http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2016/10/13/Selvitys Kouvolasta: Yhdeksän hoitajaa kymmenestä kokee työssään riittämättömyyttä/2016221371332/4
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artikla.
12§. Sananvapaus ja julkisuus.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen, 10. artikla.
Me kaikki rakastamme itseämme ja kaikilla elämän alueilla kuin vaistonvaraisesti toimimme tämän periaatteen mukaisesti. Mutta emme kuitenkaan tutki asiaa tarkemmin ja jos tarkastelemme asiaa se näyttää huterammalta. Osa ihmisistä sanovat suoraan etteivät rakasta itseään ollenkaan ja toiset rajoittavat itserakkautensa puutteen joihinkin oireisiin, menneisyyteensä tai erilaisiin käyttäytymistapoihinsa. Osa ihmisistä kokee tyytyväisyyttä itseensä sekä useimpiin asioihin joita tekevät. On olemassa yksi ihmisryhmä joiden mielen perusteet näyttävät poikkeavan muista. He ovat narsistiksi lukittuneet henkilöt jotka rakastavat vain omaa heijastustaan toisista ihmisistä, he eivät rakasta itseään vaikka niin yleisesti ehkä ajatellaan.
Mutta tässä yhteydessä en syvenny heihin vaan tavallisiin terveisiin ihmisiin sekä lähimmäisen rakkauteen ja toisten kunnioittamiseen jota useimmat ihmiset tuntevat terveen itserakkautensa lisäksi. Myös ihmiskunnan heikkouteen ja ihmisten valintoihin. Ihmisten henkilökohtaiseen suhteeseen Luojaansa ja pelastavaan uskoon. Erilaiset ihmistä ja Jumalaa koskevat tosiseikat jotka määräävät lopullisen elämän tuloksen ja ikuisuudessa oikeudenmukaisen aseman. Terveet tunnot ja aistimukset ohjaa ihmisiä useimmiten sopivaan käytökseen ja jotka salpaa sortumista toisten kaltoinkohtelemiseen tai rikolliseen käyttäytymiseen. Tasapainoittaa ihmisiä terveentason tyytyväisyyteen ja itsensä ja lähimmäisten kunniottamiseen myötätunnossa päivittäisessä elämässämme. Mutta synnitöntä ei ole.
Ihmisen käyttäytymistä selittävien tieteiden, teologian, kriminologian ja lääketieteen teorioiden ja reaalielämän näkökulmasta ihmisyyden heikkous, turmio ja rajallisuus on lohduttoman muuttumatonta. Vaikka kuinka ihmiset tahtovat tehdä hyvää ja toimivat parhaankykynsä mukaan niin silti toimintaan sisältyy usein jotain pahaa. Ihmisten hyväntahtoinen hyväksitarkoitettu toiminta on tavanomaisesti myös kauttaaltaan jossakin muodossa vääryyttä, joka on puettu kulttuurin yhteisön julkisivuineen ja julkikasvoineen näyttämään kauniilta ja luotettavalta. Viattomia, erheettömiä, usein hyvään kykeneviä, eli hyviä ihmisiä käytännössä ei ole olemassa. Jos alkaisi väittämään päinvastaista niin sekin johtuisi todennäköisesti pahan piilottelemisesta tai katumattomuudesta ja sopimattomaan yllyttämisestä. Jokainen vastaa omista teoistaan, vastuuta, syyllisyyttä ja velvoitteita ei saa ulkoistaa toisille. Me kaikki olemme usein vastuussa lähimmäisistämme itsemme lisäksi. Kukaan ei voi välttyä pahalta tai syyllisyydeltä. Ihmisillä on tietysti Luojan suomin lahjoin "hyviä hengenhedelmiä" joiden vaikutukset ulottuu myös lähipiiriin ja yhteiskuntaan. Ne tekevät ihmisistä yksilöllisten piirteiden ohella suloisia ja karismaattisia sekä säädyllisiä rakastavia rauhanomaisia lahjakkaita ihmisiä.
Vääryyden edistäminen tai synnin tyydyttäminen yhteisössä tai yksittäisillä yksilöillä sujuukin "tunnottomasti arkipäiväisesti ja normisti" ilman inhimillisten tunnetilojen vastavuoroisuutta lähimmäisten kärsimyksistä huolimatta. Siis tyypillisesti turmiollinen ja korruptiivinen ihmiskunta kokee peri-ja kuolemansynnit ensisijaisiksi myös kärsivien köyhien lähimmäisten etujen, terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
Kauhistuttavaa "mulle-sulle-periaatetta" usein vaikeassa tilanteessa ja kärsimyksissä kuunnelleet ahkerat rukoilijat saavat ikuisessa paratiisissa varmaankin moninkertaiset korvaukset. Heikkoudessa ja houkutuksissa sortuneiden lähimmäisten tai asioista vastaavien yhteisöjen puolesta rukoileminen ja anteeksiantaminen ei tarkoita tietenkään sitä että ei vastustaisi pahaa ja hyväksyisi pahat turmiolliset luonnottomat teot.
"Sairaanhoitajat" jotka tuovat erikseen tyhjän roskapussin kotoaan potilaan raamatun roskikseen vientiä varten. Sekä raivoavat raamatusta hampaita kiristellen viikkojen tai kuukausien ajan kaikenlaisten ongelmien ohella. Jonkinlaisessa ns. Herraapelkäävän synnintunnontuskaisen, tunteellisessa terveessä inhimillisessä vuorovaikutuksessa lähimmäisten keskuudessa. Myös tietysti uskonvarhurskaus- ja pelastusopin mukaisesti aikajoin raskaista tunnontuskistaan vapautuneen onnellisen ja tasapainoisen palvelijan Herran johdatuksessa, tyytyväisyydessä ja elämänmyönteisyydessä. Ei sillä väliä ovatko tuollaiseen joutuneet potilaat nuoria tai vanhoja, sairaalassa vai avohoidossa, sillä he ovat puolustuskyvyttömiä köyhiä potilaita. Siis, kyllähän Suomessa perinteistä ihmiskunnan "hyväntahtoisuutta" riittää ja kaikenlaista valitettavaa monet eri-ikäiset potilaat ovat vuosien aikana nähneet, kokeneet ja kuulleet.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artikla.
12§. Sananvapaus ja julkisuus.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen, 10. artikla.
Me kaikki rakastamme itseämme ja kaikilla elämän alueilla kuin vaistonvaraisesti toimimme tämän periaatteen mukaisesti. Mutta emme kuitenkaan tutki asiaa tarkemmin ja jos tarkastelemme asiaa se näyttää huterammalta. Osa ihmisistä sanovat suoraan etteivät rakasta itseään ollenkaan ja toiset rajoittavat itserakkautensa puutteen joihinkin oireisiin, menneisyyteensä tai erilaisiin käyttäytymistapoihinsa. Osa ihmisistä kokee tyytyväisyyttä itseensä sekä useimpiin asioihin joita tekevät. On olemassa yksi ihmisryhmä joiden mielen perusteet näyttävät poikkeavan muista. He ovat narsistiksi lukittuneet henkilöt jotka rakastavat vain omaa heijastustaan toisista ihmisistä, he eivät rakasta itseään vaikka niin yleisesti ehkä ajatellaan.
Mutta tässä yhteydessä en syvenny heihin vaan tavallisiin terveisiin ihmisiin sekä lähimmäisen rakkauteen ja toisten kunnioittamiseen jota useimmat ihmiset tuntevat terveen itserakkautensa lisäksi. Myös ihmiskunnan heikkouteen ja ihmisten valintoihin. Ihmisten henkilökohtaiseen suhteeseen Luojaansa ja pelastavaan uskoon. Erilaiset ihmistä ja Jumalaa koskevat tosiseikat jotka määräävät lopullisen elämän tuloksen ja ikuisuudessa oikeudenmukaisen aseman. Terveet tunnot ja aistimukset ohjaa ihmisiä useimmiten sopivaan käytökseen ja jotka salpaa sortumista toisten kaltoinkohtelemiseen tai rikolliseen käyttäytymiseen. Tasapainoittaa ihmisiä terveentason tyytyväisyyteen ja itsensä ja lähimmäisten kunniottamiseen myötätunnossa päivittäisessä elämässämme. Mutta synnitöntä ei ole.
Ihmisen käyttäytymistä selittävien tieteiden, teologian, kriminologian ja lääketieteen teorioiden ja reaalielämän näkökulmasta ihmisyyden heikkous, turmio ja rajallisuus on lohduttoman muuttumatonta. Vaikka kuinka ihmiset tahtovat tehdä hyvää ja toimivat parhaankykynsä mukaan niin silti toimintaan sisältyy usein jotain pahaa. Ihmisten hyväntahtoinen hyväksitarkoitettu toiminta on tavanomaisesti myös kauttaaltaan jossakin muodossa vääryyttä, joka on puettu kulttuurin yhteisön julkisivuineen ja julkikasvoineen näyttämään kauniilta ja luotettavalta. Viattomia, erheettömiä, usein hyvään kykeneviä, eli hyviä ihmisiä käytännössä ei ole olemassa. Jos alkaisi väittämään päinvastaista niin sekin johtuisi todennäköisesti pahan piilottelemisesta tai katumattomuudesta ja sopimattomaan yllyttämisestä. Jokainen vastaa omista teoistaan, vastuuta, syyllisyyttä ja velvoitteita ei saa ulkoistaa toisille. Me kaikki olemme usein vastuussa lähimmäisistämme itsemme lisäksi. Kukaan ei voi välttyä pahalta tai syyllisyydeltä. Ihmisillä on tietysti Luojan suomin lahjoin "hyviä hengenhedelmiä" joiden vaikutukset ulottuu myös lähipiiriin ja yhteiskuntaan. Ne tekevät ihmisistä yksilöllisten piirteiden ohella suloisia ja karismaattisia sekä säädyllisiä rakastavia rauhanomaisia lahjakkaita ihmisiä.
Vääryyden edistäminen tai synnin tyydyttäminen yhteisössä tai yksittäisillä yksilöillä sujuukin "tunnottomasti arkipäiväisesti ja normisti" ilman inhimillisten tunnetilojen vastavuoroisuutta lähimmäisten kärsimyksistä huolimatta. Siis tyypillisesti turmiollinen ja korruptiivinen ihmiskunta kokee peri-ja kuolemansynnit ensisijaisiksi myös kärsivien köyhien lähimmäisten etujen, terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
Kauhistuttavaa "mulle-sulle-periaatetta" usein vaikeassa tilanteessa ja kärsimyksissä kuunnelleet ahkerat rukoilijat saavat ikuisessa paratiisissa varmaankin moninkertaiset korvaukset. Heikkoudessa ja houkutuksissa sortuneiden lähimmäisten tai asioista vastaavien yhteisöjen puolesta rukoileminen ja anteeksiantaminen ei tarkoita tietenkään sitä että ei vastustaisi pahaa ja hyväksyisi pahat turmiolliset luonnottomat teot.
"Sairaanhoitajat" jotka tuovat erikseen tyhjän roskapussin kotoaan potilaan raamatun roskikseen vientiä varten. Sekä raivoavat raamatusta hampaita kiristellen viikkojen tai kuukausien ajan kaikenlaisten ongelmien ohella. Jonkinlaisessa ns. Herraapelkäävän synnintunnontuskaisen, tunteellisessa terveessä inhimillisessä vuorovaikutuksessa lähimmäisten keskuudessa. Myös tietysti uskonvarhurskaus- ja pelastusopin mukaisesti aikajoin raskaista tunnontuskistaan vapautuneen onnellisen ja tasapainoisen palvelijan Herran johdatuksessa, tyytyväisyydessä ja elämänmyönteisyydessä. Ei sillä väliä ovatko tuollaiseen joutuneet potilaat nuoria tai vanhoja, sairaalassa vai avohoidossa, sillä he ovat puolustuskyvyttömiä köyhiä potilaita. Siis, kyllähän Suomessa perinteistä ihmiskunnan "hyväntahtoisuutta" riittää ja kaikenlaista valitettavaa monet eri-ikäiset potilaat ovat vuosien aikana nähneet, kokeneet ja kuulleet.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Usein kuulee mainittavan oikeamielisiä mottoja kuten "kohtele toisia niinkuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan". Niiden mottojen mukaisia rukouksia on rukoiltava ja pelkät puheet ilman tekoja eivät ole mitään. Asioista vastaavat päättävät ja suunnittelevat tahot, potilaiden ja asiakkaiden omaiset ja potilaat sekä sosiaali-ja terveydenhoitoalan työntekijät. Siis, luterilaisen kulttuurimme perinteisen katsomuksen mukaan kaikki miljardit ihmiset maanpäällä vastaa myöhemmin omalta osaltaan kaikista teoistaan ja jyvät erotetaan akanoista. Tuomiolla vuohet ja lampaat erotetaan ja laitetaan kahteen jonoon, joista matka jatkuu kaikkien kohdalla elämän etsikkoajan käytönmukaisesti ansaittuun ikuiseen paikkaansa. Kaikki on Korkeimman käsissä ja kaikki ihmiset saavat ikuisuudessa ansaitsemansa palkan, joko pimeydessä tai paratiisissa. Etsikkoajan uskonjuoksun kilparadalla voittaneet saavat maalissa seppeleen paratiisin portilla. Ja omasta syyllisyydestään johtuen Herran hyljänneet päätyvät matojen, toukkien, petojen ja lieskojen keskelle tuonpuoleisen kaatopaikalle. Se on peruuttamatonta, joka uskoo Jeesukseen pelastuu.
http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2016/10/13/Selvitys Kouvolasta: Yhdeksän hoitajaa kymmenestä kokee työssään riittämättömyyttä/2016221371332/4
(Sanomalehden verkkosivujen LINKKI EI TOIMI)
"Selvitys Kouvolasta: Yhdeksän hoitajaa kymmenestä kokee työssään riittämättömyyttä
13.10.2016 5:24
Geriatrian erikoislääkärillä ja tutkijalla Gustaf Molanderilla on hoito- ja hoiva-alan eettisestä kuormituksesta painavaa sanottavaa. Molander tuntee myös hoitajien arjen, sillä hän toimi lähihoitajien avustajana vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa.
Geriatrian erikoislääkärillä ja tutkijalla Gustaf Molanderilla on hoito- ja hoiva-alan eettisestä kuormituksesta painavaa sanottavaa. Molander tuntee myös hoitajien arjen, sillä hän toimi lähihoitajien avustajana vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa.
Omantunnontuskat kulkevat hoitotyössä toimivan työntekijän ajatuksissa kotiin. Tämä käy ilmi kouvolalaisille hoitajille tehdystä työn eettistä kuormaa kartoittavasta kyselystä.
— Teistä hoitajista melkein jokainen eli liki 90 prosenttia on mennyt viimeksi kuluneen kuukauden aikana kotiin huonolla omallatunnolla miettien, tulivatko työt tehdyksi riittävän oikein, geriatrian erikoislääkäri ja tutkija Gustaf Molander sanoo.
Kyselyn kehittänyt Molander pitää lukua korkeana. Hän kehottaa miettimään syitä siihen työpaikoilla.
— Mistä asia johtuu ja mitä voisi vielä kehittää työtaakan keventämiseksi, tiistaina Kouvolassa luennoinut Molander sanoo.
Yhteensä 64 hoitotyöntekijää vastasi etukäteen 20-kohtaiseen eettisen työn tarkastuslistaan. Määrältään pienehkö vastaajajoukko edusti kattavasti eri työyhteisöjä: sairaalan vuodeosastoja, eri asumispalveluita ja kotihoidon työntekijöitä sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta.
Lähes puolet, 47 prosenttia, kouvolalaisesta hoitohenkilökunnasta pelkää itsesyytöksiä.
— Omatuntonne on herkillä. Se on työnantajan, vanhusten ja omaisten näkökulmasta todella hieno asia. Te olette laatuporukkaa.
Molander muistutti myös mitalin kääntöpuolesta henkilökunnan oman jaksamisen kannalta. Yhtä suuri joukko vastaajista, lähes puolet, kertoi myös ahdistuvansa joutuessaan tekemään vaikeita hoito- ja hoivapäätöksiä.
— Se on teidän kannaltanne raskasta ja kertoo siitä, että omatuntonne on herkkä. Tästä te saatte ruusuja, vaikka asioilla on aina kaksi puolta.
Molander kehottaa lähihoitajia, sairaanhoitajia ja lääkäreitä keskustelemaan yhteisistä pelisäännöistä yli ammattirajojen.
Kartoitukselle tarjolla myös jatkokysely
Kouvolan hoitohenkilöstölle tehtiin ensimmäinen eettisen työn kartoitus.
Sen on kehittänyt sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Gustaf Molander.
Sairaalapastori Mia Kähärä kutsui hänet Kouvolaan kuultuaan hänen luentonsa Helsingissä.
Runsaat 60 hoitoalan työntekijää vastasivat 20 kysymykseen.
Tiistaina Kouvolassa luennoinut Molander nosti pöydälle useita hoitajia painavia kipukohtia.
Eläköityvä Helsingin yliopiston dosentti ehdotti, että kartoitus uusitaan noin parin kuukauden kuluttua.
Molander lupasi auttaa ja analysoida uuden kyselyn toteuttamisessa, jos sellainen tehdään."
Erään arviointiosaston asukkaat olivat kahvitauolla. Hauraanoloinen hento vanhus oli juuri nauttinut ohuen vehnäspalansa loppuun, kun hän arasti hymyillen kääntyi hoitajan puoleen tiedustellen, voisiko hän saada vielä toisenkin palan pullapitkosta, kun se maistui niin hyvälle, ja kahviakin oli vielä runsaasti kupissa jäljellä. Sääntöihin vedoten hoitaja kertoi, ettei ole luvallista antaa kuin yksi pala kullekin, joten valitettavasti se ei käynyt.
Jos kysymys olisi ollut vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisesta, tilanteen olisi voinut ohittaa sillä, mutta nyt se jotenkin näytti jääneen useamman kuin yhden tilannetta seuranneen mielen sopukoihin. Syyllisyys on tunne, joka tulee yllättäen, odottamatta, ja katseista näki, että tähän tapahtumaan osallisille, hoitajaa myöten, se oli nyt yhteistä, kollektiivista.
Jos se vanhus oli ampunut ilveksen. Karmanlaki.
Pudotuspelitulkintasi karmasta? Tavoittelit komiikkaa, mikä nyt onkin suosiossa, ja kuinka ollakaan putosit keskelle karmista oikeudenkäyntiä.
Hillitön vallattomuus ei käy joka paikan tullen. Sota-ajan vaikeat vuodet opettivat ihmisille itsehillintätaitoa. Mitä kannattaa sanoa ja milloin taas on viisaampaa tyytyä osaansa. Jos taitaa lukea ihmistä silmistä, sanoja ei tarvitakaan, riittää kun katsoo. Näin oli mainitun vanhuksenkin kohdalla. Ne jotka ymmärsivät, tulivat hänen kokemastaan, menneisyydestään osallisiksi.
Tuo pieni kahvitaukoepisodi vehnäspaloineen johdatti paljon laajempaan pohdintaan ihmiselämästä kuin siihen, pitäisikö tarpeen tullen olla lupa poiketa säännöistä, kun siltä vahvasti tuntuu.
Nykyoppien mukaan syyllisyys on ikävä tunne, josta pitäisikin eheytyä pois. Vuosikymmenet on jahdattu "syyllistäjiä", liikaa näkeviä. Ei ole haluttu nähdä, mitä nyt tapahtuu, vaikka pesänselvitys on jo ovella. Lääkkeeksi eivät ole käyneet kemialliset opit, niin kovin kuin tiedeväki noita on tarjonnutkin. Paljon syvemmälle ihmisyyteen on upottava. Jos tieto ei olisi tuskaa, mehän tietäisimme jo paljon enemmän, vanhusten hoidostakin. Tuskaa kartetaan ja tiedon sijaan pako todellisuudesta on valintana kevyempi. Kevyempi kunnes?
Suomen yhteiskunnan ja suomalaisten merkittävin ongelma ja selitys tuhoavalle käytökselle on Ylpeys.
Ylpeys käy ennen lankeemusta kuolemansynteihin, perisynteihin, turmioon, moraalittomuuteen, armottomuuteen, hyväksikäyttöön, rikoksiin, korruptioon, valheisiin, ahneuteen, kateuteen, vihaan, juopotteluun, aviorikoksiin, henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, talousrikoksiin, omahyväisyyteen, haureuteen, pahaan himoon, juonitteluihin, vähäosaisten piinaamiseen ja rahastamiseen, seksuaalirikoksiin, murhiin ja varkauksiin, vihamiestensä ja lastensa puolesta rukoilemattomuuteen, viharikoksiin, epäjumalien palvontaan, ihmisten halveksemiseen ja hyödyntämiseen oman kunnian ja etujen tavoitteluissa ahneudessa, myös pahoihin ajatuksiin ja puheisiin sekä panetteluihin jne.
Kaikkein pahin synti taitaa olla epäusko.
Herra Jeesus Kristus on sovittanut kaikkien synnit ja on ainoa pelastus paratiisiin.
Joka uskoo Jeesukseen pelastuu.
Kaikki muut tiet ja eksyttäjät vievät vain ikuiseen tuleen helvettiin petojen raadeltaviksi ainaiseen kidutukseen lieskojen keskelle.
Jeesus Kristus on Herra.
KATEUDEN SYNTI
YLPEYDEN SYNNIN SEURALAISENA KULKEE HYVIN USEIN KATEUDEN SYNTI. OMASSA ERINOMAISUUDEN TUNTEESSA IHMINEN KOKEE, ETTÄ HÄN EI OLE SAANUT ITSELLEEN KAIKKEA SITÄ HYVÄÄ, MIKÄ HÄNEN OMAN ARVONSA MUKAISESTI KUULUISI. NIINPÄ HÄN ALKAA TAVOITELLA ITSELLEEN SELLAISIA OIKEUKSIA JA ETUUKSIA, JOITA MUILLA IHMISILLÄ JO ON, NIMENOMAAN SELLAISILLA IHMISILLÄ, JOTKA HÄNEN MIELESTÄÄN EIVÄT NIITÄ SYYSTÄ TAI TOISESTA LAINKAAN ANSAITSE.
IHMISEN AJATELLESSA ITSESTÄÄN LIIKOJA, JOHTAA SE YLPEYTEEN JA YLPEYS JOHTAA KATEUTEEN. KATEUS TAAS JOHTAA KATKERUUTEEN, KATKERUUS JOHTAA VIHAAN JA VIHA PUOLESTAAN JOHTAA PILKKAAMISEEN JA VALHEEN PUHUMISEEN.
LOPULTA IHMINEN SAATTAA TURVAUTUA KIEROUTEEN JA VILPPIIN, JOTTA HÄN VOISI TUHOTA YMPÄRILTÄÄN KAIKEN SEN, MINKÄ HÄN KOKEE UHKANA, JA MITÄ VIHAA.
PAHOLAINEN PYRKII JOHDATTAMAAN IHMISIÄ ENSISIJAISESTI AJATTELEMAAN ITSESTÄÄN ENEMMÄN KUIN ON SOPIVAA AJATELLA, KOSKA YLPEYDEN SYNTIIN LANKEAMISESTA ALKAA KEHITYS, JOKA JOHTAA IHMISEN LOPULTA TIEDOSTAMATTOMAAN ITSENSÄ TUHOAMISEEN, JA TOISAALTA JOSKUS JOPA TIETOISEEN TOIMINTAAN TOISTEN IHMISTEN TUHOAMISEKSI.
TÄMÄN TAPAHTUESSA PAHOLAINEN ON JO SAANUT IHMISEN VALTAANSA JA PÄÄSSYT PÄÄMÄÄRÄÄNSÄ HÄNEN ELÄMÄSSÄÄN. PAHOLAINEN HALUAA TUHOTA KAIKEN, MITÄ HÄN VIHAA. JUMALAN IHMISET JA KAIKEN SEN HYVÄN, MITÄ JUMALA ON SAANUT HEIDÄN ELÄMÄSSÄÄN AIKAAN.
"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Sananlaskut 6
16. Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17. ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18. sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19. väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
Onpahan sekopäinen keskustelu...
Ainoa järkevältä kuulostanut lause oli se lause ilveksen ampumisesta. Muuten vaikuttaa suljetun osaston horinoilta.
Niin, laajalle levinnyt paatumus on suomen kansan ongelma ja johtuen omasta syystä. Myös asososiaalinen persoonallisuushäiriön massiivinen esiintymä kansassa oireineen, tekoineen ja vaikutuksineen saattaa liittyä tähän. Sillä synnintekemisen yhteydessä sairaudet ja kaikenlaiset patologiset poikkeavuudet lisääntyy jne. Sellaisessahan ei ole kenellekään mitään uutta. Tarpeeksi kauan rietastellessa keho ja mieli alkaa taipumaan patologisiin poikkeavuuksiin ja riippuvuustiloihin aggressioissa, himossa ja pahuudessa fyysisellä tasolla.
Lukittuminen poikkeavaan narsismiin tai kierteenomainen taipumus rikollisuuteen, siis siihen voi sairastua myös keski-iässäkin.
Ja itsensä demonisiin riivauksiin ja levottomuuksiin mantraaminen eksytyksien nautinnoissa saattaa ihmiset mitä poikkeavimpiin ja kauhistuttavimpiin maailman kauniiksipuettuihin vääristymiin.
Mutta, laaja paatumus ja kauhistuttavat teot osoittavat lopulta Luojan huolenpidon ja suunnitelmien olleen kokoajan vankalla pohjalla ja Luojaan turvautuvilla ei ole ollut vaikeimpina hetkinäänkään varsinaisesti mitään hätää vaikka olisivatkin olleet petojen luolissa ja pimeyden laaksoissa. Luojan armo on ikuinen ja Luoja osoittaa vaaroista vapautuneiden ja pelastuneiden ihmisten selviytymisillä uskollisuuttaan Herraan Jeesukseen turvautuville syntisille.
Näissä keskusteluissa totuuden kertojat heijastavat syyllisyyttä ja heikkoutta totuuden sanoillaan ja todistuksillaan. Osa ihmisistä suojatakseen syyllisyydessä ja heikkoudessa egoaan poikkeavasti psyykkiseltä kivulta mieltävät ja mitätöivät totuuden kertojia nimittelemällä ja mitätöimällä heitä. He pyrkivät ulkoistamaan syyllisyyttä ja vastuuta toisille tai selittävät omat ongelmat johtuen toisten ihmisten pahuudella tai erilaisilla ongelmilla ja sairauksilla.
Esim. mielisairaiksi tai vajaaälyisiksi haukkuminen suomessa todenmukaisen kritiikin edessä heikkouden ja syyllisyyden peilaamisen yhteydessä on todella yleistä. Myös syyllistäminen henkilöiksi jotka eivät jostain syystä johtuen jaksa keskittyä mihinkään johtuen mielisairaudesta ja usein omat ongelmat selittyy toisten narsismilla tai mielenterveys-ja päihdeongelmilla.
Koko tämä "keskustelu" on ihan ding dong...
Luetun ymmärtäminen ja "rivien välistä aina jonkin viestin tulkitseminen" on nykyaikana vaikeaa tai sitä ei haluaisi ymmärtää.
Suomessa sukupolvien paatumus ja ongelmat johtuvat Herran Sanan hylkäämisestä.
En ole vielä tämän pimeämpää keskustelua lukenut mistään näiltä loputtomilta keskustelupalstoilta. Mihin on ihmisten arkijärki hävinnyt?
Mitätöiminen, vähätteleminen, syyllistäminen, (arki)järjettömiksi haukkuminen, "kierosti pimeiksi tai hulluiksi nimitteleminen" jne. väärinkäyttäjien (vuosien kokemuksella) ei siis olekaan pimeää tai kieroutunutta? Ja varsinkin tällaisissa vakavissa ja traagisissa keskusteluaihe yhteyksissä. Vai onko se vain masentuneen väärinkäytön uhrin pahanolon huutoa kivuissa ja turhautumisessa?
Suomessa on ominaista ja tyypillistä yhteisöllisesti ja korruptiivisesti vähätellä ja piilottaa sekä vaientaa ihmisiä päivänvaloakestämättömien tekojen, tapahtumien ja ihmiskohtaloiden osalta. Suomessa on paljon epämääräisiä eri-ikäisten kansalaisten kokemuksia, todistuksia ja kohtaloita.
Mistä täällä portaalissa sitten pitäisi keskustella ja miten?
Kaikkihan eivät kumminkaan usko aina silmäänsahaavien kritiikkiä antavien taidokkaiden valehtelijoiden ja "uhrien" tunteisiin ja puheisiin muokkaantuvien väärinkäyttäjien hämmästelevien kasvojen rypisteleviä ilmeitä, raskaita huokauksia, puheita traumoista ja kiusaamisesta, sormilla voimakkaasti painettuja tai nenäliinassa silmiä ärsyttävällä voiteella hierottuja (rikostutkijan, lääkärin, vangin, upseerin, sairaanhoitajan, papin, vangitun) "itkeviä silmiä", voimakkaasti tunteisiin vetoavia "rehellisten ja herkkien" miesten/naisten puheita "mielenterveysongelmaisista lähiomaisista ja pyrkimyksistä korjata asiat perheen (tai yhteisön vuoksi). Kaikki eivät myöskään usko puheita "rikollisista, päihdeongelmaisista ja epäillyttävistä vaarallisista henkilöistä" ja mitätöiviä sekä huolestuneita (syyllistäviä, kiusaavia, vähätteleviä, mustamaalaavia, ongelmia piilottelevia, uhreja painostavia ja heille epäluuloja aiheuttavia) puheita yms.
Suomessa on aina tavanomaisesti tapahtunut paljon aggressiivista vähäosaisiin miehiin ja vaikeassa tilanteessa oleviin nuoriin sekä lapsiin kohdistuvaa ahdistelua, piinaamista, eritavoin hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Sellaista tapahtuu monipuolisesti ja miltei rajattomasti sekä yhteyksissä joista ei voisi mitenkään etukäteen olettaa.
Vanhuksetkaan eivät ole säästyneet jumalattomilta rikoksilta. Vain pieni osa näistä kauhistuttavista teoista on käsitelty oikeuslaitoksessa ja niistä on kirjoitettu mediassa.
Monet elossa selvinneet uhrit ovat kokeneet että yleisellä tasolla asioista suomessa ei yleensä puhuta tai ei anneta hiiskahtaakaan, uhkailujen ja merkittävien pitkäänjatkuvien ongelmien lisäksi. Koska usein tekijät ovat ammatissa ja asemassa sekä suosiossakin että kaikki rikollisuus mielletään joko aivan uskomattomaksi psykoosiksi pakkohoitojen kera. Ja rikoksia ja korruptiota ei haluta myöskään uskoa eli myöntää. Myöskin hiljaiset vierestä katsojat eivät halua jäädä kiinni.
Valitettavasti suomessa asiat hoidetaan julkikuvan kaunistamiseksi ja korruptiivisen perinteen mukaisesti palkitsemalla kyseisten organisaatioiden asioista aina perillä olleita johtajia ja työntekijöitä tunnustuksilla. Lukuisat rikolliset ovat välttäneet raskaat juridiset seuraamukset väärämielisyyden ja laittomuuden vallitessa. Verkostomaisessa suosivassa asetelmassa ja eettisiin toimintaympäristöihin, ammatteihin ja virastoihin luikerreelle valkokaulusrikollisuudelle tulee ymmärrettävästi aikansa riehuttuaan tuonelan polttouunin avonainen luukku vastaan.