SYNNITTÖMIÄ APOSTOLEJA

Aikamme ongelma ei ole se että olemme unohtaneet vanhurskauden, vaan syntisyytemme.
Jos pyrimme elämään vanhurskaasti, meistä tulee omavanhurskaita, mutta jos etsimme Herraa, meistä tulee syntisiä.
"En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." - Luukas 5:32
Jumala ei voi toimia synnittömän seurakunnan kautta, joka on päässyt siihen lihassa, koska sellainen seurakunta on hengellisesti rikastunut eikä mitään tarvitse, vaan autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä he riippuvat kiinni Jeesuksessa.

Rakkauden apostoli Johannes oli sisäistänyt tämän paradoksin.
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." - 1. Johannes 1:8
Uskova, joka on omaksunut synnittömyysopin tai näkee itsensä synnittömänä, on tehnyt itsestään Jumalan kaltaisen, elää valheessa ja on hyljännyt armon.

Voi kuinka sydämeni itkee tällaista hulluutta, että ihminen on uskonut jo Eedenissä kerrotun valheen ja mennyt pois armosta, kun luen
Uskonliikkeen apostolin kirjaa.
"Suurin este minun rukouselämässäni vielä muutama vuosi sitten oli se, etten ymmärtänyt, kuka minä olen Hänessä.
Minun syntini on sovitettu, niitä ei enää ole!

Kuinka hienolta tuo kuulostaakaan ja liha yhtyy siihen, mutta kuinka synnittömyysoppi viekään pois nöyryyden ja jatkuvan parannuksen teon välttämättömyyden, että armo kasvaisi. Siksipä hän joutuu epäilemään Jeesuksen opettamaa rukoustakin.

Voi sokeutta, minäkö olisin synnitön? Entä apostoleista suurin Paavali?
"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" - Roomalaiskirje 7:24

Armo on uusi joka päivää, tänäänkin saamme lähestyä Häntä siitä käsin ja tunnustaa syntimme. Se on armoa! Armoa armon päälle.
Meidän rukouksemme ei perustu Isä-suhteeseen, kuten hän opettaa kirjassaan, vaan Poikaa suhteeseen, Jeesuksen Kristuksen armo vereen.
Ehkä olen eksynyt, mutta omistan nämä apostoli Paavalin sanat silti itselleni, jotka hän kirjoitti kirjeessään nuorelle Kristuksen palvelijalleen Timoteukselle.

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." - 1. Timoteus 1:15
Muistakaa tätä eksynyttä nuorta miestä, että hän löytäisi armon ja totuuden.
Ole siunattu, Jeesuksen Kristuksen armossa.
Mattilaa.
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

ok-

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Faceboo kirjoitti:

Aikamme ongelma ei ole se että olemme unohtaneet vanhurskauden, vaan syntisyytemme.
Jos pyrimme elämään vanhurskaasti, meistä tulee omavanhurskaita, mutta jos etsimme Herraa, meistä tulee syntisiä.
"En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." - Luukas 5:32
Jumala ei voi toimia synnittömän seurakunnan kautta, joka on päässyt siihen lihassa, koska sellainen seurakunta on hengellisesti rikastunut eikä mitään tarvitse, vaan autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä he riippuvat kiinni Jeesuksessa.

Rakkauden apostoli Johannes oli sisäistänyt tämän paradoksin.
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." - 1. Johannes 1:8
Uskova, joka on omaksunut synnittömyysopin tai näkee itsensä synnittömänä, on tehnyt itsestään Jumalan kaltaisen, elää valheessa ja on hyljännyt armon.

Voi kuinka sydämeni itkee tällaista hulluutta, että ihminen on uskonut jo Eedenissä kerrotun valheen ja mennyt pois armosta, kun luen
Uskonliikkeen apostolin kirjaa.
"Suurin este minun rukouselämässäni vielä muutama vuosi sitten oli se, etten ymmärtänyt, kuka minä olen Hänessä.
Minun syntini on sovitettu, niitä ei enää ole!

Kuinka hienolta tuo kuulostaakaan ja liha yhtyy siihen, mutta kuinka synnittömyysoppi viekään pois nöyryyden ja jatkuvan parannuksen teon välttämättömyyden, että armo kasvaisi. Siksipä hän joutuu epäilemään Jeesuksen opettamaa rukoustakin.

Voi sokeutta, minäkö olisin synnitön? Entä apostoleista suurin Paavali?
"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" - Roomalaiskirje 7:24

Armo on uusi joka päivää, tänäänkin saamme lähestyä Häntä siitä käsin ja tunnustaa syntimme. Se on armoa! Armoa armon päälle.
Meidän rukouksemme ei perustu Isä-suhteeseen, kuten hän opettaa kirjassaan, vaan Poikaa suhteeseen, Jeesuksen Kristuksen armo vereen.
Ehkä olen eksynyt, mutta omistan nämä apostoli Paavalin sanat silti itselleni, jotka hän kirjoitti kirjeessään nuorelle Kristuksen palvelijalleen Timoteukselle.

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." - 1. Timoteus 1:15
Muistakaa tätä eksynyttä nuorta miestä, että hän löytäisi armon ja totuuden.
Ole siunattu, Jeesuksen Kristuksen armossa.
Mattilaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu