Pelkäsin suunnattomasti uskovia vanhempiani

taaltapesee kirjoitti:

Sain kirjastosta käsiini sattumalta Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan julkaisun ”Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä”. Se räjäytti tajuntani, koska se kertoo Suomessa täysin vaietusta aiheesta, perheväkivallasta ja erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Aihe on rankka erityisesti sille, joka on ollut tai on parhaillaankin perheväkivallan uhri. Itse olin veljieni kanssa koko lapsuusikäni helluntaiuskovaisten vanhempieni väkivallan uhri. Voi sitä pelon ja kauhun määrää, kun palasimme Saalemista iltamyöhällä kotiin. Kokous oli kolme kertaa viikossa, sunnuntaisin, tiistaisin ja torstaisin. Olimme olleet vanhempieni mielestä tuhmia ja kotimatkalla meitä uhkailtiin hakkaamisella ja kotona meidät sitten hakattiin henkihieveriin. ”Näistä kotiasioista ei sitten puhuta ulkopuolisille!” muistutti isä aina hakkaamisen jälkeen. Koko lapsuusajan tuo kammottava näytelmä, joka oli totisinta totta, toistui aina uudestaan ja uudestaan. Minua ja veljiäni pelotti aina suunnattomasti palata kotiin, koska siellä leijui jatkuva väkivallan uhka. Ulkopuolisille vanhempani näyttäytyivät kiltteinä kunnon uskovaisina, jotka eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Eivät he tehneetkään kärpäselle pahaa, mutta lapsilleen tekivät.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä