Kansanäänestyksissä on aina se riski, että kansa on väärässä. Vaikka poliitikot ja muut fiksut asiantuntijat kuinka vakuuttavat, äänestäjät voivat olla toista mieltä. Viimeksi näin kävi, kun Iso-Britannia sanoi Brexit haluten irtautua EU:sta.
Samanlainen mahdollisuus on aivan yhtä todennäköinen, kun Yhdysvaltain presidenttiehdokkaat Hillary Clinton ja Donald Trump kiihdyttävät kohti marraskuun vaaleja. Kaikki henkilön taustoihin, kokemuksiin ja ominaisuuksiin liittyvät argumentit puhuvat Clintonin valinnan puolesta. Niin se ei silti välttämättä mene.
Äänestäjillä on edessään mielenkiintoinen valinta, koska molemmat ovat tavallaan hyvin epäsuosittuja. Clinton edustaa arvostelijoidensa mielestä kaikkea sitä mikä on tavallisen kansalaisen elämän ulko- ja yläpuolella. Trump taas jää liian helposti kiinni letkautuksistaan, joilla hän pyrkii kansanomaisesti arvostelemaan nykyisen poliittisen johdon toimintaa.
Ehdokkaiden ensimmäinen julkinen kohtaaminen oli maanantain ja tiistain välisenä yönä. Peli on avattu, mutta kaikkea ei ole todellakaan ole nähty. Edessä tulee olemaan värikäs ja myrskyisä lokakuu huipentuen marraskuun alun vaaleihin.
Vaalitenttien kaavaan kuuluu, että jälkikäteen etsitään keskustelun voittajaa ja häviäjää. Lähtökohta on vaikea, koska Clintonilla ei oikeastaan ole kuin hävittävää ja haastaja-Trumpilla vain voitettavaa. Lopputuloksena voikin olla, ettei löydy kuin häviäjiä riippumatta siitä, kumpi tulee vaalit voittamaan.
Trump pyrki esiintymään tietoisen tahdikkaana ja rauhallisena, mutta provosoitui muutamaan otteeseen jääden pyörimään omille heikoille jäilleen. Trump ei ole julkaissut veroilmoitustaan paineesta huolimatta. Äänestäjien olisi saatava parempi käsitys siitä, minkälainen yhteiskunnallinen toimija hän on, paljonko maksaa veroja ja minkä verran hän jenkkityyliin jakaa tulojaan hyväntekeväisyyteen. Tässä hän jäi pahiten alakynteen verrattuaan verotietojensa julkisuutta Clintonin ulkoministerikaudellaan lähettämien sähköpostien julkaisemiseen.
Clinton on ja oli tehnyt kotiläksynsä huomattavasti paremmin. Hän on kansan silmissä kuitenkin niin syvällä nykyisessä valtasysteemissä, että Trump osui oikeaan kysyessään, miksei hän ole pystynyt edistämään asioita, joita tentissä käsiteltiin. Omahyväinen ja välillä ylimielinenkin suhtautuminen Trumpin puheisiin ei välttämättä vakuuta etenkään miesäänestäjiä, joille ensimmäisen naispresidentin valinta voi olla vierasta.
PETRI HAKALA
[email protected]
Samanlainen mahdollisuus on aivan yhtä todennäköinen, kun Yhdysvaltain presidenttiehdokkaat Hillary Clinton ja Donald Trump kiihdyttävät kohti marraskuun vaaleja. Kaikki henkilön taustoihin, kokemuksiin ja ominaisuuksiin liittyvät argumentit puhuvat Clintonin valinnan puolesta. Niin se ei silti välttämättä mene.
Äänestäjillä on edessään mielenkiintoinen valinta, koska molemmat ovat tavallaan hyvin epäsuosittuja. Clinton edustaa arvostelijoidensa mielestä kaikkea sitä mikä on tavallisen kansalaisen elämän ulko- ja yläpuolella. Trump taas jää liian helposti kiinni letkautuksistaan, joilla hän pyrkii kansanomaisesti arvostelemaan nykyisen poliittisen johdon toimintaa.
Ehdokkaiden ensimmäinen julkinen kohtaaminen oli maanantain ja tiistain välisenä yönä. Peli on avattu, mutta kaikkea ei ole todellakaan ole nähty. Edessä tulee olemaan värikäs ja myrskyisä lokakuu huipentuen marraskuun alun vaaleihin.
Vaalitenttien kaavaan kuuluu, että jälkikäteen etsitään keskustelun voittajaa ja häviäjää. Lähtökohta on vaikea, koska Clintonilla ei oikeastaan ole kuin hävittävää ja haastaja-Trumpilla vain voitettavaa. Lopputuloksena voikin olla, ettei löydy kuin häviäjiä riippumatta siitä, kumpi tulee vaalit voittamaan.
Trump pyrki esiintymään tietoisen tahdikkaana ja rauhallisena, mutta provosoitui muutamaan otteeseen jääden pyörimään omille heikoille jäilleen. Trump ei ole julkaissut veroilmoitustaan paineesta huolimatta. Äänestäjien olisi saatava parempi käsitys siitä, minkälainen yhteiskunnallinen toimija hän on, paljonko maksaa veroja ja minkä verran hän jenkkityyliin jakaa tulojaan hyväntekeväisyyteen. Tässä hän jäi pahiten alakynteen verrattuaan verotietojensa julkisuutta Clintonin ulkoministerikaudellaan lähettämien sähköpostien julkaisemiseen.
Clinton on ja oli tehnyt kotiläksynsä huomattavasti paremmin. Hän on kansan silmissä kuitenkin niin syvällä nykyisessä valtasysteemissä, että Trump osui oikeaan kysyessään, miksei hän ole pystynyt edistämään asioita, joita tentissä käsiteltiin. Omahyväinen ja välillä ylimielinenkin suhtautuminen Trumpin puheisiin ei välttämättä vakuuta etenkään miesäänestäjiä, joille ensimmäisen naispresidentin valinta voi olla vierasta.
PETRI HAKALA
[email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huvittavaa, kuinka niin moni maailmalla uskaltaa vastustaa jenkkien omaa tahtoa. Sama homma oli Brexitinkin kohdalla ja kuinka sitten kävikään.
Jenkkien punaniskauho kristallisoituu Trumpissa; kansainvälinen suhmurointi Clintonissa.
Niin, noinhan se "demokratia"toimiikin. Ainakin Hakalan mielestä.
Varmaankin kansa olisi vaihdettava?
Onko sulla Hakala otettu esimerkki USA;sta?
https://vapaakulkija.wordpress.com/2015/05/02/usa-ei-ole-demokratia/