En osaa päättää

Näin itse naisena totean, että jos Iltatähti on naiselta tahallinen vahinko, niin ei voi raukkamaisemmin toimia. Säälittävät naiset yrittää pitää miehen itsellään lasten avulla. Karmeaa!

Rouva47vHerra52 kirjoitti:

Näin itse naisena totean, että jos Iltatähti on naiselta tahallinen vahinko, niin ei voi raukkamaisemmin toimia. Säälittävät naiset yrittää pitää miehen itsellään lasten avulla. Karmeaa!

Lue lisää

Kyllä mutta tehokas toimii! Ei se niin karmeaa ole! Tuota tahallisuutta on vaikea todistaa.

Onnellinenomppu kirjoitti:

Kyllä mutta tehokas toimii! Ei se niin karmeaa ole! Tuota tahallisuutta on vaikea todistaa.

Mutta ei se pettäjä silti lopeta vieraissa juoksua vaikka tekisit vielä kymmenen iltatähteä. Tekee sen vaan paremmin ettet sä huomaa mitään. Luulet että rakastaa vain sua ja perhettään. Katin kontit. Taitavaa näytelmää.

Pelkillä tunteilla ei avioliitto eikä mikään suhde pysy kasassa. Itse olen terapian myötä havainnut ja myös hyväksynyt oman herkkyyteni ja hellän, tunteellisen itseni ja sen, että tarvitsen välittävän ja keskustelevan, hellivän ja halivan kumppanin. Toinen järkiperäisenä ja empatiavajaana ei pysty omia tarpeitani täyttämään, itselläni on silloin puuttuva ja tyhjäksi jäävä olo. Ja jos perustarpeet onnelliseen parisuhteeseen jää saavuttamatta niin suhde ei toimi. Toinen voi tulla vastaan, mutta en voi vaatia toista muuttumaan. Toisaalta näitä juupas-eipäs tilanteita aiheuttaa varmaan sekin, että voi olla joitakin tilanteita lapset, talous ym.järkisyyt joiden vuoksi liittoa jatketaan. Toisaalta jos sitten tapaat jonkun ihmisen johon sinulla tuntuu olevan henkinen yhteys, vetovoimaa ja tunteita niin sehän voi olla se ylimääräinen ratkaiseva syy lähteä.
Miehillä monesti tunteet ei niin nitoudu seksiin kuin naisilla ja miehet lähtee tällöin varmaan helpommin hakemaan pelkkiä panoja, joissa ei ole mitään tunnesidettä ihmiseen ja voidaan olla samalla suhteessa puolisoon.

Kyse enemmästä ehkä kyvyttömyydestä ja tosiaan aivan erilaisista tarpeista tunne-elämän saralla eikä siitä oikeasti mitään silloin tule. Ihan sama mikä se syy on ja vaikka syytkin tietäisi, jos se on vain pakolla yrittämistä.

Ei se ole mikään pieni ongelma, jos suhteessa ei ole toisen mielestä tarpeeksi läheisyyttä.

Oma suhteeni päättyi miehen aloitteesta, osin sekavin selityksin, mutta jotain tuontapaista sentään sain hänestä irti, ettei läheisyyttä ollut tarpeeksi. Tässä tilanne oli kuitenkin se, että olisin itsekin kaivannut läheisyyttä paljon enemmän. Yritinkin sitä läheisyyttä luoda liimautumalla usein kylkeen kiinni ja halaamalla, mutta jotenkin mies ei tuntunut koskaan juuri silloin olevan lainkaan kiinnostunut läheisyydestäni. Itse kuitenkin mielestäni vastasin hyvin herkästi kaikkiin miehen läheisyysaloitteisiin, joten tuntui kurjalta että omat aloitteeni olivat vain ilmaa. Nämä tunnepuolen ongelmat sitten johtivat siihen, ettei seksikään oikein sujunut, ja voi olla, että mies tarkoittikin läheisyyden puutteella nimenomaan noita seksiongelmia.

Tokihan suhteessamme oli miehen mielestä varmasti muitakin ongelmia, joita en kaikkia ehkä edes tiedä. Itse epäilen miehen olleen masentunut, vaikka tästä nyt ei varsinaisesti koskaan puhuttukaan.

Niin tutulta kuulostaa. Kumpikin haluaisi enemmän läheisyyttä, mutta se ei vain onnistu. Pitkä suhde takana, asioita voisi lähteä purkamamaan taaksepäin, mitkä kaikki asiat ovat hiertäneet matkanvarrella ja miten tähän ollaan päädytty. Nyt ollaan eletty parisen vuotta jonkinlaisessa välitilassa (lasten vuoksi). Mihin lie johtaa, kumpikin on uupuneita asoiden selvittelyyn.

Jos ei olekaan voimia, niin onko edes tahtoa (molemmilla) suhteen jatkamiseen? Jos nimittäin tahtoa olisi, niin hyvä pariterapeutti voisi auttaa. Minun tapauksessani toiselta osapuolelta vain loppui se tahto ennen kuin ehdimme keskustella suhteestamme millään lailla rakentavassa hengessä.

Aviosuhde ongelmineen voi todellakin kuluttaa voimien äärirajoille. Itselläni on aina ollut tahtoa ratkaista asioita, mutta parisuhde on parisuhde enkä asioita voi toisen puolesta päättää ja tahtoa. Pariterapiassa useamman kerran käyty eikä apua tunnu löytyvän ja enemmän vain tuli fiilis, että toinen lähtee juttelemaan vaan asioita mutta ei halua ratkoa niitä. Anyway, minulla oli jopa näkemys, että jos tilanne olisi edes kaverellinen ja lasten hyvä olla olisi yhdessäkin jatkettu, mutta kun ei niin ei. On keskusteltu erosta ja toinen vaan ulospäin ihan niinkuin ei mitään. Jättäjä tehköön sitten kaiken ja näilläkin sivuilla on pelkästään jätettyjen ruikutuksia ja kuinka ikävältä heistä tuntuu. Mistä löytyisi vertaistukea jättäjille? Älkääkä taas vetäkö sitä ainaista pettämisjuttuanne tänne. Tosin itsekin olen lukenut kuinka erojutut täällä liitetään aina vaan pettämiseen niin vaikka kuinka kärsisi muuten niin olen miettinyt että onkohan sitä edes järkevää erota, jos ei ole pettämistä, kun perkele kaikki vaan pettää (onkohan ihmisillä suhteissa ylipäätään yhtään aivotoimintaa). Toisaalta ymmärrän aivan helvetin hyvin, että joskus pettäminen on se vihon viimeinen keino saada se ero.

Jätetyn tuska on ehkä jonkin verran intensiivisempää, koska se usein tulee yhtäkkisesti, kun taas jättäjällä on monesti ollut paljon enemmän aikaa sopeutua muutokseen. En silti kiellä, etteikö jättäjälläkin ne syyllisyyden tunteet voisi olla aika tuskallisia.

Niin, voi olla, että minä olin päättyneessä suhteessani jokin verran vaimosi kaltainen ihminen. Läheisyydestä toki pidän kovastikin, mutta olen hiukan kömpelö sitä osoittamaan ja tekemään itse aloitteita. Suhteen loppupuolella vaikeuksien ollessa jo ilmeisiä pakotin kyllä itseni toimimaan ja tekemään niitä aloitteita ihan käytännössä, mutta nähtävästi miehen eroaikeet olivat siinä vaiheessa jo edenneet liian pitkälle, koska en oikein saanut mitään vastakaikua. (Itse tosiaan olin koko suhteen ajan hyvin herkkä vastaamaan miehen tekemiin aloitteisiin, joten koin tuon vastaamattomuuden niin, ettei mies oikein enää kaivannut minua lähelleen.)

Ymmärsin siis, että mies odotti minun tekevän jotain suhteen parantamiseksi, mutta en vain kertakaikkisesti tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Pariterapiaan mies ei halunnut. Keskustella olisi pitänyt, mutta en jotenkin hennonnut häiritä miestä tällaisilla asioilla, kun hän vaikutti aina olevan niin väsynyt. Menimme siis vain eteenpäin yhä etäisemmäksi käyneessä suhteessamme, kunnes lopulta mies halusi erota (minulle yllätyksenä, koska olin ajatellut asioiden olevan vielä korjattavissa).

Täällä on järkevää keskustelua kerrankin. Vahinko stellaria, että kumppanisi ei lähtenyt pariterapiaan. toisaalta itse terapiaa käyneenä/käyvänä voin sanoa. että se ei välttämättä auta. Ihmisten tarpeet saattaa olla niin erilaisia ja vahingollinen käytös niin syvällä, että korjaaminen ei onnistu. Toisaalta terapia auttaa kyllä erotilanteessakin suhtautumaan toiseen jonkinverran ymmärtäväisemmin sekä tietysti itseenkin. Lämpöä näille kivasti kirjoittaneille ja mukavaa syksyn jatkoa.

Hmm. Ei tuo nyt kyllä ihan terveeltä kuulosta, että vaimo haluaa elää joutilaana sinun kustannuksellasi, eikä tee edes kotitöitä. Ja sitten vielä jos haukkuu sinua muille, mitä ei kyllä rakastamalleen henkilölle kukaan normaali ihminen tee…

Persoonallisuushäiriöitä on monenlaisia ja ne tuntuvat olevan nykyään valitettavan yleisiä.

Minustakin kuulostaa oudolta ettei käy töissä eikä tee kotitöitä. Parisuhdevaikeuksista, erosta tms. on oikeesti vaikea puhua muille, sillä ei halua mitään voivotteluja tai toisaalta sen toisen henkilön mustamaalaamista ja toisaalta jutu leviää pian. Ja vaikka oikeasti eroja nykypäivänä tapahtuu paljon niin kyllä moni silti miettii sitä mitäköhän vikaa tossakin oli ja kun sitten tarkemmin mietitään niin onhan se tyyppi oikeesti vähän sellainen. Tunnistaako kukaan itsessään tai läheisissään tällaista piirrettä.
Eli vaikka oikeasti ei pidä välittää mitä muut ajattelee niin kyllä se silti tuntuu pahalta.