Mannerheim oli pitkään katkeroitunut eläkeläinen. Tosin hän oli suojeluskuntien kunniapäällikkö ja Vapaussodan rintamamiesliiton kunniajäsen.
Hän purki puhtiaan sosiaaliseen toimintaan. Hän oli kunniapartiolainen, suostui antamaan nimensä lastensuojeluliitolle, toimi SPR:n pj:na ja touhusi muussakin.
Hän sai hyvän eläkkeen ja eli kunnostetussa vuokratalossaan Kaivopuistossa parin-kolmen palvelijan avustamana. Hänellä oli ratsu, auto ja kahvila Hangossa.
Hän sai huomattavan kansalaislahjan, josta antoi osan erilaisiin hyväntekeväisyystarotuksiin.
M. oli seurapiirien ykkönen ja varasti aina tilaisuuden, minne menikin. Hän järjesti muutaman kerran vuodessa päivälliskutsut, joilla nähtiin valtakunnan seurapiirikerma.
Poliittisesti M. oli lähinnä äärioikeistolainen, vaikka ei hyväksynyt väkivaltaisia toimia.
Hän sai ensimmäisen hyvityksen, kun Svinhufvud pyysi hänet puolustusneuvoston puheenjohtajaksi 1931. Hanke lähti Lapuan Liikkeestä ja siihen tarttui varapuolustusministerinä toiminut kenraali Österman. Mannerheim asetteli ehtojaan ja suostui saatuaan ne täytetyiksi.
Hän purki puhtiaan sosiaaliseen toimintaan. Hän oli kunniapartiolainen, suostui antamaan nimensä lastensuojeluliitolle, toimi SPR:n pj:na ja touhusi muussakin.
Hän sai hyvän eläkkeen ja eli kunnostetussa vuokratalossaan Kaivopuistossa parin-kolmen palvelijan avustamana. Hänellä oli ratsu, auto ja kahvila Hangossa.
Hän sai huomattavan kansalaislahjan, josta antoi osan erilaisiin hyväntekeväisyystarotuksiin.
M. oli seurapiirien ykkönen ja varasti aina tilaisuuden, minne menikin. Hän järjesti muutaman kerran vuodessa päivälliskutsut, joilla nähtiin valtakunnan seurapiirikerma.
Poliittisesti M. oli lähinnä äärioikeistolainen, vaikka ei hyväksynyt väkivaltaisia toimia.
Hän sai ensimmäisen hyvityksen, kun Svinhufvud pyysi hänet puolustusneuvoston puheenjohtajaksi 1931. Hanke lähti Lapuan Liikkeestä ja siihen tarttui varapuolustusministerinä toiminut kenraali Österman. Mannerheim asetteli ehtojaan ja suostui saatuaan ne täytetyiksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli lausuntoja antava eli. Sillä ei ollut päätösvaltaa. Se teki esityksiä puolustusvoimien kehittämisestä ja ennen kaikkea budjettiasioista eli paljolti asehankinnoista.
Jäsenet olivat sotaväen päällikkö, suojeluskuntien päällikkö ja yleisesikunnan päällikkö. M:n toivomuksesta jäseniin lisättiin teollisuusmies, kenraali Walden. Puolustusministerillä oli oikeus osallistua istuntoihin.
Eriksen sovitusti M. olisi sodan sattuessa ylipäällikkö. Tämä kuitenkin salattiin aluksi visusti.
vahvistaa asemaansa säädösteitse, mutta epäonnistui. Hän ei harmikseen saanut edes marsalkkaa sotilasarvoksi. Se pysyi arvonimenä, josta oli maksettava leimavero.
M:n asema vahvistui, kun Sihvon tilalle sotaväen päälliköksi tuli Österman. Tämä esitti itse päätöstä, joka velvoitti hänet noudattamaan pnpj:n ohjeita operatiivisessa valmistelussa ja puolustusvalmiuden kehittämisessä.
Sinänsä pn oli yleensä varsin yksimielisesti esitystensä takana, vaikka keskustelu oli joskus vilkasta. Mannerheim valmisteli käsiteltävät asiat laadituttaen muistioita sihteerillä, johon tehtävään tuli 1933 everstiluutnantti Airo. Toinen tärkeä valmistelija oli ye-päällikkö Oesch. M. käytti myös jääkärieversti evp Paavo Talvelaa usein apunaan. Talvela oli siirtynyt reserviin 1930 kyllästyttyään esimiehiinsä Sihvoon ja Walleniukseen. Hän kuului M:n lähipiiriin ja oli tämän lailla siirtynyt äärioikeistosta Paasikiven linjalle eli ottamaan hajurakoa entisiin aatekumppaneihin. Talvelan halusi Paasikivi sotilasasiamieheksi Tukholmaan, mutta M. kielsi. Talvela totteli.