Olen aina kummeksunut Kansanlähetyksen suhdetta lähimmäisenrakkauteen ja kristilliseen sääliin ja empatiaan.
Nyt en puhu tai ota kantaa niinkään oppiin kuin tekoihin.
Voisiko joku kansanlähetyksen omaksi hengelliseksi kodikseen kokeva valoittaa sitä, miksi poikkeuksetta teidän suunnan edustajat eivät suhteessa toiseen ihmiseen välitä kohtaamisessa pyyteetöntä lähimmäisen rakkautta, sääliä, rakkautta, mitä Jeesuskin korosti?
Tunnistan lyhyenkin keskustelun jälkeen teihin lukeutuvan ihmisen lakihenkisyydestä, ehdottomuudesta ja ikävä sanoa tätä "Raamatulla päähänlyömisestä"
Emme voi tietää, nähdä toisen ihmisen sisimpään emmekä arvostella hänen uskoaan - en voi tehdä vain Kaikkivaltias Jumala.
Nyt en puhu tai ota kantaa niinkään oppiin kuin tekoihin.
Voisiko joku kansanlähetyksen omaksi hengelliseksi kodikseen kokeva valoittaa sitä, miksi poikkeuksetta teidän suunnan edustajat eivät suhteessa toiseen ihmiseen välitä kohtaamisessa pyyteetöntä lähimmäisen rakkautta, sääliä, rakkautta, mitä Jeesuskin korosti?
Tunnistan lyhyenkin keskustelun jälkeen teihin lukeutuvan ihmisen lakihenkisyydestä, ehdottomuudesta ja ikävä sanoa tätä "Raamatulla päähänlyömisestä"
Emme voi tietää, nähdä toisen ihmisen sisimpään emmekä arvostella hänen uskoaan - en voi tehdä vain Kaikkivaltias Jumala.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen kokenut Kansanlähetyksen elävöittäjänä luterilaisen kirkon keskellä.
Mutta - olen tutustunut ko. piireissä ihmiseen joka on jo edesmennyt - rauha hänen sielulleen. Hän teki varmastikin lähetystyötä sydämellään, mutta petyin hänessä juurikin lähimmäisen rakkauden puutteeseen. Hän ikään kuin vaati puolitutulta, että käytän autoamme hänen ja hänen ystävien tarpeisiin kuskaamalla heitä. Auto oli toisen henkilön nimissä ja auton omistaja tarvitsi sitä itse. Vaikka kerroin hänelle siitä, kertomani kristitty henkilö sanoi että onko se tekosyy. Olin tätä ennen pitänyt häntä hyvänä kristittynä joka tekee pyyteetöntä työtä lähetyksen hyväksi, mutta tuon tapahtuman jälkeen petyin hänen kristillisyyteensä. Siksi mietinkin että voiko armo ja lähimmäisrakkaus lähellä olevia ihmisiä kohtaan sokeutua omien tärkeämmäksi koettujen tekojen seurauksena niin, että ei enää näe lähellä olevaa lähimmäistä ja armon käsite unohtuu. En usko että se on Jumalan ja Kristuksen tahto.