Koin eilen jotain yliluonnollista, taivaallista: Rukoilin illalla rakkaitteni puolesta, kuten joka ilta, kun yhtäkkiä näin kirkkaan valon makuuhuoneeni ikkunasta.
En kyennyt selittämään sitä kirkasta valoa millään maallisella, sellaista valoa en ole koskaan ennen nähnyt. Tuo kirkas valo välkehti kuin auringonsäteet välkehtivät vedessä ja koin sanoinkuvaamatonta rauhaa sisimmässäni. Avasin nopeasti tuuletusikkunan katsoakseni sitä tarkemmin, mutta samassa tuo kirkas valo haihtui ilmaan silmieni edessä! Valo, jonka näin oli valoa toisesta maasta, se oli Kristuksen kirkkautta.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai muita vastaavia kokemuksia? Jakakaa ne kanssani.
En kyennyt selittämään sitä kirkasta valoa millään maallisella, sellaista valoa en ole koskaan ennen nähnyt. Tuo kirkas valo välkehti kuin auringonsäteet välkehtivät vedessä ja koin sanoinkuvaamatonta rauhaa sisimmässäni. Avasin nopeasti tuuletusikkunan katsoakseni sitä tarkemmin, mutta samassa tuo kirkas valo haihtui ilmaan silmieni edessä! Valo, jonka näin oli valoa toisesta maasta, se oli Kristuksen kirkkautta.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai muita vastaavia kokemuksia? Jakakaa ne kanssani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Wau :)
Pida mielessasi se kirkkaus, se on nimittain koko ajan sisimmassasi. ;)
Minä koin valtavan rakkauden siten, että täytyin siitä. Se tuli, kun olin rukoillut helpotusta. Se kesti vain muutaman sekunnin, mutta se riitti vakuuttamaan, että kokemus ei ollut mikään hallusinaatio.
Enää en ihmettele, että taivaassa ylistetään Jumalaa koko ajan. Sellaisessa fiiliksessä ei tulisi muuta mieleenkään.
Se on rakkautta, joka valuu yli.
Saatanakin tekeytyy valon enkeliksi, varokaa ettei teitä eksytetä.
Joo,
kuvaamasi kokemus on varmaan hyvä lähtökohta uskolle ylimaallisen rakkauden olemassaololle ja sitä kautta jumalaan, kristinuskoon jne...
Luuletko että kristityt, kuten korpisoturi ovat kokeneet samanlaisia tunteita. Ja jos niin, miksi hänenkaltaisensa uskovaiset sitten uhkuvat niin pajon sappea, pyhää vihaa ja suvaitsemattomuutta. Onko teillä edes sama uskonto vai olisiko käynyt niin kuin qwerty epäilee. Korpisoturin tyyppiset uskovaiset on lähteneet väärien valojen perään ?
Olet oikeassa, mutta Saatana ei vastaa rukouksiin eikä pääse sisääni vaikuttamaan tällaista huikeata rakkautta. Henkien erottaminen toimii kaikilla kristityillä, jotka ovat olleet edes jonkin aikaa uskossa. Jumalan äänen oppiis siis tuntemaan, kun Hänen kanssaan keskustelee.
Saatanan jutuissa, tai kätyriensä - vaikea uskoa, että Saatana ehtisi joka paikkaan - on aina mukana jotain epämiellyttävää. Syyttelyä tai sellaista.
Jos uskovaisen toimintaan liittyy agressioita ja turhautumisia, on se merkki kypsymättömyydestä. Ei Jeesuskaan kenenkään kanssa väitellyt. Hän kertoi totuuden ja jätti asian sikseen, jos se ei miellyttänyt. Lähti lynkkausporukankin edestä monesta paikasta, koska totuus ei aina miellytä.
Jos Jeesus kaatoi temppelissä pöytiä, oli sekin merkki auktoriteetista ja Hänen inhimmillisestä puolestaan. Me emme saa rakkauden evankeliumia levittää vihan voimalla, se on mahdoton yhtälö.
Tämän Korpisoturin uskosta en osaa sanoa juuta, enkä jaata.
Uskovalla pitäisi olla huoli kadotukseen menevistä lähimmäisistä ja hänen tulee muistaa, että taistelu ei ole meidän, vaan Jumalan.
Uskovan pitäisi suhtautua uskosta osattomaan, kuten sokeaan, joka on menossa jyrkännettä kohti ja kun estelet, niin hän häiriintyy ja kehoittaa lopettamaan puuttumisen hänen kävelyynsä - joskus melko tiukkasanaisesti, koska esimerkki on melkoisen yksinkertaistettu.
Siinä hyvä esimerkki, kun Jeesus rukoili anteeksiantoa ristiinnaulaajilleen.
Rakastakaa siis vihollisianne ja ottakaa loan heitto vastaan rakkaudella.
Totuudessa tulee toki pysyä, eikä heittäytyä löperöksi.
... koin noin parikymmnetä vuotta sitten seuraavaa:
Olimme olleet vaimoni kanssa riidoissa jonkun aikaa. Makasin sängyssä vaimoni vieressä ja ajattelin tapahtunutta. Yht'äkkiä tuli sisälleni kehoitus:
Sano:- Minä rakastan Sinua! (Vaimoni makasi vieressäni valveilla)
Äkkiä eteeni ilmestyi sanojen seurauksena kolme vaaleansinistä palloa noin kolmenkymmenen sentin päähän päästäni. Pallot olivat eläviä ja ne kelluivat ilmassa kuin saippuakuplat...
Tämän tapahtuman jälkeen olemme olleet vaimoni kanssa parhaat - joskus riitelevätkin - ystävät jo niin, että olemme viettäneet nelikymmenvuotis juhlat.