Samoin se on aikuisten kanssa. Aikuisiltakin puuttuu paljon tietoa.
Kun kasvamme hengessä, kasvamme aikuisiksi. Me siis saamme lisää tietoa, uutta tietoa, joka pakottaa luopumaan vanhoista uskomuksista.
Jumala tulee kaikkitietävänä henkenä ihmisen tietoisuuteen vasta siinä vaiheessa, kun ihminen on henkisesti kasvanut aikuisen mittaan. Henkisellä iällä ei ole mitään tekemistä fyysisen iän kanssa. On lapsia, jotka ovat hengessä korkealla tasolla, ja on aikuisia jotka ovat siinä vielä lapsenkengissään.
Uskomukset ovat oikeita jos ne noudattavat universaalista totuutta ja toteuttavat sitä käytännössä.
Uskomukset ovat vääriä, kun niillä oikeutetaan mitään universaalista totuudesta poikkeavaa.
Universaali totuus voidaan ilmaista monin eri tavoin. Kultaiset säännöt ilmaisevat sitä. Uskonnoissa ilmetään sitä tai sitten ei. Useinkaan ei. Uskontojen rooli on olla pelkkä suunnantuoja, mutta jos uskonnon suunta on itsellään väärä, ohjaa se silloin väärään suuntaan seuraajansakin. Monet uskonnot ovat vielä lapsenkengissä. Ne keskittyvät kasvattamaan autoritaarisesti, ja silloin ne keskittyvät kasvattamaan väärällä menetelmällä. Se on väärä menetelmä, koska se poikkeaa universaalista totuudesta.
Kasvu hengessä saa aikaan kasvua ihmisen sisimmässä eli sielussa.
Sielu on alun perin peräisin Jumalasta, mutta unohtanut sen, maailman melskeissä. Kun sielu muistaa olevansa Jumalasta, se saa aikaan kasvunpyrähdyksen, mutta monissa kasvunpyrähdyksissä on myös kasvukipuja, ja pyrähdyksen jälkeen voi tulla tasaisempi, hidas vaihe. Kun puhumme hengen kasvusta, sielun kasvusta, puhumme siitä, mikä kestää ajallisesti hyvin pitkään. Useinkaan uskoon tulleet eivät muista Jumalaa enää ensi huuman jälkeen, vaan keskittyvät tuijottamaan omaan napaansa. Uskoa käytetään keppihevosena, jonka turvin autoritaarisesti pyritään hallitsemaan itseä ja muita.
Kun kasvamme hengessä, kasvamme aikuisiksi. Me siis saamme lisää tietoa, uutta tietoa, joka pakottaa luopumaan vanhoista uskomuksista.
Jumala tulee kaikkitietävänä henkenä ihmisen tietoisuuteen vasta siinä vaiheessa, kun ihminen on henkisesti kasvanut aikuisen mittaan. Henkisellä iällä ei ole mitään tekemistä fyysisen iän kanssa. On lapsia, jotka ovat hengessä korkealla tasolla, ja on aikuisia jotka ovat siinä vielä lapsenkengissään.
Uskomukset ovat oikeita jos ne noudattavat universaalista totuutta ja toteuttavat sitä käytännössä.
Uskomukset ovat vääriä, kun niillä oikeutetaan mitään universaalista totuudesta poikkeavaa.
Universaali totuus voidaan ilmaista monin eri tavoin. Kultaiset säännöt ilmaisevat sitä. Uskonnoissa ilmetään sitä tai sitten ei. Useinkaan ei. Uskontojen rooli on olla pelkkä suunnantuoja, mutta jos uskonnon suunta on itsellään väärä, ohjaa se silloin väärään suuntaan seuraajansakin. Monet uskonnot ovat vielä lapsenkengissä. Ne keskittyvät kasvattamaan autoritaarisesti, ja silloin ne keskittyvät kasvattamaan väärällä menetelmällä. Se on väärä menetelmä, koska se poikkeaa universaalista totuudesta.
Kasvu hengessä saa aikaan kasvua ihmisen sisimmässä eli sielussa.
Sielu on alun perin peräisin Jumalasta, mutta unohtanut sen, maailman melskeissä. Kun sielu muistaa olevansa Jumalasta, se saa aikaan kasvunpyrähdyksen, mutta monissa kasvunpyrähdyksissä on myös kasvukipuja, ja pyrähdyksen jälkeen voi tulla tasaisempi, hidas vaihe. Kun puhumme hengen kasvusta, sielun kasvusta, puhumme siitä, mikä kestää ajallisesti hyvin pitkään. Useinkaan uskoon tulleet eivät muista Jumalaa enää ensi huuman jälkeen, vaan keskittyvät tuijottamaan omaan napaansa. Uskoa käytetään keppihevosena, jonka turvin autoritaarisesti pyritään hallitsemaan itseä ja muita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.