Tuntuu siltä, että tänä vuonna mielenosoituksista on tullut muoti-ilmiö. Joka viikolle riittää useita mielenosoituksia eri puolilla Suomea, toki suurin osa suurimmissa kaupungeissa. Lähes kaikki keskittyvät joko maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustamiseen tai puolustamiseen.
Vuosi 2016 on mielenosoitusten mielisairas vuosi. Vertauskohtaa pitää hakea niinkin kaukaa kuin 1980-luvun alusta (1982/-83). Siihen aikaan kokoontumisia vain nimitettiin "rauhanmarsseiksi", ja niissä vihattiin U.S.A.:ta ja NATOA, olivathan järjestäjinä kommunistit, demarit, AY-väki, sivarit, taiteilijat ja muu vasemmistosakki.
Silloin marssittiin kyynel silmässä ja pidettiin tunteitavärisyttäviä puheita milloin Hiroshiman muistoksi, milloin Reaganin ja Thatcherin hirviömäistä pahuutta vastaan, NATO:n Eurooppaan tuomia ydinohjuksia vastaan, milloin taas Palestiinan puolesta tai Neuvostoliiton rauhantahtoisen politiikan puolesta.
Eipä ollut 1980-luvun rauhanmarsseilla mitään käytännön vaikutusta mihinkään suuntaan, eikä ole nykyisillä mielenosoituksillakaan yhtään mitään vaikutusta.
Suurin tämänvuotisista mielenosoituksista taisi olla se ammattiliittojen ja vasemmiston järjestämä hallitusta vihaava suurmielenosoitus, johon osallistui eri arvioiden mukaan 30 000 - 50 000 ihmistä.
Sekään ei vaikuttanut mihinkään. Kivaa varmasti oli kerääntyä kaveriporukalla "muuttamaan maailmaa" sidukkatölkki kädessä ja hakemaan lapsille ilmaisia punaisia ilmapalloja, mutta sou wot?
Mikään ei vaikuta mihinkään, ennen kuin Helsingin kaduilla velloo vähintään 100 000 raivohulluuden partaalla olevaa kansalaista jonkun kunnon kansankiihottajan pitäessä leiskuvaa palopuhetta Senaatintorilla. Jos sittenkään.
Hajaantukaa - siellä ei ole mitään nähtävää!
Vuosi 2016 on mielenosoitusten mielisairas vuosi. Vertauskohtaa pitää hakea niinkin kaukaa kuin 1980-luvun alusta (1982/-83). Siihen aikaan kokoontumisia vain nimitettiin "rauhanmarsseiksi", ja niissä vihattiin U.S.A.:ta ja NATOA, olivathan järjestäjinä kommunistit, demarit, AY-väki, sivarit, taiteilijat ja muu vasemmistosakki.
Silloin marssittiin kyynel silmässä ja pidettiin tunteitavärisyttäviä puheita milloin Hiroshiman muistoksi, milloin Reaganin ja Thatcherin hirviömäistä pahuutta vastaan, NATO:n Eurooppaan tuomia ydinohjuksia vastaan, milloin taas Palestiinan puolesta tai Neuvostoliiton rauhantahtoisen politiikan puolesta.
Eipä ollut 1980-luvun rauhanmarsseilla mitään käytännön vaikutusta mihinkään suuntaan, eikä ole nykyisillä mielenosoituksillakaan yhtään mitään vaikutusta.
Suurin tämänvuotisista mielenosoituksista taisi olla se ammattiliittojen ja vasemmiston järjestämä hallitusta vihaava suurmielenosoitus, johon osallistui eri arvioiden mukaan 30 000 - 50 000 ihmistä.
Sekään ei vaikuttanut mihinkään. Kivaa varmasti oli kerääntyä kaveriporukalla "muuttamaan maailmaa" sidukkatölkki kädessä ja hakemaan lapsille ilmaisia punaisia ilmapalloja, mutta sou wot?
Mikään ei vaikuta mihinkään, ennen kuin Helsingin kaduilla velloo vähintään 100 000 raivohulluuden partaalla olevaa kansalaista jonkun kunnon kansankiihottajan pitäessä leiskuvaa palopuhetta Senaatintorilla. Jos sittenkään.
Hajaantukaa - siellä ei ole mitään nähtävää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ketä kiinnostaa? Vieläkö meillä on kaljaa?
Sairaaksihan tää maailma on mennyt
Maapallo pyörii ja ihmiset on päästä sekaisin.......