Hei, pistin vast'ikään välit poikki pitkäaikaisen kumppanini kanssa. Noin maalliselta kantilta katsottuna kaikki sujui oikein mallikkaasti, mutten voinut kuitenkaan olla ajattelematta, että voisiko olla vielä jotain enemmän? Tarkoitan, rakastimme kyllä toisiamme ja tulimme juttuun tosi hienosti, mutta hengelliseltä kannalta huomasin, että häneltä puuttuu kokonaan "agape-rakkaus". Ja juuri tuota agape-rakkautta jäin kaipaamaan.
Seurakuntakokouksissa ja ylistysilloissa minulle viimein vahvistui, että on parempi jatkaa eteenpäin, jatkaa uuden kumppanin etsimistä, agape-rakkauden etsimistä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Seurakuntakokouksissa ja ylistysilloissa minulle viimein vahvistui, että on parempi jatkaa eteenpäin, jatkaa uuden kumppanin etsimistä, agape-rakkauden etsimistä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siinä sitten etsit loppuelämäsi turhaan ja kadut että heitit menemään ihmisen, joka kuitenkin rakasti sinua. Agape-rakkaus on täydellistä Jumalan rakkautta ilman ehtoja. Ihminen ei sellaiseen pysty, kuin hetkittäin Jumalan vaikutuksesta. Täydellisen rakkauden hakeminen ihmiseltä on harhaa.
Vähänpä sinulla on uskoa ihmiseen. Agape on nykyään tosi must juttu!
En väitäkään, että se helppoa olisi ollut, mutta en voinut välttyä ajatukselta, että miksi tyytyä maalliseen kun tarjolla olisi jotain paljon suurempaa; agape-rakkautta.
Tämä käsitys on vahvistunut ylistyskokouksissa käydessä.
Rauhaa sinulle.
Kun tarpeeksi kauan elämää Jumalan ja ihmisten seurassa ihmettelee, niin vähitellen silmät aukenevat ja ymmärrys lisääntyy. Eikä enää odota ihmisiltä sitä minkä vain Jumala voi antaa.
Se ei tarkoita, etteikö ihmisten välinen yhteys olisi epätäydellisenäkin antoisaa ja arvostettavaa. Kunhan ei lataa siihen kohtuuttomia odotuksia. Usein nämä jutut oppii vasta kun on lyönyt päätään seinään niin, että veri korvista valuu. Viisas oppii vähemmälläkin.
Mullekin agapee kelpaa, mutta haen sitä vain Jumalalta, jolta tiedän sitä saavani. Sääliksi käy sellaista ihmistä, joilta kumppani odottaa täydellistä rakkautta. Sehän on ihmisparalle kauhea taakka. Ei sitä kukaan kauan kestä. Parisuhteessa tarvitaan ennenkaikkea armoa.
Agapeeta sen olla pitää. Jos agapeeta ei ole tarjolla, olen mieluummin kokonaan ilman, ja jos en itse agapeehen kykene, en rupea tekemään toisista oman onneni välineitä ja egoistisen himoni tyydyttäjiä.
Näillä mennnään.
Jos minulla on vaatimus missä silloin on rakkaus
Itsekseni vain kyselen.
Jos sinulla aloittaja on itsellä agape-rakkaus, niin et vaadi kumppaniltasi vastarakkautta vaan hyväksyt hänet pyyteettömästi sellaisena kuin hän on. Asia on niin, että väliltänne on hävinnyt se hohto, joka on miehen ja naisen välillä. Ihastus ja erosrakkaus on väljähtynyt.
Aloittajalla tuntuu kyllä olevan pasmat pahemman kerran sekaisin! Voin kuvitella, kun aloittaja ryömii vähän ottaneena eukkonsa viereen illalla ja mörisee: "Annappas vähän sitä agapeeta..."
siis, huhhuh, tämähän on tietysti trolli mutta pelottava sellainen.
niinpä!
herrens_tiggare on trolli!
Hmm... Jos tämä ei ole trolli, niin...
Ehkäpä olet luonteeltasi sellainen, että olet tietyssä mielessä päättäväinen, ja menet päättäväisesti haluamaasi suuntaan? Mutta sitten ehkä puolen vuoden päästä se suunta voikin olla jotain aivan muuta kuin mitä se on juuri nyt? Olet yhdessä hetkessä varma suunnastasi, ja seuraavassakin, mutta jos seuraa etenemistäsi kauempaa, niin se voi olla aika mutkittelevan näköistä, vaikka itse ajattelet meneväsi koko ajan vahvasti eteenpäin?
Oletko varma, ettei tämä suhteen katkaiseminen "agape-rakkauden puutteen vuoksi" ollut vain yksi lisämutka matkassasi? Tai; ehkäpä koet, että jokainen mutka matkassasi oli tulosta siitä, että "pitkän pohdinnan jälkeen silmäsi avautuivat totuudelle"? Sanoisin, että tunteesi on varmasti aito, mutta ratkaisusi suhteen lopettamisessa ei ollut välttämättä oikea (tai Jumalan tahdon mukainen). Voipi olla, että etsit jotain sellaista itsellesikin epämääräistä, jota et pysty edes selittämään, ja sen takia voit joutua etsimään loppuelämäsi ilman, että löydät. 😞
No, nämä olivat ajatuksia, joissa projisoin kirjoituksiisi yhden ihmissuhteen, jossa itse olin vuosia sitten.
Agape on ainoa mahdollisuutemme.