TONG....
Petter Ehrnsten heräsi yöllä ääneen: Tong, tong, tong. Kamppailu elämästä alkoi. Merellä hän löysi pelastuksen samalta lautalta, jolla oli jo toinen suomalaismies.
Petter Ehrnstenillä on yhä tallessa pelastusliivit, jotka hänellä oli päällä kohtalokkaana yönä. Liiveissä lukee Viking Sally Estonian edellisen nimen mukaisesti.
Petter Ehrnstenillä on yhä tallessa pelastusliivit, jotka hänellä oli päällä kohtalokkaana yönä. Liiveissä lukee Viking Sally Estonian edellisen nimen mukaisesti. (KUVA: Seppo Kärki)
"Kun aloin taistella hengestäni, en tuntenut kipua enkä kylmyyttä. Keskityin eloonjäämiseen. Kello tikitti minulle."
Helsinkiläinen Per-Erik, Petter, Ehrnsten myi 20 vuotta sitten alkoholia useille laivoille. Hän oli ollut liikeneuvotteluissa Helsingissä ja risteillyt sieltä Linda Linellä syysmyrskyssä Tallinnaan. Tarkoitus oli jatkaa Tallinnasta Tukholmaan.
Yksi liikemieskolmikosta oli peruuttanut oman matkansa. Vahingossa myös Ehrnstenin ja hänen saksalaisen esimiehensä matkat oli peruttu.
- Sain ylipuhuttua minulle ja esimiehelleni viime hetken peruutuspaikat Estonialle, kaksi hyttiä, Ehrnsten sanoo ja katsoo kauas.
Muistot tulevat hyökynä mieleen.
Yhdessä esimiehensä kanssa Ehrnsten kiersi laivan myymälät ja ravintolat, jotka olivat heidän asiakkaitaan. Sen jälkeen he menivät syömään a la carte -ravintolaan.
- Viereisessä pöydässä olivat laivan molemmat kapteenit Arvo Andersson ja Avo Piht yliperämiehen kanssa. Muuten a la carte -ravintola oli aika tyhjä.
Ruuan jälkeen Ehrnstenin ja hänen esimiehensä seuraan liittyi laivan intendentti, Ehrnstenin vanha ystävä.
- Hänen kanssaan kiersimme laivaa ja menimme tanssisalonkiin. Hän vanhana merikarhuna tarjosi viinatrokareille teetä ja vettä. Esimieheni ei olisi halunnut mitään ottaakaan, kun merenkäynti oli sen verran kova ja hän tuli helposti merisairaaksi. Kiertelin vielä intendentin kanssa laivaa senkin jälkeen, kun esimieheni vetäytyi hyttiinsä lepäämään.
Se oli viimeinen kerta, kun Ehrnsten näki esimiehensä ja ystävänsä. Kumpikaan heistä ei koskaan palannut siltä laivareissulta kotiin.
Tong, tong, tong. Petter Ehrnsten oli ehtinyt nukahtaa hytissään, kun laivan rungon oudot äänet herättivät hänet. Hän nousi istumaan ja veti housut jalkaansa ja aikoi lähinnä uteliaisuudesta mennä katsomaan, mistä äänet tulivat.
- Olen seilannut monta kymmentä vuotta. Tunsin kaikki myrskyn äänet. Olen ollut aiemmin mukana karilleajossa ja kylkikosketuksessa. Äänet, jotka kuulin, eivät muistuttaneet mitään niistä äänistä.
Pian Estonian keulavisiiri irtoaisi keulasta ja vetäisi rampin auki.
Kaikki irtonainen tavara pakkautui hytin ovea vasten. Ehrnsten meni vessan oven aukkoon, raivasi tavarat hytin ovelta ja pääsi vaivoin ulos. Käytävällä oli paljon hämmästyneitä ihmisiä, osa pukeissa, osa puolipukeissa. Paniikkia ei vielä ollut, enemmänkin epätietoisuutta.
- Minulla oli selvä päämäärä, päästä pelastusasemalle. Ihmiset lähtivät seuraamaan kuin muurahaiset.
"Aulassa etenin kaidetta tukena käyttäen koska muutoin ei voinut edetä ja muistan erään henkilön aulassa ylempänä porraskäytävässä, jonka ote kaiteesta irtosi ja hän paiskautui lähelleni voimalla ja ilmeisesti tämä noin 40-vuotias mies loukkasi itsensä", Ehrnsten muisteli kuulemisessa.
Ehrnsten joutui kulkemaan seinää pitkin. Hän pääsi pelastusasemalle seitsemännelle kannelle, avasi pelastusliivejä sisältävän arkun, puki liivit päälleen ja tyhjensi kannelle loput pelastusliivit, jotta muut ihmiset saisivat ne myös ylleen.
Ehrnsten lähti kipuamaan avojaloin vain puvun housut yllään laivan seinää pitkin kohti pelastusvenettä. Pelastusveneen vierelle kiipesi myös toinen mies. Yhdessä he yrittivät irrottaa venettä.
- Kaikilla kielillä, millä osasin, sanoin miehelle, että irrotetaan nämä vanttiruuvit, että saadaan pelastusvene laskettua. Kun saimme veneen irti, huusin henkilökuntaan kuuluvalle miehelle, että irrota vene nyt. Irrotin myös puuairot. Mies yritti vääntää vivuista, mutta vene ei irronnut. Hän sanoi, ettei hän osaa irrottaa venettä, ettei se ole kuulunut hänen tehtäviinsä evakuointitilanteissa.
Ehrnsten laskeutui alas seinää pitkin ja yritti irrottaa veneen itse. Hän tunsi, kuinka hydrauliikkaventtiili aukesi, mutta vene ei liikahtanutkaan. Ehrnsten nousi takaisin ylös pelastusveneeseen.
- Näin silloin kaksi matkustaja-alusta, jotka loittonivat meistä. Ihmettelin, miksi ne eivät käänny. Miksi ne eivät huomaa, että me olemme merihädässä. Se toivottomuuden tunne oli musertava.
Estonian valot syttyivät ja sammuivat. Laivalla oli pelastuslauttoja. Niitä oli myös meressä.
- Olin siinä vaiheessa vielä varma, että hylky kelluu, ettei laiva uppoa. Vielä silloin oli sellainen tunne, että matkamme on vain keskeytynyt. Kunhan vain odotamme, niin joku tulee ja pelastaa meidät täältä.
Estonia matkasi kohti tuhoa. Laiva kallistui lisää. Ehrnsten hyppäsi pois pelastusveneestä. Hän puki toiset pelastusliivit päälleen ja otti vielä kahdet liivit kainaloonsa.
Petter Ehrnsten heräsi yöllä ääneen: Tong, tong, tong. Kamppailu elämästä alkoi. Merellä hän löysi pelastuksen samalta lautalta, jolla oli jo toinen suomalaismies.
Petter Ehrnstenillä on yhä tallessa pelastusliivit, jotka hänellä oli päällä kohtalokkaana yönä. Liiveissä lukee Viking Sally Estonian edellisen nimen mukaisesti.
Petter Ehrnstenillä on yhä tallessa pelastusliivit, jotka hänellä oli päällä kohtalokkaana yönä. Liiveissä lukee Viking Sally Estonian edellisen nimen mukaisesti. (KUVA: Seppo Kärki)
"Kun aloin taistella hengestäni, en tuntenut kipua enkä kylmyyttä. Keskityin eloonjäämiseen. Kello tikitti minulle."
Helsinkiläinen Per-Erik, Petter, Ehrnsten myi 20 vuotta sitten alkoholia useille laivoille. Hän oli ollut liikeneuvotteluissa Helsingissä ja risteillyt sieltä Linda Linellä syysmyrskyssä Tallinnaan. Tarkoitus oli jatkaa Tallinnasta Tukholmaan.
Yksi liikemieskolmikosta oli peruuttanut oman matkansa. Vahingossa myös Ehrnstenin ja hänen saksalaisen esimiehensä matkat oli peruttu.
- Sain ylipuhuttua minulle ja esimiehelleni viime hetken peruutuspaikat Estonialle, kaksi hyttiä, Ehrnsten sanoo ja katsoo kauas.
Muistot tulevat hyökynä mieleen.
Yhdessä esimiehensä kanssa Ehrnsten kiersi laivan myymälät ja ravintolat, jotka olivat heidän asiakkaitaan. Sen jälkeen he menivät syömään a la carte -ravintolaan.
- Viereisessä pöydässä olivat laivan molemmat kapteenit Arvo Andersson ja Avo Piht yliperämiehen kanssa. Muuten a la carte -ravintola oli aika tyhjä.
Ruuan jälkeen Ehrnstenin ja hänen esimiehensä seuraan liittyi laivan intendentti, Ehrnstenin vanha ystävä.
- Hänen kanssaan kiersimme laivaa ja menimme tanssisalonkiin. Hän vanhana merikarhuna tarjosi viinatrokareille teetä ja vettä. Esimieheni ei olisi halunnut mitään ottaakaan, kun merenkäynti oli sen verran kova ja hän tuli helposti merisairaaksi. Kiertelin vielä intendentin kanssa laivaa senkin jälkeen, kun esimieheni vetäytyi hyttiinsä lepäämään.
Se oli viimeinen kerta, kun Ehrnsten näki esimiehensä ja ystävänsä. Kumpikaan heistä ei koskaan palannut siltä laivareissulta kotiin.
Tong, tong, tong. Petter Ehrnsten oli ehtinyt nukahtaa hytissään, kun laivan rungon oudot äänet herättivät hänet. Hän nousi istumaan ja veti housut jalkaansa ja aikoi lähinnä uteliaisuudesta mennä katsomaan, mistä äänet tulivat.
- Olen seilannut monta kymmentä vuotta. Tunsin kaikki myrskyn äänet. Olen ollut aiemmin mukana karilleajossa ja kylkikosketuksessa. Äänet, jotka kuulin, eivät muistuttaneet mitään niistä äänistä.
Pian Estonian keulavisiiri irtoaisi keulasta ja vetäisi rampin auki.
Kaikki irtonainen tavara pakkautui hytin ovea vasten. Ehrnsten meni vessan oven aukkoon, raivasi tavarat hytin ovelta ja pääsi vaivoin ulos. Käytävällä oli paljon hämmästyneitä ihmisiä, osa pukeissa, osa puolipukeissa. Paniikkia ei vielä ollut, enemmänkin epätietoisuutta.
- Minulla oli selvä päämäärä, päästä pelastusasemalle. Ihmiset lähtivät seuraamaan kuin muurahaiset.
"Aulassa etenin kaidetta tukena käyttäen koska muutoin ei voinut edetä ja muistan erään henkilön aulassa ylempänä porraskäytävässä, jonka ote kaiteesta irtosi ja hän paiskautui lähelleni voimalla ja ilmeisesti tämä noin 40-vuotias mies loukkasi itsensä", Ehrnsten muisteli kuulemisessa.
Ehrnsten joutui kulkemaan seinää pitkin. Hän pääsi pelastusasemalle seitsemännelle kannelle, avasi pelastusliivejä sisältävän arkun, puki liivit päälleen ja tyhjensi kannelle loput pelastusliivit, jotta muut ihmiset saisivat ne myös ylleen.
Ehrnsten lähti kipuamaan avojaloin vain puvun housut yllään laivan seinää pitkin kohti pelastusvenettä. Pelastusveneen vierelle kiipesi myös toinen mies. Yhdessä he yrittivät irrottaa venettä.
- Kaikilla kielillä, millä osasin, sanoin miehelle, että irrotetaan nämä vanttiruuvit, että saadaan pelastusvene laskettua. Kun saimme veneen irti, huusin henkilökuntaan kuuluvalle miehelle, että irrota vene nyt. Irrotin myös puuairot. Mies yritti vääntää vivuista, mutta vene ei irronnut. Hän sanoi, ettei hän osaa irrottaa venettä, ettei se ole kuulunut hänen tehtäviinsä evakuointitilanteissa.
Ehrnsten laskeutui alas seinää pitkin ja yritti irrottaa veneen itse. Hän tunsi, kuinka hydrauliikkaventtiili aukesi, mutta vene ei liikahtanutkaan. Ehrnsten nousi takaisin ylös pelastusveneeseen.
- Näin silloin kaksi matkustaja-alusta, jotka loittonivat meistä. Ihmettelin, miksi ne eivät käänny. Miksi ne eivät huomaa, että me olemme merihädässä. Se toivottomuuden tunne oli musertava.
Estonian valot syttyivät ja sammuivat. Laivalla oli pelastuslauttoja. Niitä oli myös meressä.
- Olin siinä vaiheessa vielä varma, että hylky kelluu, ettei laiva uppoa. Vielä silloin oli sellainen tunne, että matkamme on vain keskeytynyt. Kunhan vain odotamme, niin joku tulee ja pelastaa meidät täältä.
Estonia matkasi kohti tuhoa. Laiva kallistui lisää. Ehrnsten hyppäsi pois pelastusveneestä. Hän puki toiset pelastusliivit päälleen ja otti vielä kahdet liivit kainaloonsa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
- Tiesin, että suurin osa ihmisistä oli yhä sisällä laivan kaatuessa kyljelleen. Heidän pelinsä oli menetetty, Petter Ehrnsten sanoo ja pitää tauon.
Satojen ihmishenkien ajattelu ottaa koville. Kaikki ulkona olleet ihmiset taistelivat hengestään ja pyrkivät laivan päälle.
- Melkein komentosillan kohdalla oli yksi pelastuslautta. Minä konttasin sitä kohti, mutta se ehti täyttyä ihmisistä. Pelastuslauttaa kiertävässä narussa oli myös kiinni ihmisiä. Vapaana oli ainoastaan naru, mikä kiertää reelingin reunaa. Aloin tehdä siitä pitävää silmukkaa itselleni. Kun laiva kallistui, pelkäsin, että lautta liukuu kylkeä pitkin ja minä jään sen alle. Jätin sen paikan ja konttasin ulos niin kuin pohjan päälle.
- Siinä meitä oli muutama. Muut olivat huuhtoutuneet mereen. Perä lähti kuitenkin painumaan. Aallot pyyhkivät yli. Aalto vei vieressä istuneen kaverin. Tiesin, että seuraava aalto on minun aaltoni.
Se aalto huuhtoi Ehrnstenin mustana vellovaan mereen. Ehrnsten pelkäsi, että ison laivan upotessa syntyvät hirvittävät pyörteet, jotka imaisevat hänet syvyyksiin.
- Uin henkeni kaupalla pois hylyn luota. Adrenaliinia oli veressä paljon. Pääni hoki, pois kylmästä vedestä, pois vedestä, muuten kuolema korjaa.
Ehrnsten löysi merestä aurinkokannen muovimaton palasia. Hän teki niistä itselleen räpylät, jotta pystyi uimaan paremmin.
- Missasin useita lauttoja. Sitten tuli yksi lautta kohti ylösalaisin. Törmäsin siihen. Mutta en saanut narusta otetta. Lautta jyrähti ylitseni. Ehkä se oli minun onneni. Jos olisin jäänyt ylösalaisin olevalle lautalle, minut olisi hypotermia korjannut.
Toinen lautta tuli niin kohti, että Ehrnsten sai narusta otteen. Hän lähti kiertämään narua löytääkseen lautan suuaukon. Aukon kohdalla olivat pienet köysitikkaat. Hän näki hahmon ylhäällä.
- Sanoin hänelle kaikilla kielillä, auta minut ylös. Yllätyin, kun hän vastasi suomeksi. Hän sanoi, että on niin jäässä etteivät hänen voimansa riitä nostamaan minua. Pyysin häntä ottamaan kädestäni kiinni ja pitämään otteen. Hän ojensi kätensä. Minä ponnistin köysitikkaiden avulla hänen viereensä.
Ehrnsten huomasi ponnistaneensa pelastuslautan katolle. Suomalaismies, Jukka, sanoi Ehrnstenille, että lautta on aivan täynnä vettä. Ei sinne kannata mennä.
- Meidän ainoa toivomme oli mennä sisään. Ulkona aalto olisi voinut huuhtoa meidät mereen tai sitten olisimme paleltuneet hengiltä. Tiesin, että sisällä meillä on paremmat mahdollisuudet, vaikka ne eivät kaksiset olleet silloinkaan.
Sisällä lautassa oli kaksi isoa pussia, jossa oli hypotermiapuvut, hätäraketit ja taskulamput. Kylmettynein sormin Ehrnsten ei kuitenkaan saanut pusseja auki.
- Purin solmut hampailla auki. Purin niin kovaa, että hampaani halkesivat. En tuntenut kipua, kyse oli elämästäni.
Miehet pukivat ylleen hypotermia-asut. Ne hörppäsivät vettä, koska lautta oli vettä täynnä. Ehrnsten pureskeli umpihihat auki ja repi pussin alhaalta. Nyt hänellä oli paljaan yläosan peittona edes jotakin.
Koko yön miehet äyskäröivät vettä lautasta ulos. Se piti hereillä. Kun murtuva aalto tuli, miehet kieppuivat lautassa kuin pesukoneessa.
- Onneksemme lautta ei koskaan kääntynyt ylösalaisin. Siitä emme olisi enää selvinneet.
Loputtomalta tuntuneen yön jälkeen aamu valkeni. Helikopterien äänet toivat mukanaan toivon. Aina kun miehet kuulivat helikopterin äänen, toinen heistä meni oviaukolle ja näytti taskulampulla sos-merkkiä. He vilkuttivat lampulla hätää myös laivoille.
Laivat kuittasivat sos-merkin valonheittimillä, samoin kopterit.
- Meri oli täynnä lauttoja. Tiesimme laivojen ja koptereiden vastauksista, että meidän lauttamme on merkitty. Emme tienneet, ehditäänkö meidät hakea ajoissa.
Kuolema kiiruhti koko ajan vierellä. Sitten Mariella reagoi sos-merkkiin muuttamalla kurssia ja kääntymällä kohti.
- Se oli hieno hetki.
Mariella tuli lautan rinnalle, ehkä noin 50 metrin päähän. Laivan kyljessä oli köysitikkaat. Pelastus oli lähellä, mutta kumpikaan miehistä ei jaksanut lähteä uimaan kohti laivaa.
- Ihmettelimme, miksi Mariella ei laske meille pelastusvenettä. Miksi he eivät pelasta meitä? Ja sitten kuului helikopterin ääni. Yes! Tajusimme, että Mariella oli tullut tuulen suojaksi ja kopteri pelastaa meidät, Petter sanoo.
Helikopterin äänen aiheuttaman ilon voi yhä kuulla hänen äänestään.
Petter Ehrnsten kehotti Jukkaa menemään oviaukolle ensin.
- Kuulin kuinka kopteri tuli ja Jukan jalat hävisivät aukosta. Menin ulos ovelle. Näin sukelluspuvussa olevan kaverin. Hän kysyi käsimerkillä, kuinka monta meitä oli. Näytin kaksi, toinen on ylhäällä, toinen on tässä. Nyt ylös vaan. Hän heitti nostolenkin ympärilleni.
Helikopterissa Petter Ehrnsten kysyi pintapelastajalta ensimmäisenä kelloa. Kello oli 6.58. Hän tiesi, että lapset olivat lähdössä kouluun ja televisio oli päällä. Lastenohjelmien sijaan televisio raportoisi onnettomuudesta. Ehrnsten pyysi, että saisi soittaa kopterista kotiin ja kertoa olevansa turvassa. Lupaa ei hellinnyt, koska pelastustoimet olivat kesken.
Ehrnsten vietiin Hankoon. Poistuessaan helikopterista hän halusi kiittää kyydistä. Kopterin miehistö otti käsineensä pois ennen kuin he kättelivät.
- Sen kädenpuristuksen muistan aina, Ehrnstenin kasvoille leviää hymy vesien kihotessa silmiin.
Jalat olivat tunnottomat. Silti Ehrnsten halusi Hangossa kävellä itse ambulanssiin.
- Olin varma, että jalkani amputoidaan. Siinä tilanteessa se ei olisi tuntunut enää miltään. Kun sain maata tunnottomien jalkojeni alle, vasta silloin tiesin olevani pelastunut.
Sairaalasta hän sai vihdoin soittaa kotiin. Koska hän oli varma, että menettää jalkansa, hän halusi vielä ennen hoitotoimenpiteitä omin jaloin suihkuun. Sängyssä iski horkka.
- Horkka oli ihan käsittämätön. Hampaani kalisivat ja koko kroppa tärisi. Sille ei voinut mitään. Tunto alkoi palata varpaisiin. Fyysisiä vammoja minulla ei ollut. Yön aikana laihduin kuusi kiloa.
Hän ottaa käteensä pelastusliivit, jotka hänellä oli tuona yönä. Liikutus nousee kurkkuun. Hetkeen ei sanota mitään.
Katastrofi johti ystävyyteen. Petter Ehrstenistä ja pelastustoimia johtaneesta kommodori Raimo Tiilikaisesta (oik.) tuli ystäviä. Konemekaanikko Kai Koskela otti Ehrstenin vastaan, kun tämä pääsi merestä kopteriin turvaan. IS tapasi kolmikon Malmin lentokentällä.
Katastrofi johti ystävyyteen. Petter Ehrstenistä ja pelastustoimia johtaneesta kommodori Raimo Tiilikaisesta (oik.) tuli ystäviä. Konemekaanikko Kai Koskela otti Ehrstenin vastaan, kun tämä pääsi merestä kopteriin turvaan. IS tapasi kolmikon Malmin lentokentällä.
Noin siinä käy kun valtamerilaivaan laitetaan kirkkoveneen miehistö! Estonia ryssittiin pohjaan!
Late Lapista. SSSS Ry!
Joo-o, parasta tietää minkämaalainen päällystö on aluksessa, ja missä koulutettu, ennen kuin suostuu siihen astumaan. Miehistöä alikehitysmaista ei tosin oikein nykyään enää taida pystyä välttämään.
Nykyisin lisänä neemuriski. Tehdäänkö niille edes ruumiintarkastusta?
Tehdään täydellinen ruumiintarkastus.
Myös aanusreikä kaivetaan tyhjäksi.