut elämänsä Jumalalle, hän sai Jumalalta uuden nimen: Israel. Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa Jumala kutsuu itseään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi, koska Hän on tehnyt ikuisen liiton näiden juutalaisten isien kanssa. Niinkuin nuo kolme lupausta: kansa, maa ja siunaus ovat järkkymättömän varmat, niin on myös muukin, minkä Jumala on luvannut Aabrahamille toisten kansojen sekä yksilöidenkin suhteen, varmaa. "Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat!" Näiden sanojen perusteella ymmärrämme kukoistuksen ja tuhon ajat eri kansojen historiassa.
Ensin Jumala kasvatti Aabrahamin perheestä kokonaisen kansan. Jaakob lähti poikineen Egyptiin, missä heidän jälkeläisensä raskaiden koettelemusten alla lisääntyivät 400 vuoden aikana kansaksi. Näin oli toteutunut Jumalan ensimmäinen lupaus Aabrahamille.
Pääsiäislampaan veren turvin ja Jumalan väkevän käden johdolla lähti Israelin kansa sitten Egyptistä ja saapui Siinaille, missä JHWH Jumala Mooseksen välityksellä antoi heille lain ja teki sen kanssa iäisen liiton, puhuen voimallisesti Israelin kansalle. Niin ei Jumala milloinkaan ole puhunut millekään muulle kansalle maailmassa:
"Ja Mooses nousi Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: 'Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: Te olette nähneet, mitä Minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka Minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette Minun ääntäni ja pidätte Minun liittoni, niin te olette Minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on Minun. Ja te olette Minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa. Sano nämä sanat israelilaisille'" (2Ms 19:3-6).
Jumala kutsui Israelin kansaa "omaisuudekseen ennen kaikkia muita kansoja", - mikä valtava etuoikeus! Miksi juuri tämän kansan? Tähänkin Raamattu antaa selvän vastauksen:
"Sillä sinä olet JHWH:lle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; JHWH, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei JHWH sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että JHWH rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne" (5Ms 7:6-8).
luke lisää..
http://www.kolumbus.fi/gematria/juuda.htm
Seuraava kirjoitus on alunperin julkaistu vuonna 1946, eli pari vuotta ennen Israelin valtion perustamista.
ISRAELIN KANSAN SUURI MENNEISYYS
Maailman historiassa nähdään miten Jumala toimii. Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa on pelastaa langennut ihmiskunta, joka on luopunut Hänestä ja menee syntiensä tähden kadotukseen.
Jo 2000 vuotta ennen Messiasta toimii Jumala ihmiskunnassa Aabrahamin ja hänen jälkeläistensä kautta. Aabraham on yksi ihmiskunnan voimakkaimmista persoonallisuuksista. Sekä juutalaiset, kristityt ja muslimit kunnioittavat hänen nimeään. Jumala itse valitsi hänet ja antoi hänelle suurimman lupauksen, mikä milloinkaan on kenellekään ihmiselle annettu:
"Ja JHWH sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä" (1Ms 12:1-3).
Näillä sanoilla Jumala lupaa Aabrahamille: kansan, maan ja siunauksen. Koko Israelin kansan historia keskittyy näihin kolmeen lupaukseen. Näitä kolmea sanaa voidaan pitää tämän kansan arvoituksen avaimena: kansan, maan ja siunauksen.
Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, "ruhtinatar", olivat Jumalalle kuuliaiset ja niin heistä tuli totisen uskon esikuvat. He jättivät kotinsa Kaldeanmaan Uurissa ja saapuivat Kaanaanmaahan, nykyiseen Israeliin. Siellä Jumala teki Aabrahamin kanssa ikuisen liiton, jota ei ole purettu ja jota Jumala ei tule purkamaan. Hän on antanut pyhän lupauksensa Aabrahamille ja on pitävä sanansa. Aabrahamin kuoltua siirtyivät Jumalan lupaukset hänen pojalleen Iisakille ja edelleen tämän pojalle Jaakobille. Kun Jaakob oli antanut elämänsä Jumalalle, hän sai Jumalalta uuden nimen: Israel. Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa Jumala kutsuu itseään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi, koska Hän on tehnyt ikuisen liiton näiden juutalaisten isien kanssa. Niinkuin nuo kolme lupausta: kansa, maa ja siunaus ovat järkkymättömän varmat, niin on myös muukin, minkä Jumala on luvannut Aabrahamille toisten kansojen sekä yksilöidenkin suhteen, varmaa. "Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat!" Näiden sanojen perusteella ymmärrämme kukoistuksen ja tuhon ajat eri kansojen historiassa.
Ensin Jumala kasvatti Aabrahamin perheestä kokonaisen kansan. Jaakob lähti poikineen Egyptiin, missä heidän jälkeläisensä raskaiden koettelemusten alla lisääntyivät 400 vuoden aikana kansaksi. Näin oli toteutunut Jumalan ensimmäinen lupaus Aabrahamille.
Pääsiäislampaan veren turvin ja Jumalan väkevän käden johdolla lähti Israelin kansa sitten Egyptistä ja saapui Siinaille, missä JHWH Jumala Mooseksen välityksellä antoi heille lain ja teki sen kanssa iäisen liiton, puhuen voimallisesti Israelin kansalle. Niin ei Jumala milloinkaan ole puhunut millekään muulle kansalle maailmassa:
"Ja Mooses nousi Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: 'Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: Te olette nähneet, mitä Minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka Minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette Minun ääntäni ja pidätte Minun liittoni, niin te olette Minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on Minun. Ja te olette Minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa. Sano nämä sanat israelilaisille'" (2Ms 19:3-6).
Jumala kutsui Israelin kansaa "omaisuudekseen ennen kaikkia muita kansoja", - mikä valtava etuoikeus! Miksi juuri tämän kansan? Tähänkin Raamattu antaa selvän vastauksen:
"Sillä sinä olet JHWH:lle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; JHWH, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei JHWH sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että JHWH rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne" (5Ms 7:6-8).
luke lisää..
http://www.kolumbus.fi/gematria/juuda.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumala kutsui Israelin kansaa "omaisuudekseen ennen kaikkia muita kansoja", - mikä valtava etuoikeus! Miksi juuri tämän kansan? Tähänkin Raamattu antaa selvän vastauksen:
"Sillä sinä olet JHWH:lle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; JHWH, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei JHWH sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että JHWH rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne" (5Ms 7:6-8).
Omaisuuskansaa Jumalalle on Israel.