Psalmissa 27 Daavid rukoilee Jumalaa hartaasti. Hän anoo jakeessa 7: "Kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle." Hänen rukouksensa keskittyy yhteen tarpeeseen, yhteen haluun, johonkin, josta on tullut hänelle polttava asia: "Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän" (Ps.27:4).
Daavid todistaa: "Herra, minulla on yksi rukous, yksi pyyntö. Se on ainoa tärkeä päämäärä elämässäni, jatkuva rukous, yksi asia, jota minä halajan. Ja minä etsin sitä kaikesta sydämestäni. Tämä asia polttaa minua jatkuvana päämääränä."
Mikä oli tuo asia, jota Daavid kaipasi yli kaiken muun, se päämäärä, jonka hän oli asettanut sydämelleen? Hän kertoo sen meille: "...että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä" (Ps.27:4).
İlä käsitä väärin: Daavid ei ollut mikään askeetikko, joka hylkäsi maailman. Ei hän ollut erakko, joka lymysi erämaassa yksinäisyydessä. Ei, Daavid oli elämää täynnä oleva toiminnan mies. Hän oli suuri soturi, jota suuret joukot ylistivät voitoista taisteluissa. Hän oli palava rukouksessaan ja palvonnassaan, sydämellä, joka janosi Jumalaa. Ja Jumala oli täyttänyt monia Daavidin pyyntöjä.
Daavid todellakin sai maistaa kaikkea, mitä ihminen haluaa elämässään. Hänellä oli rikkautta ja valtaa, voimaa ja auktoriteettia. Hän oli saanut ihmisten kunnioituksen, ylistyksen ja palvonnan. Jumala oli antanut hänelle Jerusalemin valtakuntansa pääkaupungiksi. Ja Daavidilla oli ympärillään miehiä, jotka olivat valmiita kuolemaan hänen puolestaan.
Ennen kaikkea Daavid oli jumalanpalvelija. Hän oli mies, joka ylisti ja antoi kiitoksen Jumalalle kaikista siunauksistaan. Hän todisti: "Herra siunaa minua päivittäin." Mutta samanaikaisesti Daavid oli soturi. Hänellä oli vihollisia ja vaikeuksia koko elämänsä ajan. Koko helvetti halusi tuhota tuon jumalisen miehen. Daavidilla oli viholliset ympärillään, jotka olivat vannoneet tulevansa "syömään minun lihaani" (Ps.27:2).
Mutta Daavid ei pelännyt. Tämän psalmin ensimmäisessä jakeessa hän julistaa: "...ketä minä pelkään!" (Ps.27:1). Hän luotti Jumalan armoon ja laupeuteen, ja hän tiesi, että Jumala antoi hänelle voimaa: "Herra on minun elämäni turva" (Ps.27:1).
Näemme aivan selvästi, että Daavid jatkaa kuten aina ennenkin elämäänsä antaumuksella. Mutta kaikista siunauksista huolimatta hän oli kokenut, että jotain silti puuttui hänen elämästään. Kun hän katsoi elämäänsä taaksepäin, Daavid näki tarpeen, joka ei ollut vielä täyttynyt. Hänen koko elämänsä keskittyi tuohon yhteen asiaan, ja hän huusi Jumalan puoleen sen asian tähden.
Daavid sanoi näin: "Minä etsin nyt elämän tapaa - pysyvää paikkaa Herrassa, jota minun sieluni kaipaa. Minä haluan keskeytymättömän läheisyyden Jumalani kanssa." Tätä Daavid tarkoitti, kun hän rukoili: "...että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä" (Ps.27:4).
Daavid ei aikonut jättää valtaistuintaan ja muuttaa Jumalan temppeliin. Ei, hänen sydämensä kaipasi jotain, minkä hän näki hengessä. Daavid tarvitsi enemmän kuin sapatin jumalanpalveluksen. Hän tajusi, että oli olemassa jotain enemmän kuin mitä hän oli tähän saakka Herralta saanut, ja hän ei hellittäisi, ennenkuin löytäisi sen.
Hän sanoo ytimekkäästi: "Herrassa on sellainen kauneus, kirkkaus, innoitus, jollaista en ole ennen havainnut elämäni aikana. Haluan tietää, mitä on elää keskeytymättömässä yhteydessä Jumalani kanssa. Olen saanut voittoja, olen vapautettu, olen nähnyt hänen kätensä tekevän ihmeitä - mutta silti kaipaan jotain, mikä ei järky. Haluan elämäni olevan elävä rukous. Vain sillä tavalla selviän lopun elämäni."
Minä uskon, että Daavid oli kyllästynyt kuolleeseen uskonnolliseen rituaaliin
Tämä jumalinen mies oli kyllästynyt tyhjiin seremonioihin, kun papit ja kansa kävi läpi noita kuolleita uskonnollisia kuvioita. Daavid näki noissa rituaaleissa vain uskonnollisen kaavan, jossa ei ollut voimaa. Hänen sydämensä huusi: "Tämä on väärin. Siksi ihmiset luopuvat palvomasta ja kääntyvät epäjumalien puoleen. Tässä ei ole mitään kaunista, ei rakkautta. Minä rakastan Jumalan huonetta, mutta mitä on tapahtunut elämälle? Lakia opetetaan vielä, mutta siitä on tullut vain kuollutta tietoa. Nykyään minä lähden pois temppelistä masentuneena."
Daavid halusi päästä sisälle todelliseen elämään uskonnollisuuden ohi. Kuka oli uhrattu lammas? Mikä oli suitsukkeiden ja kynttilöiden todellinen tarkoitus? Daavid sydämessään halusi tietää, ja hän teki päätöksen: "Tämä riittää minulle - en voi jatkaa näin. En tyydy tällaiseen. En halua elää loppuelämääni hengellisessä tietämättömyydessä. Tästä lähtien minulla on vain yksi päämäärä elämässä. Haluan asua Herran läsnäolossa ja pyytää häneltä niin kauan kuin olen saanut sen, mitä olen kaivannut."
jatkuu
https://worldchallenge.org/node/1529
David Wilkerson
November 7, 2005
Daavid todistaa: "Herra, minulla on yksi rukous, yksi pyyntö. Se on ainoa tärkeä päämäärä elämässäni, jatkuva rukous, yksi asia, jota minä halajan. Ja minä etsin sitä kaikesta sydämestäni. Tämä asia polttaa minua jatkuvana päämääränä."
Mikä oli tuo asia, jota Daavid kaipasi yli kaiken muun, se päämäärä, jonka hän oli asettanut sydämelleen? Hän kertoo sen meille: "...että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä" (Ps.27:4).
İlä käsitä väärin: Daavid ei ollut mikään askeetikko, joka hylkäsi maailman. Ei hän ollut erakko, joka lymysi erämaassa yksinäisyydessä. Ei, Daavid oli elämää täynnä oleva toiminnan mies. Hän oli suuri soturi, jota suuret joukot ylistivät voitoista taisteluissa. Hän oli palava rukouksessaan ja palvonnassaan, sydämellä, joka janosi Jumalaa. Ja Jumala oli täyttänyt monia Daavidin pyyntöjä.
Daavid todellakin sai maistaa kaikkea, mitä ihminen haluaa elämässään. Hänellä oli rikkautta ja valtaa, voimaa ja auktoriteettia. Hän oli saanut ihmisten kunnioituksen, ylistyksen ja palvonnan. Jumala oli antanut hänelle Jerusalemin valtakuntansa pääkaupungiksi. Ja Daavidilla oli ympärillään miehiä, jotka olivat valmiita kuolemaan hänen puolestaan.
Ennen kaikkea Daavid oli jumalanpalvelija. Hän oli mies, joka ylisti ja antoi kiitoksen Jumalalle kaikista siunauksistaan. Hän todisti: "Herra siunaa minua päivittäin." Mutta samanaikaisesti Daavid oli soturi. Hänellä oli vihollisia ja vaikeuksia koko elämänsä ajan. Koko helvetti halusi tuhota tuon jumalisen miehen. Daavidilla oli viholliset ympärillään, jotka olivat vannoneet tulevansa "syömään minun lihaani" (Ps.27:2).
Mutta Daavid ei pelännyt. Tämän psalmin ensimmäisessä jakeessa hän julistaa: "...ketä minä pelkään!" (Ps.27:1). Hän luotti Jumalan armoon ja laupeuteen, ja hän tiesi, että Jumala antoi hänelle voimaa: "Herra on minun elämäni turva" (Ps.27:1).
Näemme aivan selvästi, että Daavid jatkaa kuten aina ennenkin elämäänsä antaumuksella. Mutta kaikista siunauksista huolimatta hän oli kokenut, että jotain silti puuttui hänen elämästään. Kun hän katsoi elämäänsä taaksepäin, Daavid näki tarpeen, joka ei ollut vielä täyttynyt. Hänen koko elämänsä keskittyi tuohon yhteen asiaan, ja hän huusi Jumalan puoleen sen asian tähden.
Daavid sanoi näin: "Minä etsin nyt elämän tapaa - pysyvää paikkaa Herrassa, jota minun sieluni kaipaa. Minä haluan keskeytymättömän läheisyyden Jumalani kanssa." Tätä Daavid tarkoitti, kun hän rukoili: "...että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä" (Ps.27:4).
Daavid ei aikonut jättää valtaistuintaan ja muuttaa Jumalan temppeliin. Ei, hänen sydämensä kaipasi jotain, minkä hän näki hengessä. Daavid tarvitsi enemmän kuin sapatin jumalanpalveluksen. Hän tajusi, että oli olemassa jotain enemmän kuin mitä hän oli tähän saakka Herralta saanut, ja hän ei hellittäisi, ennenkuin löytäisi sen.
Hän sanoo ytimekkäästi: "Herrassa on sellainen kauneus, kirkkaus, innoitus, jollaista en ole ennen havainnut elämäni aikana. Haluan tietää, mitä on elää keskeytymättömässä yhteydessä Jumalani kanssa. Olen saanut voittoja, olen vapautettu, olen nähnyt hänen kätensä tekevän ihmeitä - mutta silti kaipaan jotain, mikä ei järky. Haluan elämäni olevan elävä rukous. Vain sillä tavalla selviän lopun elämäni."
Minä uskon, että Daavid oli kyllästynyt kuolleeseen uskonnolliseen rituaaliin
Tämä jumalinen mies oli kyllästynyt tyhjiin seremonioihin, kun papit ja kansa kävi läpi noita kuolleita uskonnollisia kuvioita. Daavid näki noissa rituaaleissa vain uskonnollisen kaavan, jossa ei ollut voimaa. Hänen sydämensä huusi: "Tämä on väärin. Siksi ihmiset luopuvat palvomasta ja kääntyvät epäjumalien puoleen. Tässä ei ole mitään kaunista, ei rakkautta. Minä rakastan Jumalan huonetta, mutta mitä on tapahtunut elämälle? Lakia opetetaan vielä, mutta siitä on tullut vain kuollutta tietoa. Nykyään minä lähden pois temppelistä masentuneena."
Daavid halusi päästä sisälle todelliseen elämään uskonnollisuuden ohi. Kuka oli uhrattu lammas? Mikä oli suitsukkeiden ja kynttilöiden todellinen tarkoitus? Daavid sydämessään halusi tietää, ja hän teki päätöksen: "Tämä riittää minulle - en voi jatkaa näin. En tyydy tällaiseen. En halua elää loppuelämääni hengellisessä tietämättömyydessä. Tästä lähtien minulla on vain yksi päämäärä elämässä. Haluan asua Herran läsnäolossa ja pyytää häneltä niin kauan kuin olen saanut sen, mitä olen kaivannut."
jatkuu
https://worldchallenge.org/node/1529
David Wilkerson
November 7, 2005
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kunnia Herralle.
Etsikäämme Jumalan kasvoja.
Amen.