Kukaan ei kaipaa oikeasti minua.

Olen siis 13 vuotias tyttö. Välillä mä itken aamusin kun en halua mennä kouluun, kun tiiän, että mua ei siellä kaivata.
Johtuukohan se vaan murrosiästä vai jostakin muusta että kaikki ylä-astelaiset on niin kusipäitä, että ne ei voi vaan sanoo kaikkea paskaa musta muille ja sanoa jokasta vastaan tulevaa vitun huoraksi. Tai jotain vastaavaa.
On mulla pari kaveria, mutta en niillekkään pysty sanomaan minkälainen fiilis mulla on ja koulussa esitän että kaikki on hyvin.
Mulla on paljon migreeneitä ja pahaa oloa. Joskus ei vaan jaksais elää.
Sitten kun kuolen niin kuka mua jäis kaipaamaan...
Mulla ei oo tulevaisuutta.
Oon henkisesti niin haavoittunut jopa kuollut.
Vaikka menisin äitille sanomaan tästä että kuinka paska fiilis mulla on niin ei sitä kiinnosta!
Jos oon mun isin luona ja vaikka kaadun täysiä päin asfalttia puhelin kädessä nikn ei sitä kiinnosta vaikka ois kädet verillä, kunhan puhelin ei menny rikki..
Sille siis mun puhelin on tärkeempi kun mun terveys!
Ainoo mikä on positiivinen asia mun elämässä on meidän kissa! Vaikka kuulostaa oudolta niin puhun sille kaikkea mun päivästä.

Mua vituttaa suoraan sanoen mun elämä niin paljon. Oispa joku jolle puhua...
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


MasentunutJSKP kirjoitti:

Olen siis 13 vuotias tyttö. Välillä mä itken aamusin kun en halua mennä kouluun, kun tiiän, että mua ei siellä kaivata.
Johtuukohan se vaan murrosiästä vai jostakin muusta että kaikki ylä-astelaiset on niin kusipäitä, että ne ei voi vaan sanoo kaikkea paskaa musta muille ja sanoa jokasta vastaan tulevaa vitun huoraksi. Tai jotain vastaavaa.
On mulla pari kaveria, mutta en niillekkään pysty sanomaan minkälainen fiilis mulla on ja koulussa esitän että kaikki on hyvin.
Mulla on paljon migreeneitä ja pahaa oloa. Joskus ei vaan jaksais elää.
Sitten kun kuolen niin kuka mua jäis kaipaamaan...
Mulla ei oo tulevaisuutta.
Oon henkisesti niin haavoittunut jopa kuollut.
Vaikka menisin äitille sanomaan tästä että kuinka paska fiilis mulla on niin ei sitä kiinnosta!
Jos oon mun isin luona ja vaikka kaadun täysiä päin asfalttia puhelin kädessä nikn ei sitä kiinnosta vaikka ois kädet verillä, kunhan puhelin ei menny rikki..
Sille siis mun puhelin on tärkeempi kun mun terveys!
Ainoo mikä on positiivinen asia mun elämässä on meidän kissa! Vaikka kuulostaa oudolta niin puhun sille kaikkea mun päivästä.

Mua vituttaa suoraan sanoen mun elämä niin paljon. Oispa joku jolle puhua...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu