Todellinen rakkaus on sitä, että alentaa itsensä vapaaehtoisesti kärsivien joukkoon; jos "jumalaton" lähimmäinen ei pääse taivaaseen ilman mitään ehtoja, ei suostu menemään sinne itsekään! Vääränlainen ylpeys ja väärästä lähtökohdista ponnistava rakkaus kumpuaa omasta kelvollisuudesta, että nyt muka itse on parempi, kuin tuo toinen. Oikea ihmiskeskeinen rakkaus on vihaa väärää jumalakuvaa kohtaan, sellaista mielipuolta, joka ailahtelee, tekee kansanmurhia, kiivailee ja vaatii palvontaa. Ihminen on täällä toista ihmistä varten!
Tosi rakkaus
ihmisenpuolesta
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hiukan harhainen maailmankuva sinulla. Hyvin harva kristitty kokee olevansa niin hyvä tai onnistunut, että hänellä olisi varaa ajatella olevansa parempi kuin muut.
Maailman sodat ja kärsimys aiheutuvat siitä, että ihminen valitsee Jumalan ja hyvän sijasta pahuuden. Maailmassa tulee aina vallitsemaan hyvän ja pahan välinen taistelu. Se juontaa juurensa syntiinlankeemuksesta. Ihminen käytti silloin vapaata tahtoaan ja valitsi pahan. Sen seuraus on, että maailma ei ole paratiisi, ja toisen ihmisen pahuus voi koskettaa myös viattomia.
Jumala ei ole maailmanpoliisi. Hän ei kulje estämässä ihmisiä ajattelemasta pahaa tai tekemästä pahoja tekoja. Mutta sen hän on luvannut, että jokainen joutuu lopulta tilille teoistaan. Myös sinä ja minä.
Jumala ei pakota ketään mihinkään. Hänen armonsa vastaanottaminen Jeesuksessa Kristuksessa on täysin vapaaehtoista. Jumala kestää myös pienen ihmisen kiukuttelun. Ihminen vahingoittaa vain itseään kääntyessään pois Jumalasta.
Onko mieleesi tullut, että jumala saattaa vain huijata tyhmiä ihmisiä?