Onko totta, että tiukka ateistinen näkemys ja uskomus voi
olla pohja vankkumattomalle henkiselle tielle, jopa hengellisyydelle.
Ei siis uskonnolle, tai yhtä fundamentaaliselle aatteelle kuin ateismi on
vaan täysi kieppi spiritualisuuden suuntaan, kuten universaaliin ajatteluun
missä kaikki olemme yhtä ja kaikki pelastuvat? Miten on käytännössä mahdollista?
olla pohja vankkumattomalle henkiselle tielle, jopa hengellisyydelle.
Ei siis uskonnolle, tai yhtä fundamentaaliselle aatteelle kuin ateismi on
vaan täysi kieppi spiritualisuuden suuntaan, kuten universaaliin ajatteluun
missä kaikki olemme yhtä ja kaikki pelastuvat? Miten on käytännössä mahdollista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä varmaan moni ateisti ajattelee että "olemme yhtä", ihan vaan sillä perusteella, että kaikki on rakentuneet tässä maailmankaikkeudessa olemassaolevista materiaaleista. Mutta en oikein tuota ymmärrä, että miltä pitäisi pelastua, ja miten.
tuskalta kärsimykseltä epäonnelta harmilta toivovat monet pelastuvansa
Kun asetan toiveeni johonkin ja se ei toteudu toivomallani tavalla minulla on taipumus syyttää kaveria tai itseäni siitä. On niin väärin ettei minun mielikuvani mukainen maailma toteudu ja siitä mielikuvasta tunnen suunnatonta tuskaa?? omasta mielikuvastani...
Kumpikin sekä ei Jumalaan uskova sekä ei Jumalaan uskova pääsee tuskasta, toinen sanoo että Jumala antoi toinen sanoo että elämä on sattumaa kaikki, kuinka onkaan mukava horjua sillä välillä ja useimmiten näillä sivuilla kaikki on kusipäisen kaverin typeryyttä siinä on suurin ykseys - siis kaverin typeryyttä kaikki.. edelleen oma mielikuva...
Olisiko mitään tehtävissä sille omalle mielikuvalle, jotain henkistä siis, ei kai mielikuva ole muuta kuin henkistä, hengellisyyttä, spirit... vai sattumaa kuitenkin.
Tuleeko ajatus hengestä vai sattumasta, onko "ensimmäinen" tai "lähde" tai "alku" sattumalta ja mitä eroa tai merkitystä sillä on onko henki vai sattuma ensin.
Valitsenko näistä ajatuksista tuskan vai ilon
Väität että kaikki on rakentunut tän maailmankaikkeuden materiaaleista. Kuitenkin ihminen eroaa eläimistä ja kasveista sillä tavalla, että ihminen ei osaa kunnioittaa materiaalien lakeja vaan pyrkii luomaan omat hengellisen rakennelmansa. Ihmisellä nimittäin on mielikuvitus. Katsotaanpa nyt tosiasioita jotka perustuvat kirjallisiin lähteisiin:
Jumala tuli materiaalisena Poikana maan päälle ja nousi kuolleista ja ilmestyi vielä tämänkin jälkeen ihmisille ja kertoi mitä oli tapatunut materiaalisessa maailmassa ihmisen kannalta.
Ateismissa sen sijaan ei kunnioiteta materiaalia vaan sanotaan, että ihminen olisi muka olemassa sinällään ikuisesti vaikka hajoaisi atomeiksi. Kyseessä on mielikuvitukseen perustuva hengellinen rakennelma.
Ateismista on tarkka määritelmä mutta sitäkin jokainen elää omalla tavallaan. Uusisuomi lehden palstoilla eräs kirjoittaja sanoi että kaikki on sattumaa joten sekin mahdollistaa sinun "kääntymykesi". Ota henkinen - spirituaalinen - ajattelumalli ja tyydy siihen että se on sattumaa.
"Onko totta, että tiukka ateistinen näkemys ja uskomus voi
olla pohja vankkumattomalle henkiselle tielle, jopa hengellisyydelle."
Miksikäs ei. Buddhalaisista taitaa iso osa olla ateisteja.
"Ei siis uskonnolle, tai yhtä fundamentaaliselle aatteelle kuin ateismi on
vaan täysi kieppi spiritualisuuden suuntaan, kuten universaaliin ajatteluun
missä kaikki olemme yhtä ja kaikki pelastuvat?"
Miltä pitäisi pelastua? Keksipä sellainen.
"Miten on käytännössä mahdollista?"
Ateismi on vain sitä että ei uskota jumaliin, mikä tahansa muu on periaatteessa mahdollista.