Mitä uskominen on

Kaikki uskominen on omakohtaisen tiedon puuttumista etenkin sellaisista asioista, joita kukaan ei voi toiselle todistaa (Jumala, jumaluus, elämä ja sen tarkoitus, kuolemanjälkeinen tila vai onko sitä jne). Kuitenkin erilaiset "uskovat" uskottelevat omien uskomustensa olevan oikeaa totuutta ja pyrkivät levittämään niiden "sanomaa" vahvistaakseen siten omaa uskoaan; joku uskoo tiedemiesten (koko ajan muuttuviin) näkemyksiin, joku johonkin aikoja sitten kirjoitettuihin teksteihin, joku muu etsii uskomustensa mukaista tietoa netistä jne....Kaikki me etsitään totuutta! Uskominen johonkin on vain kuin kävelykeppi johon nojaamme, koska emme luota itseemme, vaan etsimme totuutta muualta... itsemme ulkopuolelta!

Itse olen tullut siihen tulokseen, että usko merkitsee uskollisuutta Jumalalle. Esim. Nooa oli uskollinen Jumalalle ja rakensi arkin ja se usko oli, mikä oli pelastavaa, ei usko Jumalan olemassaoloon (mikä pitäisi jokaiselle olla itsestään selvää). Lisää aiheesta heprealaiskirje 11:sta. :)

Siitä mitä usko on on mainio esitys apokryfisessä Jeesus Siirakin kirjassa. Varsinkin jos on mahdollisuus tutustua BIBLIAN apokryfeihin. Uskon on, että asettaa itsensä peliin ikään kuin orjan asemaan, jonkin hyvän yhteisen päämäärän vuoksi ja tekee työtä sen eteen nöyrästi.

Kuitenkin tuossa kirjassa kirotaan jokainen, joka uskoo ihmislähtöisiin päämääriin ja ryhtyy niitä toteuttamaan. Vain useasta erilaisesta Jumalan esille nostamista päämääristä tulee valita se, joka itseä eniten miellyttää. Uskossa oli alunperin kyse valinnan tekemisen mahdollisuudesta, mutta kristinusko alkoi esittämään pakosti uskoa vain niin kuin evankelistat kirjoittivat.

Kristinuskoa elävöitti usko maailmanloppuun ja pelko helvetin tuleen. Aikaa oli vähän ja piti panna luottamus vain yhteen mieheen ja hänen uskoonsa.

Kuitenkin vaikka eläisin vain kaksi vuotta saan jotakin aikaiseksi. Ensi vuonna on reformaation kunniaksi tarkoitus istuttaa hedelmäpuita tms. Itse tuskin pystyn omenapuuta istuttamaan, mutta vaikka vain laittaisin oreganoa tai minttua kasvamaan kukkaruukuun olen mielestäni saanut jotakin aikaiseksi.

Olen 40 vuotta odottanut merkkiä Jumalalta ja kun se lopulta tuli käytyäni Israelissa vuonna 1996 johdatti se minut tekemään kaikin voimin työtä monien asioiden eteen. Uudestisyntyminen herätti tuolla matkalla kaipuun saada aikaan niin paljon kuin ehtii elämänsä varrella vain aikaan saada.

Katsotaan asiaa vaikka kuinka katoavaisuuden kannalta niin ihmisen on hyvä jättää muisto itsestään. Tuo kuolemattomuuden kaipuu ei ole ihmisen sydämessä, vaan monet jumalat sitä elättelevät kun tietävät olevansa kuoleman omat Jehovan jumalien neuvostossa tekemän päätöksen mukaisesti. Toivo ikuisesta elämästä on jumalien sydämessä eikä niinkään ihmisen, jonka sydämeen Jehova on asettanut iankaikkisuuden lahjana. Ihminen haluaa jättää muistomerkkejä ja totuuden tekstejä eikä niinkään pohtia iankaikkisuutta.