Suvakismilla ja islamismilla on paljon yhteistä. Molemmat ovat utopistisia ja luonteeltaan totalitaarisia poliittisia ideologioita. Niin suvaitsevaiset kuin islamistitkin kuvittelevat olevansa itse muita ylemmällä tasolla. Suvaitsevaiset katsovat, että heidän "tiedostavuutensa" myötä heille lankeaa tärkeä vastuu esiintyä hyvän ja vastuuntuntoisen kasvattajan roolissa. Islamistit puolestaan ylpeilevät sillä, että heillä on profeetoista lopullinen, Muhammad, joka Koraaniin kootuilla ilmestyksillään ja esikuvallisella käyttäytymisellään määritteli ainoan uskonnon ja elämäntavan, jonka Allah hyväksyy.
Halu pitää kiinni omasta imagosta ja pelko kasvojen menettämisestä yhteisön silmissä selittää sen, miksi niin suvaitsevaiset kuin islamistitkin ovat täysin kyvyttömiä vastaanottamaan minkäänlaista asiakritiikkiä, joka kyseenalaistaa heidän vaalimansa ideologian ja samalla heidän oman erityisasemansa, ja miksi he ovat valmiita turvautumaan propagandaan, vääristelyyn, valehteluun ja heidän ideologiansa arvostelijoiden herjaamiseen, rankaisemiseen, vaimentamiseen tai eliminoimiseen.
Ylimaskuliininen islamismi ihannoi fyysistä väkivaltaa häpäistyn kunnian palauttamisen välineenä, kun taas luonteeltaan korostetun feminiininen suvaitsevaisuus käyttää hienovaraisempaa, naisellista väkivaltaa, kuten yllyttämistä viharikoksiin ja kriitikoidensa ojentamista "pakkosyöttämällä" lisää juuri kaikkea sitä, minkä haittavaikutuksilta nämä haluavat ihmisiä suojella. Kaiken kaikkiaan ylpeys, itseironian puute ja täydellinen kyvyttömyys laskea leikkiä omaan ideologiaan liittyvistä asioista leimaavat niin suvaitsevaisia kuin islamistejakin.
Se, mikä tekee suvaitsevaiston ja islamistien suhteesta todella intiimin, on yhteinen vihollinen: niin suvaitsevaiset kuin islamistitkin pitävät länsimaalaisia ja juutalaisia ja heidän kulttuuriaan ja elämäntapaansa syyllisinä mitä erilaisimpiin maailman ongelmiin, ja molemmat ideologiat haluavat luhistaa länsimaisen kulttuurin alas jalustaltaan edistääkseen omien utopioidensa toteuttamista. Suvaitsevaiset haluavat rakentaa monikulttuurisen paratiisin, jossa kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti (paitsi valkoinen heteromies, joka pitää hävittää maan päältä), islamistit puolestaan haaveilevat sharia-lailla hallittavasta kalifaatista.
Yhteistä suvaitsevaistolle ja islamisteille on myös halveksiva suhtautuminen naisiin. Islamistit pitävät naisia omaisuutena, vankeina ja orjina, eikä suvaitsevaisilta heru myötätuntoa heille. Se, että länsimaalaisetkin naiset menettävät vapautensa, jos islamistit pääsevät jonain päivänä valta-asemaan, on asia, josta suvaitsevaiset vaikenevat kuin muuri, sillä tuollaiset puheet voisivat kyseenalaistaa monikultturismin utopian ja saattaa siten suvaitsevaiset itsensä huonoon valoon. Niinpä suvaitsevaiset tukevat ärhäkkäästi islamistien vaatimusta rajoittaa sananvapautta ja kieltää kaikkinainen islamin kritisoiminen, kuten sharia edellyttää.
Halu pitää kiinni omasta imagosta ja pelko kasvojen menettämisestä yhteisön silmissä selittää sen, miksi niin suvaitsevaiset kuin islamistitkin ovat täysin kyvyttömiä vastaanottamaan minkäänlaista asiakritiikkiä, joka kyseenalaistaa heidän vaalimansa ideologian ja samalla heidän oman erityisasemansa, ja miksi he ovat valmiita turvautumaan propagandaan, vääristelyyn, valehteluun ja heidän ideologiansa arvostelijoiden herjaamiseen, rankaisemiseen, vaimentamiseen tai eliminoimiseen.
Ylimaskuliininen islamismi ihannoi fyysistä väkivaltaa häpäistyn kunnian palauttamisen välineenä, kun taas luonteeltaan korostetun feminiininen suvaitsevaisuus käyttää hienovaraisempaa, naisellista väkivaltaa, kuten yllyttämistä viharikoksiin ja kriitikoidensa ojentamista "pakkosyöttämällä" lisää juuri kaikkea sitä, minkä haittavaikutuksilta nämä haluavat ihmisiä suojella. Kaiken kaikkiaan ylpeys, itseironian puute ja täydellinen kyvyttömyys laskea leikkiä omaan ideologiaan liittyvistä asioista leimaavat niin suvaitsevaisia kuin islamistejakin.
Se, mikä tekee suvaitsevaiston ja islamistien suhteesta todella intiimin, on yhteinen vihollinen: niin suvaitsevaiset kuin islamistitkin pitävät länsimaalaisia ja juutalaisia ja heidän kulttuuriaan ja elämäntapaansa syyllisinä mitä erilaisimpiin maailman ongelmiin, ja molemmat ideologiat haluavat luhistaa länsimaisen kulttuurin alas jalustaltaan edistääkseen omien utopioidensa toteuttamista. Suvaitsevaiset haluavat rakentaa monikulttuurisen paratiisin, jossa kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti (paitsi valkoinen heteromies, joka pitää hävittää maan päältä), islamistit puolestaan haaveilevat sharia-lailla hallittavasta kalifaatista.
Yhteistä suvaitsevaistolle ja islamisteille on myös halveksiva suhtautuminen naisiin. Islamistit pitävät naisia omaisuutena, vankeina ja orjina, eikä suvaitsevaisilta heru myötätuntoa heille. Se, että länsimaalaisetkin naiset menettävät vapautensa, jos islamistit pääsevät jonain päivänä valta-asemaan, on asia, josta suvaitsevaiset vaikenevat kuin muuri, sillä tuollaiset puheet voisivat kyseenalaistaa monikultturismin utopian ja saattaa siten suvaitsevaiset itsensä huonoon valoon. Niinpä suvaitsevaiset tukevat ärhäkkäästi islamistien vaatimusta rajoittaa sananvapautta ja kieltää kaikkinainen islamin kritisoiminen, kuten sharia edellyttää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.