Olen asiaa perusteellisesti pohtinut ja lukenut arvoisien palstalaisten hyviä perusteluja puolesta ja vastaan. Esitänkin seuraavaa.
Maa on pallo koska meri kaartuu vertikaalisesti ja purjevene häipyy näkyvistä eikä Tallinnasta näe Helsinkiin. Päinvastoin kyllä.(!)
Maa on litteä koska vaakatason horisontti on aina viivasuora huolimatta tarkastelukorkeudesta.
Näin olemme päätyneet tasapeliin ja kaikki lienevät tyytyväisiä.
Maa on pallo koska meri kaartuu vertikaalisesti ja purjevene häipyy näkyvistä eikä Tallinnasta näe Helsinkiin. Päinvastoin kyllä.(!)
Maa on litteä koska vaakatason horisontti on aina viivasuora huolimatta tarkastelukorkeudesta.
Näin olemme päätyneet tasapeliin ja kaikki lienevät tyytyväisiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä. Se oli väliaikaerä. Nyt alkaa loppuerä.
Maapallo ei ole litteä eikä pallomainen vaan kaartuu ylöspäin eli on kupera. Se miksi näemme maapallon, toiset litteänä ja toiset pallomaisesti kaartuvana alaspäin, johtuu perspektiiviharhasta. Kaikki varmaan on nähneet väärälinssiset lasitestit, missä osoitetaan aivojen mukautumiskyky.
Olemme siis mukautuneet perspektiiviharhaan. Jos silmistämme otettaisiin pois harhan luova "linssi", eli aivoista se psykologinen kerros perspektiiviharhan synnyttämiseksi, hoipertelisimme ensin hetken, jokunen lentokone tippuu alas ja sovittu pallopeli menisi uusiksi.
Todellisuudessa siis elämme valtavassa valtameressä, joka ei ole vettä. Todellisuus, jota emme näe on koko ajan ympärillämme. Se kaartuu horisonttiin katsottuna ylöspäin ja hyvin kaukana jatkaa kaartumista kunnes hyvin hyvin pitkän matkan päässä todellisuus kaartuu takaisin lähtöpisteeseen.
Maa, meri ja avaruus ovat vain harhaa sillä todellisuudessa olemme vain osa kuperaa todellisuutta, joka kaartuu ylöspäin edessä, ja koemme että se kaartuu meidän takana alaspäin. Tämä siksi että edessä on tulevaisuus ja takana menneisyys. Jos voisimme ja osaisimme kävellä siinä todellisuudessa, voisimme matkustaa ajassa erilaisiin ulottuvuuksiin. Ongelmaksi muodostuisi kuitenkin ruuhkat sillä kaikki emme mitenkään pääse samaan suuntaan ilman häiriöitä.
Jos siis yksi meistä tulee tietoiseksi tuosta todellisuudesta ja osaa hyödyntää sitä alkaen itse liikkua siinä haluamaansa suuntaan, aiheuttaisi se aika-avaruusaaltoja, jotka vääristäisivät meidän jokaisen todellisuutta. Helpointa siis on meille olla välittämättä näistä vääristymistä nimittäin niitä on koska siinä todellisuudessa toiset kulkevat. Ainoa keino meille on ollut luoda pakotodellisuus, jossa siis meillä on maa, meri ja avaruus. Se helpottaa hemmetisti oloa.
Pakotodellisuudessa meri kuvastaa sitä todellista todellisuuden muotoa, jossa voi olla vain virran mukana tai vietävänä. Purjehdustaito on vain pyrkimys osoittaa voivansa hallita todellisuuttaan. Maa taas osoittaa realisuuden. Emme osaa emmekä pysty purjehtimaan turvallisesti myrkyssä, joten tarvitaan maan kamara että voimme sanoa että pysymme pystyssä. Avaruus taas edustaa unelmia ja sitä ettemme oikeasti voi saavuttaa sitä todellista todellisuutta. Insinöörit pyrkivät rakentamaan avaruusaluksia päästäkseen avaruuteen, mutta sekin on vain keino esittää että tietyt ihmiset yrittävät osoittaa kykynsä hallita todellisuutta.
Parhaiten pärjäävät tässä aallokossa ne ihmiset, jotka suuntaavaat huomion tähän hetkeen ja eliökunnan auttamiseen. Oikeasti eläimetkin ovat vain mielemme vääristymiä, joten olisi parempi sanoa että ihmiset, jotka keskittyvät toisten ihmisten auttamiseen ja hyvän tuottamiseen, muistaen itse välillä rentoutua ja nauttia auringon laskusta ja noususta, ovat niitä jotka pääsevät surffaamaan todellisen todellisuuden aalloilla valiten itse päämäärän ja luovat turvallisia aaltoja ilman myrskyjä toisille.
Heikompilahjaiset surffaajat taasen luovat myrskyjä, pääsevät kyllä kukkulan kuninkaiksi tässä maa, avaruus, meri -todellisuudessa, mutta eivät osaa luoda turvallisia aika-avaruusaaltoja todellisuuteen.
Emme siis näe että todellisuuskaartuu kuperana ylöspäin, mutta maan pallo tai litteys on vain mielen pakoreaktio selittää todellisuuden luonnetta. Mieli ei voi hyväksyä sitä että todellisuus kaartuisi kuperana ja olisi silti laajeneva eikä muodltaan pallomainen. Eli mieli yrittää selittää sitä että todellisuus olisi maapallon muotoinen ja se "todellinen todellisuus# ikäänkuin maapallon sisus. Se miksi katsomme maan olevan pallo on vain idea ajatella että todellisuuden ulkopuolella on jotain lisää, ja sen me koemme tässä maa-meri-avaruus -todellisuudessa.
Kuitenkin mitään lisää ei ole sillä todellisuus ei ole pallomainen. Näemme että se kaartuu edessä ylöspäin, mutta vain siksi että se on meidän tulevaisuus. Ajattelemme että se kaartuu takana alaspäin siksi että kuvittelemme sen jossain vaiheessa kaartuvan takaisin. Toisaalta se onkin näin, mutta oikeasti kun pääsee surffaamaan todellisuuden aalloilla, se onkin moniuloitteisempi ja pääsemme suoraan eteen, ylös ja alas, sekä taakse ylös sekä alas. Näin matkustamme siis ajassa ja mahdollisuuksissa.
Se mihin takerrumme on vain mielemme pakoa. Haluamme sen vakioksi, mutta sitä se ei voi olla sillä todellisuus on jatkuvassa liikkeessä. Kestettävä jos haluaa surffata.
Heh heh, bravo!
Haluaisin kovasti uskoa kaiken mutta kun meni yli hilseen.
Sanattomaksi kuitenkin veti.
Hieno kirjoitus ja kiitoksia!