Oma vastuu - oma mahdollisuus valita
valittajille_lukemista
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoittaja kai viittaa siihen, että köyhyys on omasta itsestään kiinni, kun on tänne köyhyys-palstalle laittanut linkin.
Köyhyys riippuu monesta tekijästä, joista useimpiin ei itse köyhä voi vaikuttaa. On totta , että osa köyhistä on vajonnut toivottomuuteen eikä osaa omin avuin ponnistella päästäkseen pois kurjuudesta, mutta se ei koske kaikkia.
Yhteiskunnassa hyvinvointi ja hyväosaisuus keskittyy pitkälti työ ympärille. Ahkeraa työntekijää arvostetaan ja laiskaa moititaan. Hyvä työntekijä palkitaan ja huonolle annetaan potkut. Siten kaikki työttömät ovat huonoja ja laiskoja, koska ovat saaneet potkut. Valitettavasti asia ei ole näin yksioikoinen. Monet yritykset ovat siirtäneet toimintojaan ulkomaille huolimatta siitä, että yritys on ollut kannattava ja työntekijät ovat tehneet hyvää jälkeä ja pitäneet yrityksen kannattavana.
Kun syyllistätte työttömiä ja köyhiä, miettikää, mitä tapahtuisi, jos työttömyys koituisi omaksi kohtalonneksenne huomenna. Tänä päivänä kukaan ei ole niin varmassa työpaikassa, ettei työttömyys voisi yllättää.
Yhteiskunnan pitää tarjota tukea ja apua heikko-osaisille. Kaikki eivät selviä itse ja kaikilla ei ole voimia selvitä vastoinkäymisistä. On väärin syyttää heikko-osaisimpia siitä, ettei heillä ole samat edellytykset kuin muilla. Jos sinulla menee hyvin, ei se tarkoita, että olet oikeutettu arvostelemaan huono-osaisia.
Juuri näin , olet aivan oikeassa. Minusta ne, jotka arvostelevat työttömiä ja köyhiä, harrastavat henkistä väkivaltaa ja joutavat itse HOITOON.
Aloitusviestiin linkattu artikkeli oli mielenkiintoinen, ja loppua kohden kiinnostus vain lisääntyi:
"Tutkimusmateriaalista nousi vahvasti esille se, että ihmisten tarinat eivät olleetkaan kertomuksia yksin selviämisestä, vaan ennemminkin siitä, kuinka yhteisö ja ympäristö olivat tulleet siinä hetkessä tai murrostilanteessa yksilön tueksi. Useimpiin tarinoihin liittyi siis tarina siitä, kuinka joku oli auttanut.
Sosiaalipsykologinen puoli jää usein liian pienelle huomiolle, koska me olemme niin hirveän kiinnostuneita miettimään sitä yksilön päänsisäistä maailmaa, ja jotenkin sijoitetaan se ihmisen pystyvyys aina sinne yksilöön itseen, Lahti selventää.
Esim. Pekka Hyysalo on monessa yhteydessä maininnut kuinka merkittävässä roolissa perheen ja läheisten tuki on ollut hänen toipumisessaan.
Toisin sanoen yksilöltä täytyy löytyä se kyky kurottautua yli vastoinkäymisen ja astua tyhjyyteen kaiken sen pelon keskellä, mutta sosiaalinen tuki on se “tuuli meidän siipien alla”, joka tukee, kannattelee ja itseasiassa myös mahdollistaa sen hypyn tuntemattomaan, Lahti kiteyttää."