Sähköiset yo-kirjoitukset ovat jo saaneet kritiikkiä kokeilussa olleilta kirjoittajilta mm. teknisten ongelmien vuoksi. Niitä riittää varmasti alkuvaiheessa vielä pitkään.
Suurempi periaatteellinen kysymys on, muuttuuko kirjoitusten luonne muutenkin kuin teknisesti. Jos mennään entistä enemmän tiedonhakuun ja vapaaseen nettiaineiston käyttöön, kysymys kuuluu, mitä taitoja kirjoituksissa silloin mitataan. Varmasti mitataan tiedonhakutaitoja ja myös tiedon soveltamista. Tosin löytäessään hyvä lähteen verbaalisesti lahjakas opiskelija pystyy pitkälle referoimaan omin sanoin lukemansa asian, hän on hyvä referoimaan ja saa vastauksestaan hyvät pisteet.
Konservatiivisia opetusmenetelmiä on kritisoitu pänttäämäiseksi ja ulkoa opettelemiseksi. Tosin ainoa todellinen PÄÄoma, jonka opiskelija opiskelustaan hankkii, on kaikki se tieto ja ymmärrys, joka hänellä on olemassa päässään niin, ettei hänen tarvitse turvautua ulkopuolisiin lähteisiin. Päässälaskutaito esimerkiksi on pääomaa, se kulkee aina mukana ja on riippumaton laskimien, tietokoneiden ja sähkön kulloisestakin saatavuudesta. Toinen esimerkki on vaikka maantiedossa sinällään yksinkertaisen asian sisäistäminen ja ymmärtäminen, mistä vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen vaihtelu johtuu. Tätäkään ei tarvitse opetella ulkoa, se opitaan parhaiten ymmärtämällä. jotkut oppivat sen ehkä ensin ulkoluvun kautta ja ymmärtävät myöhemmin.
Paljon siitä, mitä sanotaan ulkoa opetteluksi ja pänttäämiseksi, on tosiasiassa hyvin paljon asioiden välisten yhteyksien ymmärtämistä. Tästä voidaan ottaa vaikka biologiasta esimerkkinä elimistön toiminnan, fysiologian, ymmärtäminen kokonaisuudessaan. Elimistö on toiminnallinen kokonaisuus, jossa eri elimet vaikuttavat ja säätelevät toistensa toimintaa. Jos sen opettelee ymmärryksellä, silloin se taas on omaa pääomaa, tietoa, joka voi äkkitilanteessa auttaa pelastamaan jopa ihmishenkiä käytännön ensiaputaitojen ohella.
Jos kaiken aikaisemman todellisen tietämisen ja osaamispääoman edelle asetetaan tiedonhakutaidot ja hausta saatujen tietojen soveltaminen, ollaan aina ulkoisten tietolähteiden varassa. Toki silloinkin voidaan oppia ja ymmärtää lukemaansa, mutta jos sitä ei lähtökohtaisesti tarkoiteta ja haluta oikeasti opittavaksi, ymmärrettäväksi ja mieleenpainettavaksi vaan näytöksi tiedonkäsittelytaidosta ja soveltamiskyvystä, se on ulkokohtaista tiedolla leikittelyä ja silloin tieto unohtuu helposti. Historiaakaan ei ymmärrä, jos on nippelitietoa ja tietoa yksittäisistä sodista ja tapahtumista sieltä täältä, historia pitää nähdä suurena kokonaisuutena, tapahtumien ketjuna, jossa yksi asia on johtanut toiseen.
Minä arvostan konservatiivista asioiden opettelua, pänttäämistä, mielenpainamista ja viime kädessä asioiden ymmärtämistä, jolloin tieto tulee omaksi aina mukana kulkevaksi pääomaksi laitteiden toiminnasta ja saatavuudesta riippumatta.
Suurempi periaatteellinen kysymys on, muuttuuko kirjoitusten luonne muutenkin kuin teknisesti. Jos mennään entistä enemmän tiedonhakuun ja vapaaseen nettiaineiston käyttöön, kysymys kuuluu, mitä taitoja kirjoituksissa silloin mitataan. Varmasti mitataan tiedonhakutaitoja ja myös tiedon soveltamista. Tosin löytäessään hyvä lähteen verbaalisesti lahjakas opiskelija pystyy pitkälle referoimaan omin sanoin lukemansa asian, hän on hyvä referoimaan ja saa vastauksestaan hyvät pisteet.
Konservatiivisia opetusmenetelmiä on kritisoitu pänttäämäiseksi ja ulkoa opettelemiseksi. Tosin ainoa todellinen PÄÄoma, jonka opiskelija opiskelustaan hankkii, on kaikki se tieto ja ymmärrys, joka hänellä on olemassa päässään niin, ettei hänen tarvitse turvautua ulkopuolisiin lähteisiin. Päässälaskutaito esimerkiksi on pääomaa, se kulkee aina mukana ja on riippumaton laskimien, tietokoneiden ja sähkön kulloisestakin saatavuudesta. Toinen esimerkki on vaikka maantiedossa sinällään yksinkertaisen asian sisäistäminen ja ymmärtäminen, mistä vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen vaihtelu johtuu. Tätäkään ei tarvitse opetella ulkoa, se opitaan parhaiten ymmärtämällä. jotkut oppivat sen ehkä ensin ulkoluvun kautta ja ymmärtävät myöhemmin.
Paljon siitä, mitä sanotaan ulkoa opetteluksi ja pänttäämiseksi, on tosiasiassa hyvin paljon asioiden välisten yhteyksien ymmärtämistä. Tästä voidaan ottaa vaikka biologiasta esimerkkinä elimistön toiminnan, fysiologian, ymmärtäminen kokonaisuudessaan. Elimistö on toiminnallinen kokonaisuus, jossa eri elimet vaikuttavat ja säätelevät toistensa toimintaa. Jos sen opettelee ymmärryksellä, silloin se taas on omaa pääomaa, tietoa, joka voi äkkitilanteessa auttaa pelastamaan jopa ihmishenkiä käytännön ensiaputaitojen ohella.
Jos kaiken aikaisemman todellisen tietämisen ja osaamispääoman edelle asetetaan tiedonhakutaidot ja hausta saatujen tietojen soveltaminen, ollaan aina ulkoisten tietolähteiden varassa. Toki silloinkin voidaan oppia ja ymmärtää lukemaansa, mutta jos sitä ei lähtökohtaisesti tarkoiteta ja haluta oikeasti opittavaksi, ymmärrettäväksi ja mieleenpainettavaksi vaan näytöksi tiedonkäsittelytaidosta ja soveltamiskyvystä, se on ulkokohtaista tiedolla leikittelyä ja silloin tieto unohtuu helposti. Historiaakaan ei ymmärrä, jos on nippelitietoa ja tietoa yksittäisistä sodista ja tapahtumista sieltä täältä, historia pitää nähdä suurena kokonaisuutena, tapahtumien ketjuna, jossa yksi asia on johtanut toiseen.
Minä arvostan konservatiivista asioiden opettelua, pänttäämistä, mielenpainamista ja viime kädessä asioiden ymmärtämistä, jolloin tieto tulee omaksi aina mukana kulkevaksi pääomaksi laitteiden toiminnasta ja saatavuudesta riippumatta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pahinta on, että kaunokirjoitusta ei enää osata kirjoittaa, eikä edes lukea. Kaikki vanhat asiakirjat, esim. sukututkimusta tehdessä ovat kaunokirjoituksella ja tulevaisuudessa niitä ei enää osata tulkita. Tulee sama tilanne kun on ollut hieroglyfien ja maya- yms. kirjoitusten kanssa, eli kadotetaan valtavasti historiatietoa.
Sitä, etteikö osata, en ihan purematta niele, mutta, jos on joku fakta. Nyt on toinen ongelma se, että tietoa tulee niin nopeasti ja paljon, eri asioista. Usein, kun keskittyy yhteen haluaa siitä järkevän kuvan, ei ehdikän muuta selvittää ja sitten kuitenkin toisaalla vaaditaan reagoimaan monenmoisiin "tilpehööriltä" vaikuttaviin asioihin, jopa suututaan, ellei ota kantaa.
Kun on kiire ja paljon tulee joka suunnalta, käsialasta tulee huonoa, epäselvää. Sitten huomannut, miten pahaksi menee pitkäjänteisyys, ei kyetä kerta kaikkiaan muutamaa sekuntia pitempään olemaan kiinni yhdessä asiassa. Pitää välillä lukea toista ja taas kirjoittaa yo-kirjoituksia ;- D.
Kyllä koneella voi tenttiä, mutta vaatii etukäteen valmistaumisen parantamista, koska käden kautta syntyy luultavasti jotain synergia aivossa, joka sopukasta kaivetaan esiin tietoa, kun käsi kirjoittaa. Kone ei toimi näin, mutta kyllä silläkin voi kirjoittaa. Rajoittuminen kiinni tekniikkaan ja työpisteeseen on minusta kuolettavat juttu, kolesteroli, kalkkiutuminen, lihaskivut, sydänvika, kuolema.
Konekirjoittamiseen tulee toinen efekti silmistä, pitää nähdä, mutta mnusta se ei anna samaa fiilistä oppimisesta.
Harvasta tulee sukututkija...
Aloitus sangen pitkä, olen 10 min lukemassa. Kovin syvällisiin ei tule vastausta nyt.
No, kun tätä palstaa katsoo, kaikilla intoutuu runosuoni kun pääsee kirjoittamaan mielikuvituksensa innostamana. Mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän tulee juttua aiheestakin. Ja kun tehdään jotain oppimisjuttuja, sitä enemmän aivot työstävät muistia ja yhteyksiä, joita aihepiiristä tulee mieleen. Vanhempan verkostot aivoissa ovat "solmuuntuneet" enemmän ja oppii yhdistelmään vanhaa tietoa.
Harjoitustöissä pääsee käynnistymään parhaiten, jos uskaltaa vain heittäytyä liikoja lukematta kirjoittamaan, sitten parantaa ja lukee lisää. Kenellä selkäydinrefleksi sujuu parhaiten kynällä ja paperilla, kenellä taas koneen avulla.
Oppimismenetelmien tärkeydestä, omista "tavoista ja taipumuksista" on kirja, joka mm. käy läpi, että osa meistä on kinesteettisiä osa ei, osa on teoreettisemmalla lähestymistavalla varustettu, osa on kuvatyyppiä, osa liikkuvan kuvan tyyppiä jne. Psykologian ala ja kasvatustieteen sovellukset siitä aiheesta paljastavat jotain, jäikö tentaattoreilta ne opit lukematta?
En nyt löydä yhtä hyvää lähdeviitettä, jossa kuvataan eri tavoilla oppivien ihmisten tyylejä.
Systeemiäly
http://sal.aalto.fi/publications/pdf-files/systeemialy2005.pdf
s.312, 314
Lukukoira avuksi
http://www.kirjastokaista.fi/lukukoira-sylvi-kirjastoautossa/
Hakusanoja:
- oppimisen rajat
- behavioristinen oppimiskäsitys
- kognitiivinen oppimiskäsitys
- konstruktiivinen oppimiskäsitys
Kognitiivinen psykologia :
Nykyinen oppimiskäsitys
http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=psyk&page=kogni-003
http://www.oph.fi/download/138958_Aivot_oppimisen_valmiudet_ja_koulunkaynti.PDF
Haku:"miten kynän pois jättäminen vaikuttaa opiskeluun"
Ei ole kysymys erilaisista oppimisen tavoista vaan oppimisen tavoitteista. Uudessa "googlaa ja etsi"-menetelmässä opetellaan hakemaan ja rajallisissa puitteissa soveltamaan haettua tietoa. Vanhassa menetelmässä pyrittiin oppimaan ja omaksumaan tietoa niin, että sitä olisi omassa päässäkin eikä vain hakujen päässä. Uutta tietoa opitaan vanhan jo omaksutun tiedon päälle. Jos perusta eli oma tietämys asioista jää rakentamatta, hataralle tietopohjalle on turha yrittää rakentaa kunnollista ja kestävää tietopääomaa, vaikka tietoa kuinka hakisi.
Voin kirjoittaa loistavan esseen nuijasodasta tietoa hakemalla. En silti ehkä tiedä, miten nuijasota linkittyy sitä edeltäneisiin ja sen jälkeisiin tapahtumiin. En näe asiayhteyksiä, jos en tunne historiaa kokonaisuudessaan, mutta sovellan toki hienosti lukemaani esseen laadintaan, siinä se.
"Jos kaiken aikaisemman todellisen tietämisen ja osaamispääoman edelle asetetaan tiedonhakutaidot ja hausta saatujen tietojen soveltaminen, ollaan aina ulkoisten tietolähteiden varassa.
Toki silloinkin voidaan oppia ja ymmärtää lukemaansa, mutta jos sitä ei lähtökohtaisesti tarkoiteta ja haluta oikeasti opittavaksi, ymmärrettäväksi ja mieleenpainettavaksi vaan näytöksi tiedonkäsittelytaidosta ja soveltamiskyvystä, se on ulkokohtaista tiedolla leikittelyä ja silloin tieto unohtuu helposti. "
Tästä tulee mieleen yksi kokemus. Kun ihmien elää elämää etäänpäin suuntautuneena, siis nuorena ja aikuisena, työikäisenä, näin on.
Kun tulee ikää, tulee rajoitteita, monet sanovat, että hidastuu, ei tajua mikä on syy. Luultavasti yksi syy on syvätuntemus tai perusteellisuus ja motoriikka?
Pitäisi muuten tietää, mitkä tieteelliset tutkimukset ovat johtaneet opetusministeriön tälle linjalle, kai tälläkin joku oppimismalli on taustana. Ellei sitten tämäkin ole NWO-politiikkaa, eli rikotaan taas niitä perinteitä ja näin ollen yhtenäisiä yhteiskuntarakenteita pitkässä juoksussa?
Yksi fakta, joka pitäisi ottaa huomioon, ettei vanhevaa ihmistä elätä kukaan eikä eläkkeitä tule ilman työnantajia. Siitä seuraa, että heidän on viruttava ja venyttävä myös mukana maailman menossa, vaikka kuka yrittäisi sitä estää. Se ei ole "omaa valintaa" vaan henkiinjäämistä. Vanhana on outo juttu, että kaikki nuorena päntätty ja opittu menee työlääksi, eikä esim. aina muista jos on aikuisiällä oppinut jokun asian, joka jäi vähälle käytölle.
Siinä mielessä syväoppiminen katoaa vanhana osalta, ellei se oli aika varhain opittua. Pitäisi tutkia. Kyllä ne palaakin, kun taas pakosta joutuu käyttämään. Ei epätoivoa, kaikki on aina jotenkin palautuvaa.
Aloittaja, ei kaikki perustu vain tiedonhakuun, joskin se auttaa verkostoa aivoissa, näköefekti jää muistiin. Et muista saksan sanaa "laskettelusukset", mutta kuva ja paikka jää mieleen. Sen avulla pääset eteenpäin.
Eihän haku auta vuorovaikutteisissa live-tilanteissa. Joudutaanko "avuttamat"/eri taitoiset sitten siirtämään toimistotyöhön, että apu on saatavilla. Niin,... mikäs pakko kenenkään on tehdä työtä istuma-asennossa 8 tuntia/pvä. Liikkuminen sallitaan, jos on vaikka kaupassa tai koulussa. No, ei Starwarseissa niin käy, kaikilla on näköjään sama sotilaan ja vakoilija työ .
Koulutus tekee sen, että työt erotellaan?
Tuo voi olla suunta, miten sitten nämä "kielitaidottomat"?
Tältä pohjalta voisi pelifirmoissa kehittää mallipelejä mm. miten siirretään "työvoimaa" eli valmiita palveluita tai tuotteita kehittyneiden maiden eläkeläisille, joilla kunto käy siihen suuntaan, että toisten apua tarvitsee.
Siis pelikeksijät, luokaapas malli, miten työ tehdään Syyriassa ja sen käyttö on kuitenkin rahalla tänne hankittavissa, ilman lisäkommervenkkejä. Mm. nuo esimerkit, että joku vaatii tortunteko-yrittäjyyttä Suomeen, aivan kuin leipuskaa ei olisi tarjolla ennestään. Tortunteko onnistuu Välimeren takana, sen voi tuoda puolivalmisteena ja paistaa täällä tai sitten kehittää lennokkitilauksia ja -kuljetusta. Mistä energiaa. Olisiko kaikilla kivempaa oman kielialueen yrittäjänä, jos tuntee lait parhaiten siellä?
Suurin ongelma miten siivotaan 6-12 -kerroksinen virastorakennus, jossa on siivousfirmoilla palvelu nyt. Miten korvata nämä duunaajat, laittakaa se peliin ensin, niin ...?
Tuosta saisi kuvan pelin "angry birdseille" vaikka näin.
Leikitään valtavan suurta hotellia, jossa käy vieraita. Mitä tapahtuu päivittäin, kun huoneet putsataan uusille vieraille? Tai mikä rakennus on vaikka piirretyssä sarjassa, Pasila.
http://areena.yle.fi/1-1481524
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pasila_(televisiosarja)
Kuvitelkaa ne kaksoistornit, miten niiden huolto pelaa. Jos joku pelifirma keksiin tuollaisen jättitalon kunnossapidon idean ja pistää sen peliin ja sitten teatterilaiset kirjoittavat pelifirman peliin juonet ja rooli. Ja ne voi upottaa ihan normaalityötehtäviin, joista syntyy suoraa mallia teollisuuden insinööreille ja muille tekijöille.