Perkele, en enää vaikene työttömyydestä!
Alussa oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmäiset kuusi kuukautta tein päivittäin työhakemuksia, hain käytännössä kaikkia paikkoja koko maakunnan alueelta. Odotukseni olivat valtavat jokaista hakemusta kirjoittaessa, se oli hyvin raskasta. Valitettavasti heti työttömyyden alkuun sattui hiljainen joulu-tammikuu.
Olen ollut nyt työtön 2 vuotta 4 kk ja 19 päivää. Työttömyyden tilastot ovat karut.
Todennäköisyys sille, että avoimeksi päätyneeseen työpaikkaan valitaan työtön, on yksi neljästä eli 25 %.
Työnhakua tehostaakseni otin yhteyttä liittoni YKA:n työllistymiskonsulttiin, jonka kanssa laitoimme CV:ni kuntoon ja hioimme peruspohjan täydelliselle hakemukselle.
Siitä on pian puolitoista vuotta ja minusta on tullut pitkäaikaistyötön. Nyt haen töitä noin 120 hakemuksen vuosimäärällä.
Minua voi kutsua aktiiviseksi työttömäksi, enkä muunlaisia tunnekaan. Siksi erilaisten ekonomistien arviot työttömistä pistävät vihaksi oikein todella.
Työttömällä on vain hävittävää, joten ihmettelen suuresti työttömien yli puhuvien ekonomistipäiden järjettömiä lausuntoja siitä, miten työttömiltä puuttuu kannustimia.
Kannustin tarkoittaa, että työttömät tarvitsevat kovaa ohjausta. Emme tarvitse. Tarvitsemme työpaikan, josta saatavalla palkalla elää.
http://ammat.fi/blog/perkele-enaa-vaikene-tyottomyydesta/
Alussa oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmäiset kuusi kuukautta tein päivittäin työhakemuksia, hain käytännössä kaikkia paikkoja koko maakunnan alueelta. Odotukseni olivat valtavat jokaista hakemusta kirjoittaessa, se oli hyvin raskasta. Valitettavasti heti työttömyyden alkuun sattui hiljainen joulu-tammikuu.
Olen ollut nyt työtön 2 vuotta 4 kk ja 19 päivää. Työttömyyden tilastot ovat karut.
Todennäköisyys sille, että avoimeksi päätyneeseen työpaikkaan valitaan työtön, on yksi neljästä eli 25 %.
Työnhakua tehostaakseni otin yhteyttä liittoni YKA:n työllistymiskonsulttiin, jonka kanssa laitoimme CV:ni kuntoon ja hioimme peruspohjan täydelliselle hakemukselle.
Siitä on pian puolitoista vuotta ja minusta on tullut pitkäaikaistyötön. Nyt haen töitä noin 120 hakemuksen vuosimäärällä.
Minua voi kutsua aktiiviseksi työttömäksi, enkä muunlaisia tunnekaan. Siksi erilaisten ekonomistien arviot työttömistä pistävät vihaksi oikein todella.
Työttömällä on vain hävittävää, joten ihmettelen suuresti työttömien yli puhuvien ekonomistipäiden järjettömiä lausuntoja siitä, miten työttömiltä puuttuu kannustimia.
Kannustin tarkoittaa, että työttömät tarvitsevat kovaa ohjausta. Emme tarvitse. Tarvitsemme työpaikan, josta saatavalla palkalla elää.
http://ammat.fi/blog/perkele-enaa-vaikene-tyottomyydesta/
Vastaukset 35
Vanhimmat
ulevaisuus näyttää töiden suhteen toivottomalta lähes kaikille
Koulutus ei auta. Palkkatuet eivät auta. Uudet yritykset ja kokonaan uudet teollisuudenalat eivät mitä todennäköisimmin auta. Tulevaisuudessa ei yksinkertaisesti ole järkeviä töitä suurimmalle osalle ihmisiä.
digitaalinen vallankumous muuttaa työmarkkinoita perustavalla tavalla. Jäljelle jäävät vain huipputuottavat huippuasiantuntijatehtävät, jotka ovat harvinaisia, ja toisaalta matalan tuottavuuden koulutusta vaatimattomat tehtävät, joista ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä jää kilpailemaan – oli heidän koulutuksensa mitä tahansa.
Tämä kilpailu puolestaan vähentää entisestään noista jo valmiiksi matalapalkkaisista tehtävistä saatavaa korvausta ja toisaalta myös kannustimia automatisoida niitä.
Työpaikkojen katoamisen uhasta on puhuttu jo muutaman vuoden ajan.
http://www.hs.fi/talous/a1475640452209?ref=hs-art-luetuimmat-#5
erkele, en enää vaikene työttömyydestä!
Alussa oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain ha
anattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen
nattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Pi
ussa oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työko
ella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä
a oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasv
sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmäiset kuusi kuukautta tein päivittäin työhakemuksia, hain käytännöss
oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
le, en enää vaikene työttömyydestä!
Alussa oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksan
eto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työko
sa oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
kään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmäiset kuusi kuukautta tein päivittäin työhakemuksia, hain käytännössä kaikkia paikkoja koko maakunnan alueelta. Odotukseni olivat valtavat jokaista hakemusta kirjoittaessa, se oli hyvin raskasta. Valitettavasti heti työttömyyden alkuun satt
an. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuks
ksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmäiset kuusi kuukautta tein päivittäin työhakemuksia, hain käytännössä kaikkia paikkoja koko maakunnan alueelta. Odotukseni olivat valtavat jokaista hakemusta kirjoittaessa, se oli hyvin raskasta. Valitettavasti heti työttömyyden alkuun sattui hiljainen joulu-tammikuu.
ökokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmäiset kuusi kuukautta tein päivittäin työhakemuksia, hain käytännössä kaikkia paikkoja koko maakunnan alueelta. Odotukseni olivat valtavat jokaista hakemusta kirjoittaessa, se oli hyvin raskasta. Valitettavasti heti työttömyyden alkuun sat
huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmäiset kuusi kuukautta tein päivittäin työhakemuksia, hain käytännössä kaikkia paikkoja koko maakunnan alueelta. Odotukseni olivat valtavat jokaista hakemusta kirjoi
. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmäis
i ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
ssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun hyvissä ajoin muutama kuukausi ennen hankkeen päättymistä. Työttömyyden ensimmä
oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahdutta
"En osaa kirjoittaa kaikkien työttömien puolesta, näkökulmaani värittää pitkään kestäneen opiskelun avulla hankittu tutkinto ja halu sijoittua työelämässä asiantuntija- ja kehittäjäportaaseen (olen silti hakenut aivan kaikkia tarjolla olevia paikkoja)."
Kenen vastuulla ihminen valitsee opintoalansa? Olisko niin, että valitsee itse? Mikä oli tuon blokistin vastuu siitä, että valitsee alan, jolla todennäköisesti työllistyy tulevaisuudessa? Olisko niin, että vastuu on hänen itsensä? Luulisi korkeakouluopintoihin pääsevän osaavan laskea 1 1=tällä alalla on töitä tiedossa.
Se olis tosi kivaa, jos me kaikki voitaisiin olla jossakin trendikkäässä ammatissa. Ikävä kyllä kaikkiin töihin tarvitaan tekijänsä, toiselle alalle enemmän, toiselle vähemmän.
Eipä sitä aina osaa valita, koska aika harvalla on sellaista kristallipalloa joka kertoisi, mikä on tilanne työmarkkinoilla joskus tulevaisuudessa.
Itse kouluttauduin 1980-luvulla tekstiilialalle. Töitä oli 80-luvulla niin että sai valita, mihin meni. Eipä mennyt kuin 10 vuotta niin melkein kaikki meni konkurssiin tai muutti Aasiaan. Ei sitä kukaan arvannut etukäteen.
Entisistä työkavereista ne, jotka sisukkaasti pitivät kiinni omasta alastaan, jatkoivat hakemusten täyttämistä, tekivät sitä pitkään, tipahtivat ansiosidonnaisilta peruspäivärahoille ja joutuivat pitkäaikaistyöttömiksi. Osa syrjäytyi pysyvästi, osa pääsi myöhemmin johonkin töihin, mutta ei heillä mene vieläkään kovin hyvin, ovat enimmäkseen matalapalkkatöissä. Ne, jotka vaihtoivat alaa ja käyttivät lamavuodet opiskeluun, valmistuivat sopivasti nousukauden alkuun mennessä uuteen ammattiin ja heillä lähti menemään hyvin.
Blogistin kannattaa nyt miettiä kaksi kertaa, kannattaako roikkua menneessä ja jatkaa hakemusten lähettelyä, vai lähteä rohkeasti uusille urille ja suunnata katse eteenpäin. Kokemus on näyttänyt, että yleensä tässä asiassa sisukkuutta ei palkita. Parhaiten pärjää se, joka sopeutuu nopeimmin uusiin muuttunisiin olosuhteisiin.
Itse valikoiduin Nokian nousuhuumassa Nokian alihankkijalle töihin, kun alan kasvunäkymät näyttivät vielä 2000-luvun alussa rajattomilta. Vajaassa kymmenessä vuodessa huimaa nousua seurasi vieläkin rajumpi alamäki ja tänä päivänä ei alasta ole jäljellä kuin tuhkat. Ensin alihankintatyöt vietiin halpatyömaihin, sitten hävisi itse Nokiakin ja sen myötä monet elektroniikka-alan toimijat löivät rukkaset naulaan. Vuosituhannen alun IT-buumista on vain muisto ja työttömien erityisosaajien armeija.
Työmarkkinoiden ja työsuhdanteiden ennustaminen on sellaista salatiedettä ettei siihen paraskaan ennustaja pysty. Ainut keino on hankkia mahdollisimman laaja-alainen pohjakoulutus ja sitten valmistautua henkisesti kouluttautumaan uudelleen ja uudelleen ammattiin, joissa juuri sillä hetkellä on imua työmarkkinoilla.
sa oli sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava. Töiden piti jatkua, mutta hankkeen päättyessä näin ei ollutkaan. Tavaroiden pakkaaminen hävetti, viimeiset pari työpäivää työpaikalla olivat piinaa. Koin epäonnistuneeni, enkä halunnut keskustella siitä kenenkään kanssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta. En halunnut kenenkään huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti. Halusin vain haihtua paikalta. Tuntui, että osaamiseni mitätöitiin. Hankkeen onnistuminen ei jaksanut ilahduttaa. Kaiken opiskelun ja harjoittelijasta suunnittelijaksi kasvaneen työkokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön. Tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivä kohtasi pahimman pelkonsa.
Olin aloittanut työnhaun h
Montako opintolainaa myönnetään? Hahhehhehhah :X
Opintolainaa voi kyllä saada, jos ei ole käyttänyt kaikkia tukikuukausia, tai jos opiskelee ylempää tutkintoa kuin ennen. Mutta ei toista tai kolmatta tutkintoa yleensä opiskella opintolainalla. Kenen talous edes kestäisi maksaa takaisin useita opintolainoja?
Työtön saa opiskella työllistävälle alalle TE-toimiston luvalla työttömyysetuudella ja työssäkäyviä varten on opintovapaajärjestelmä ja aikuiskoulutusrahasto.
Mutta älä sinä turhaan vaivaudu. Tuollaisella kielenkäytöllä sinua ei palkkaa kukaan.
Jätä menneet ja suuntaa kohti uutta :)
Ongelmana tämän päivän Suomessa on, että ryntäillään yhden juuri sillä hetkellä lupaavalta näyttävän trendin perässä.
Ensin oli paperiteollisuus ja vakaissa oloissa kestikin pitkään, ennen kuin tuli aika, että paperiteollisuus ajettiin alas Suomesta. Neuvostoliiton kauppaan syntynyt tekstiili ja jalkineteollisuus sinnitteli siihen asti kunnes NL romahti ja olisi pitänyt saada tuotteet myydyksi länsimarkkinoille - haaveeksi jäi ja lauma työttömiä.
90-luvun lamaan syntyi Nokian kännykkäbuumi ja 2000-luvulla Suomessa elettiinkin ennennäkemätöntä talouskasvua. Pohjolan Japani näytti rikastuvan kännyköillä, kunnes iski todellisuus. Nyt Nokian kännykkäbisneksestä ei ole jäljellä kuin tyhjiä teollisuushalleja.
Nyt sitten huudetaan peliteollisuutta (onko tämä oikeasti teollisuutta?) pelastamaan Suomea. Opinahjot syytävät pelintekijöitä työelämään.
Puunjalostusteollisuus on alkanut kiillottaa pahasti tahriintunutta kilpeään uusilla biotuotetehtaillaan.
Entiset paperimiehet, teollisuusompelijat, kännykkäbisneksestä työttömiksi jääneet ja irtisanotut pelintekijät puistelevat päätään ja hymyilevät ymmärtäväisesti. Tämä on nähty ennenkin.
Tämä.
Tota kokeile lotota siinä on sentään paljon suurempi mahdollisuus saada rahhoo kuin työpaikaa etsimällä?
Toki jos nimenomaan töitä haluat jollekkin tehdä (palkasta tinkimällä) niin tuu mulle töihin?
Keräilet tyhjii pulloi palautat kauppaan ja pistät puolet hilloita mun tilille?
(mää sit kerron et oot ahkera työläinen ;))
ulevaisuus näyttää töiden suhteen toivottomalta lähes kaikille
erkele, en enää vaikene työttömyydestä!
anattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava
nattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava
ussa oli sanattomuus.
ella siitä kenenkään kanssa.
a oli sanattomuus.
sanattomuus. Tieto työttömyydestä oli musertava.
oli sanattomuus.
le, en enää vaikene työttömyydestä!
eto työttömyydestä oli musertava
sa oli sanattomuus.
kään huomaavan,
an. Tavaroiden pakkaaminen hävetti
ksanut ilahduttaa.
ökokemuksen jälkeen olin kuitenkin työtön.
huomaavan, miten paljon töiden loppuminen kosketti.
. Tieto työttömyydestä oli musertava.
i ollutkaan.
ssa. Piileskelin omalla työpisteelläni ja join teeni termoksesta.
oli sanattomuus.
sa oli sanattomuus.
YLLÄPITO HUOMIO 22 kpl sama viesti kopioitu osittain . Noin viestit alkaa.
Itsekin olin pari vuotta työttömänä kunnes sain vuokratyöpaikan.
Sain paikan kun suostuin 12 eur.tuntipalkkaan.Parin kuukauden
kuluttua huomasin että rahat alkaa loppumaan.Aloin laskea tuloja
ja menoja.Kaksi 700euron tiliä kuussa,1400euroa.Vuokra 500 euroa.
Työmatkat,syömiset 200 euroa.Kuukaudessa jäi siis elämiseen ja
laskuihin 700 euroa.Miten voi olla mahdollista että työnteosta
maksetaan vain 200 euroa enemmän kuin työttömänä?Kuukaudessa
tehdään 160 tuntia töitä,joista saa 200 euroa enemmän kuin tekemättä mitään.Lopetin työt koeaikana,koska mielestäni työstä kuuluu saada
palkka jolla tulee toimeen.
Lopulliseen verotukseen tulee Perusvähennys ja ylimenevältä osalta työmatkavähennys. Lisäksi työtulovähennys sekä valtion että kunnallisverotuksessa, veikkaisin että se 200 vaihtuukin 500.
Minä en ole vuosiin hakenut yhtäkään työpaikkaa. Aikoinaan lähetin satoja hakemuksia, yhteenkään haastatteluun en päässyt. Nyt ikää 55 vuotta joten ei mitään toivoa työllistymisestä. Eläkettä tai kuolemaa tässä odotetaan, saas nähdä kumpi tulee ensin...