Sananl. 19:22
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
Onko Adventtikirkko laupiaiden seurakunta?
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
Onko Adventtikirkko laupiaiden seurakunta?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Me ei anneta armoa.
Mahtoikohan tuossa olla nyt "oikea" pyhpyhjapyh äänessä? Jos oli, niin olipa surullinen vastaus...
2. Sam. 24
14 Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta."
Mitä ajatuksia herättää?
Oikea pyh ei käytä ja merkkiä välissä.
Riippuu keneltä kysytään. Monet tuntevat adventistit lopunajan saarnaamisesta. Adventtikirkko voi organisaationa tehdä laupeuden töitäkin mutta ei adventtiseurakuntaa kyllä erityisesti laupeudesta tunneta. Enemmänkin siitä, että adventisteilla on ns totuus ja sen ympärillä touhutellaan paljonkin. Enemmän adventistit tunnetaan saavutetusta tiedosta kuin rakkaudesta tai laupeudesta. Se ei tosin tarkoita sitä, että kaikki adventistit olisivat penseitä rakkaudessaan. Onhan niitä poikkeuksiakin.
Kaikille ihmisille kuolemanrangaistus ei ole riittävä, vaan heidän jälkikasvunsa pitää poistaa, tällä tavoin "kastroida", mutta jättää itse ihminen eloon kitumaan loppuelämäkseen.
Monenko kirjoituspätkän painiottelu tulee tästäkin aiheesta?
Paljonko kunkin suu kirkastaa Kristusta ja mittauttaa sanansa viimeisellä rajalla, kun ja koska jokaisesta sanasta tehdään tili!
Muistitteko ko. opetuksen Isostakirjasta ja senmukaan nyt pistätte ranttaliksi.
Sinä voit vapaasti kirkastaa Kristusta...kukaan ei estä sinua...
Onko laupeudesta keskusteleminen mielestäsi turhaa?
Sapatista ja lain pitämisestäkö pitäisi mieluummin keskustella?
Aivan. Kristusta voi nimen omaan kirkastaa sillä, että koittaa oikaista kirkkomme epäkohtia ja osoittaa ihmisten rakkaudettomuutta. Vai oletko sitä mieltä, että Ellen G. White olisi ollut kirkastamatta Kristusta kun puhui vastaavista asioista? Hänhän kärkkäästi osoitti seurakuntansa viat ja virheet kun katsoi siihen olevan aihetta. Jos hän kirkkomme kiistattomana auktoriteettina toimi näin, niin eikö meidän tulisi toimia myös vastuullisesti. Kyllä myös epämiellyttävistä hengellisistä asioista pitää keskustella rakentavasti.
Jos ihminen Adventtikirkkoon liityttyään alkaa pitää sapattia ja samalla "kaikkia käskyjä", niin miksi toisista tulee laupiaita ja toisista armottomia? Mitä asialle voisi tehdä vai voiko mitään?
Todella hyvä kysymys.
Onko se vastuullisesti toimiminen sitä, että seurataan Vapahtajaa.
Vapahtajahan kyllä Henkensä ja sanankautta ojentaa kutakin, siihen on pantu koettelukset, eli ahjo- joka ojentaa hyvässä ja pahassa ihmistä.
Mutta, vastuu on itsestä, kuinka -minä- seuraan Vapahtajaa. Siitähän seurakunnan suunta lähtee. Vai meinaatteko, että kun otatte ruoskan ja alatte huiskia sinne ja tänne, niin siten oikastaan lihan käsivarrella - oikein - seurakuntaa.
Systemaattisesti katsotaan, pilkkujen ja pisteiden paikkaa ja jos jokin mielestään on väärin, aletaan mittaamaan. Alkaa "kärkkäisten" seurakunta. Ehkä siinä seurakuntakaupassa on hyvä niitä tyhjiä ämpäreitä tuoda "sapattikirkkon", että saadaan innokkaita asiakkaita tupaan. Kaupat kyllä tyrkyttää asiakkailleen avajaisissa tyhjiä ämpäreitä ja ihmiset ovat innoissaan.
Kärkkäjäisenä, kärkkäillen seurakunta varmasti voi hyvin.
"naiset hiljaa- tai hellanpaikka osoitetaan" - sellainen kärkkäjäinen on olemassa täällä palstoilla. jne.
Tuskin adventistit itse - noin sukuhaarana on kärkkäisiä, mutta jotkut innokkaat arvostelijat kuitenkin kyllä.
>> Vai meinaatteko, että kun otatte ruoskan ja alatte huiskia sinne ja tänne, niin siten oikastaan lihan käsivarrella - oikein - seurakuntaa. <<
No minä nyt ainakin ajattelin lähinnä, että mietittäisiin, mitä Raamattu aiheesta opettaa, mutta ilmeisesti aihe on aivan turha täydellisten seurakunnassa, eikä siitä ole näin muodoin tarvis keskustella...toisin kuin laista ja sapatista...
Varmaan adventistit ovat laupiaita bushmannia ja naurajaa kohtaan, sekä heidän hengenheimolaisiinsa.
He varmaan säälivät heitä, koska iankaikkisen elämän armolahja on heille poisheitettävän arvon mittaa.
Mitä laupeus oikeastaan on?
Onko se sitä, että "ymmärretään" kaikkia aivan loputtomasti?
Tekikö Jeesus niin?
Eikös se laupeus kuvastu parhaiten laupiaan samanlaisen kertomuksesta?
Siis laupiaan samarialaisen..
Minulla ei ole valmiita vastauksia tähän aiheeseen, mutta se on alkanut puhutella minua, joten haluaisin kuulla, minkälaisia ajatuksia teille herää tästä aiheesta.
Itse asiassa voisi kuvittella, että nimenomaan uskovaisilla on paljon sanottavaa ja kerrottavaa aiheesta, mutta kovin hiljaiselta vaikuttaa verrattuna siihen, miten paljon laista ja sapatista syntyy keskustelua...missä siis vika?
Tämä maailma on niin kova paikka, ettei siltä paljon armoa ja laupeutta heru heikoille ja kärsiville, joten seurakunnan edes pitäisi olla se paikka, jossa ihminen voi kohdata lähimmäisen rakkautta ja armeliaisuutta.
Lainasin tuolta linkistä erään kirjoittajan ajatuksia.
http://uskojaelama.net/arkisto/index.php?topic=4407.0
"Minua on aina puhutellut laupiaan samarialaisen kertomus siinä mielessä, että siinä Jumalan tahtomaa laupeutta osoitti uskonnollisten ihmisten mielestä ikään kuin väärä henkilö.
Samoin Kornelius oli kansallisuudeltaan ja ehkä ammatiltaankin jollakin tavoin vääränlainen, ja hän sai armon Jumalan silmissä.
Sykarin kaivon samarialainen nainen ei ollut elämäntavoiltaan eikä kansallisuudeltaan useimpien mielestä kelvollinen saamaan Jeesukselta armoa osakseen. Kuitenkin Herran kohtaaminen vapautti hänet uuteen elämään.
Jumalan oma laupeus ja armo kohdistyy meille yllättävällä tavalla. Samoin ihmisinä yllättävät henkilöt osaavat armahtaa.
Ajattelen, että näillä alueilla meilläkin saisi olla avara sydän.
Ellei Jumalan vanhurskaus yllä väärille ja syntisille ihmisille, niin me olisimme kaikki hukassa. Synnin hylkääminenkin tapahtuu Jumalan oman rakkauden kautta ja varassa. Olemme saaneet paljon lahjaksi, kun olemme Jeesuksen omia."
Laittoi ajattelemaan tuo "siinä Jumalan tahtomaa laupeutta osoitti uskonnollisten ihmisten mielestä ikään kuin väärä henkilö."...
Rauhaa sisar! Täällä etelä suomessa missä itse käyn on sellainen pieni seurakunta uskon,että sinä tykkäisit olla. Jos tulet joskus tännepäin Helsingistä noin 50 km, Jos olet kiinostunut niin ilmoittele.
Siunausta sinulle Kerettiläinen.
Kiitos kutsusta advariveli, mutta asun kaukana Helsingistä, eikä minulla ole ollut juurikaan asiaa Helsingin suuntaan, eikä oikein "huviajeluihinkaan" ole varaa...:) Ja vaikka olisi varaakin, niin on sitten muita "pidäkkeitä", niin etten voi lähteä...
Mainitsit, että seurakuntasi on pieni ja samanlaisen käsityksen sain Kai_A:nkin seurakunnasta, kun hän kehui, miten aivan ihania ja kilttejä ihmisiä siellä on. Tällaisia seurakuntien tulisi ollakin...pieniä ja kodikkaita, joissa kaikki tuntevat toisensa ja pitävät toisistaan huolta. Isot ja kolkot kirkot, joissa ihmiset eivät edes tunne toisiaan, eivät ole mielestäni raamatullisia seurakuntia. Niissä ihmisten tarpeet eivät tule huomioiduksi ja sen lisäksi niiden ylläpitäminen tulee kalliiksi. Miksi ihmisiä pitäisi rasittaa turhilla kuluilla...varsinkaan vähävaraisia...?
Onko sinulla advariveli mitään näkemystä tuolla aikaisemmin esittämääni kysymykseen
>> "Jos ihminen Adventtikirkkoon liityttyään alkaa pitää sapattia ja samalla "kaikkia käskyjä", niin miksi toisista tulee laupiaita ja toisista armottomia? Mitä asialle voisi tehdä vai voiko mitään?"
Siunausta Sinullekin advariveli!
Tuskin sinusta on Jeesusta ja välimiestä tähän aikaan. Luulen, että hyväntiedon puun hedelmämaku suussa moni puhuu.
Siitä puuttuu elämänpuun hedelmäinen tuoksu.
Kiitos Kerettiläinen kirjoituksesta! Meitä kokoontuu noin 10-15 joskus vähemmän. Yleensä kokoonnumme Sa klo 10,30 pääsääntöisesti Kaarikeskuksen Kaarihovin Takkatuvalla, Pisteenkaari 13 Nummela Tarvittaessa kokoontumispaikkaa voi tiedustella, p. 044 0326808 Hilkka K
Sitten koitan vastata tuohon kysymykseen. Minäkin tiedän advareita jotka ovat kovia ja armottomia muita kohtaan varsinkin heikkoja kohtaan. Monesti julkisyntinen ja heikko uskovainen ymmärtää tarvitsevansa Jumalan armoa ja anteeksiantoa,kuin sitä vastoin ylpeä lakiuskovainen ei tunne tarvitsevansa parannusta tällainen uskovainen on Jumalalle vaikeampi tavoittaa,koska hän ei tunne tarvitsevansa mitään muutosta elämässään. Rukoilen näittenkin uskovaisten puolesta,että Pyhä Henki saisi koskettaa heidän sydäntään ennen kuin on liian myöhäistä. Sanassahan jossain sanotaan: että oikea ja lustevilja kasvaa yhdessä loppuun asti. Näin minä tämän jotenkin ymmärrän.
Uskon,että ennen kuin Jeesus tulee tullaan näkemään toisaalta luopumista uskosta ja toisaalta uskovien lähentymistä toisiinsa.
Siunausta sinulle Kerettiläinen.
No onneksi täällä olet sentään Sinä levittämässä elämänpuun hedelmäistä tuoksua...
>> Monesti julkisyntinen ja heikko uskovainen ymmärtää tarvitsevansa Jumalan armoa ja anteeksiantoa,kuin sitä vastoin ylpeä lakiuskovainen ei tunne tarvitsevansa parannusta tällainen uskovainen on Jumalalle vaikeampi tavoittaa,koska hän ei tunne tarvitsevansa mitään muutosta elämässään. Rukoilen näittenkin uskovaisten puolesta,että Pyhä Henki saisi koskettaa heidän sydäntään ennen kuin on liian myöhäistä. <<
On varmaan hyvä, että rukoilee näiden kovien lakiuskovaisten puolesta, mutta riittääkö se... entä sitten ne heikot, jotka nämä kovat karkottavat kovuudellaan seurakunnasta...?
Tätä voisi verrata esim. tähän koulujen kiusaamisongelmaan eli onko ratkaisu se, että kiusaajat saavat rauhassa kiusata ja kiusatuille sanotaan, että heidän täytyy muuttua tai lähteä pois, jotta ongelmasta päästäisiin...ongelma ovatkin siis kiusatut...
>> Sanassahan jossain sanotaan: että oikea ja lustevilja kasvaa yhdessä loppuun asti. Näin minä tämän jotenkin ymmärrän. <<
On tietenkin Kirkoille varsin kätevää tulkita ja opettaa tästä asiasta näin, mutta Jeesushan ei puhunut tässä vertauksessaan seurakunnasta, vaan maailmasta...tosin kirkothan alkavat yhä enemmän ja enemmän muistuttaa maailmaa, joten sekö oli tämänkin vertauksen tarkoitus...
Hei, "kerettiläinen", kun puhuit heikkojen karkoittamisesta seurakunnasta, niin mieleeni tuli kaksi profeettaa, jotka puhuvat siitä:
Jeremia 23:1-4 ja koko Hesekielin 34 luku käsittelee paimenia, jotka kovuudellaan sortavat heikkoia, joita heidän tulisi kaitsea.
Seurauksena on Jumalan vihastus huonoihin paimeniin, jotka
pitävät huolta itsestään, eikä JUMALAN lampaista, jotka on
heille uskottu. Jumala tulee rankaisemaan itsekkäitä paimenia
ja keräämään omat lampaansa Hyvän Paimenen ohjaukseen.
Hesekielin 34 luku kokonasuudesaan kuvailee sykähdyttävästi
Jumalan rakkaudellista myötätuntoa ihmis-lampaitaan kohtaan.
Joskus, kun sinä tarvitset lohdutusta, eikä sinulla satu olemaan
ketään, jolle avata huolesi, niin lue se rauhassa Raamatustasi.
Se on voimaa ja luottamusta antavaa.
Sitten jaksaa pakertaa taas.
Minäkään en kyennyt nukkumaan,niin nousin lukemaan
tätä ketjuasi ja lukemaan Raamattua.
Minullekin on tuttua tämä tuominta, kun nainen alkaa tuoda esiin epäkohtia, niin se merkitsee pyhän seurakunnan raippaamista.
Kuitekin seurakunta koostuu epätäydelisistä ihmisistä.
1Tessalonkalaisten 5:14 ..."nuhdelkaa kurittomia,
rohkaiskaa alakulosia, holhotkaa heikkoja,
olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
5:21 "koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on." jne.
Ylpeät eivät siedä kuin vastakarvaan silitystä.
He tuomitsevat toisia ja nauttiva vallastaan seurakunnssa.
Lauantai laiskotellaan ja muuten ollaan kun Ellun kanat.
Kot kot kot...
Ellen, Ellen ihana, vähän yli lihava!
http://www.ellenwhiteanswers.org/wp-content/uploads/2014/07/35.2_595_EGW-Copyright.jpg
Ellen, Ellen ihana, vähän yli lihava!
https://photo.egwwritings.org/albums/People/24.jpg
Kerettiläinen, olet ollut minulle kannustus myönteiseen asenteeseen.
Minulla on ollut kriisikausi - pari vuotta - eri syistä, muutoksien aika.
Monet illuusioni ovat murentuneet ja hävinneet kuin tuulen viemänä.
Olen ollut pettynyt, katkera ja vihainen. Osan jätän taakseni.
Mutta en aio jäädä kriittiseen ja kielteiseen tilaan, vaan
alan keskittyä rakentaviin asioihin.
Sinä olet ollut siinä minulle kannustuksena ja siksi kirjoitan sen tähän aloittaamaasi ketjuun.
Laupeus ja armo ovat jumalisia ominaisuujsia joita meidän, jotka
uskomme olevamme Jumalan maallisia lapsia,
Jeesuksen täydellinen elämä ihmisenä esimerkkinämme, niin, niitä ominaisuuksia meidän tulisi kehittää lähimmäistemme keskuudessa.
En halua enää jatkaa täällä levittäen katkeruuttani, jota olen niellyt.
Mutta adventismi ei ole minulle oikea ryhmä kaikkine kieltoineen.
Raamattu sisältää kertomuksia epätäydellisten ihmisten raadollisuudesta, joka tuntuu jatkuvan tänäkin päivänä.
Armoa ja laupeutta, huomaavaisuutta ymmärrystä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Siinä olet ollut minua puhutteleva ja rohkaisevana.
Taivaissa kirjoitetaan symbolisia kirjoja ja hyväksyttyjen nimiä.
Toivon sinun näkevän omasi niissä kirjoissa ja kuulevan sydämessäsi Jeesuksen hyväksynnän ja rohkaisun sanat ponnistellessasi päivittäin.
Kiitos kommenteistasi ja Jumalan siunausta sinulle jatkossakin :-)
Jos laittaa toivonsa vain ihmisiin, niin siinä tulee varmasti pettymään. Ihmisiä on kaikenlaisia kaikissa seurakunnassa. Raamattu: Sinun sanasi on totuus ja siinä tulee pysyä, oli seurakunnissa tai seurakuntien ulkopuolella.
Kiitos "KuinkasTeillä" jälleen kauniista sanoistasi, joita en kyllä tunne mitenkään ansaitsevani!
Luin kyllä kirjoituksesi jo samana iltana, kun kirjoitit sen, mutta olin niin lopen uupunut, etten jaksanut vastata. Olen nukkunut jo pitemmän aikaa todella huonosti ja vähän, kun en malttaisi nukkua ensinkään (välttämätön paha, kun ei millään riitä tunnit vuorokaudessa kaikkeen...) enkä saa päätäni sitten "sammumaan" vaikka olisin kuinka väsynyt, joten jossain vaiheessa tulee sitten piste, jossa keho ei yksinkertaisesti enää jaksa eikä ajatuskaan luista...
No nyt jaksan taas ajatella hieman selkeämmin ja saan toivottavasti jotakin edes hieman järkevää tekstiä aikaiseksi, vaikka olen vieläkin väsynyt...
>> Kerettiläinen, olet ollut minulle kannustus myönteiseen asenteeseen.
Minulla on ollut kriisikausi - pari vuotta - eri syistä, muutoksien aika.
Monet illuusioni ovat murentuneet ja hävinneet kuin tuulen viemänä. <<
Voin lohduttaa sinua (jos se nyt yhtään lohduttaa...) ettet ole yksin näiden illuusioiden murentumisten kanssa. Ei minunkaan elämäni ole mennyt yhtään niin kuin olin suunnitellut...tarkemmin ajatellen kaikki on mennyt aivan täysin päinvastoin eli juuri mikään ei ole mennyt niin kuin olisin itse halunnut...
Olen joutunut koko elämäni tilanteisiin, joista minulla ei ole ollut minkäänlaisia luontaisia taipumuksia/edellytyksiä selvitä, mutta tajuan nyt, että juuri niistä olen oppinut kaikkein eniten. Enää en välitä edes suunnitella mitään, vaan elän vain päivän kerrallaan ja yritän hyväksyä ja ottaa vastaan sen, mitä tuleman pitää...
>> Olen ollut pettynyt, katkera ja vihainen. Osan jätän taakseni.
Mutta en aio jäädä kriittiseen ja kielteiseen tilaan, vaan
alan keskittyä rakentaviin asioihin.
Sinä olet ollut siinä minulle kannustuksena ja siksi kirjoitan sen tähän aloittaamaasi ketjuun. <<
Tuntuu kummalliselta, että juuri minä olisin ollut jollekin kannustuksena myönteiseen asenteeseen, sillä ei minua varmaan kovinkaan moni ihminen pidä myönteisenä, sillä tälläkin palstalla olen lähinnä kritisoinut kaikkea mahdollista.
Minäkin olen ollut pettynyt ja vihainen, mutta jostain kumman syystä, kun olen tunnustanut sen tällä palstalla aivan julkisesti, niin vihaisuuteni on haihtunut ilmaan...toivottavasti myös pysyvästi :-)...
Minulla on myös aihetta kiittää Sinua, sillä jokaisella ihmisellä on tarve tulla "nähdyksi" ja "kuulluksi" ja ensimmäistä kertaa minä koen tulleeni ymmärretyksi ja hyväksytyksi jonkun taholta sekä ihmisenä että uskovaisena juuri sellaisena kuin olen eli tarkemmin sanoen hulluna ja vajavaisena uskovaisena...😀
>> Laupeus ja armo ovat jumalisia ominaisuujsia joita meidän, jotka
uskomme olevamme Jumalan maallisia lapsia,
Jeesuksen täydellinen elämä ihmisenä esimerkkinämme, niin, niitä ominaisuuksia meidän tulisi kehittää lähimmäistemme keskuudessa. <<
Tämä asia on alkanut pikku hiljaa pohdituttaa ja kirkastua minullekin ja sen vuoksi tämänkin ketjun aloitin, mutta eipä aiheen pohtiminen näytä kovinkaan monia kiinnostavan. .. Johtuneeko siitä, että aloituksen tekijä on "vääränlainen" tai muuten vain "väärä" eikä siten "kelvollinen" saamaan vastauksia kysymyksiinsä... 😥
No tietenkin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, kuten mm. sinä ja aina niin kultainen advariveli...:-)
>> En halua enää jatkaa täällä levittäen katkeruuttani, jota olen niellyt.
Mutta adventismi ei ole minulle oikea ryhmä kaikkine kieltoineen. <<
En tiedä, kuvitteletko minun olevan adventisti, mutta jos niin kuvittelet, niin voin kertoa etten ole. Olen entinen adventisti ja nykyinen "kerettiläinen" eli vastustan kirkkolaitosta.
>> Raamattu sisältää kertomuksia epätäydellisten ihmisten raadollisuudesta, joka tuntuu jatkuvan tänäkin päivänä. <<
No siinä varmaan minäkin olen varsin hyvä esimerkki. Ajattelen kuitenkin, että parempi tehdä ennemmin virheitäkin, sillä virheistään voi aina oppia, kuin olla "täydellinen" ja "eläväksi kuolleeksi" kivettynyt kristitty, joka virheiden tekemisen pelossa ei uskalla tehdä yhtään mitään... muuta kuin haudata sen yhden leiviskänsä maahan...
>>Taivaissla kirjoitetaan symbolisia kirjoja ja hyväksyttyjen nimiä.
Toivon sinun näkevän omasi niissä kirjoissa ja kuulevan sydämessäsi Jeesuksen hyväksynnän ja rohkaisun sanat ponnistellessasi päivittäin. <<
Minun on ollut (ja on edelleenkin) todella vaikea ymmärtää, että Jumala voisi rakastaa minuakin, mutta pikku hiljaa on alkanut kehittyä sellainen lapsen perusluottamus taivaalliseen Isään, että minun ei tarvitse ansaita Jumalan hyväksyntää, vaan voin olla rehellisesti oma itseni eli itsessäni täysin "hedelmätön" Gal.4:26,27. En pysty puristamaan itsestäni mitään sellaista, mitä minussa ei ole ja voin myös tunnustaa heikon uskonikin...
Kiitos kommenteistasi ja Jumalan siunausta sinulle jatkossakin :-)
Samoin Sinulle!
Hei, "kerettiläinen" :-) Helpotuksen huokaus, että et ole adventisti!
Ei sillä, etteikö heissä olisi vilpittömiä kristittyjä! On aivan varmasti!
Mutta en haluaisi loukata sinua kriittisellä näkemykselläni.
Mutta kaikki mistä tehdään muotomenoja kangistuu kuin suolapatsaaksi. Siitä häviää henkisyys, elämä, ilo, uskallus...
Kaikki on vain ohjekirjaan tuijotusta ja rukouksista tulee hokemisia suulla sydämen pelätessä: mitä virheitä tuli tehtyä taakin?
Raamattua voi lukea omassa kammiossaan hiljentyen mietiskelyyn.
Ajattelen usein Danielia. Hän joutui eroon oikeasta uskonnosta, vanhemmistaan, mutta se auttoi Danielia luomaan henkilökohtaisen suhteen Jumalaan. Vihollistensa keskuudessa hän päätti:
Daniel 1:8,9 Daniel päätti sydämessään toimia oikein.
Eräs uskova sanoi minulle aloittaessani tutkia Raamattua:
"Sinä voit vain valita eri mahdollisuuksista omasi. Mutta Jumala johdattaa ja antaa valinnallesi menestystä, toteuttaa sen".
Niin se on ollut koko elämäni ajan. Minä olen valinnut ja Jumala toteuttanut. Elämä ei ole ollut ravintola, mistä tilata haluamansa.
Jos olisin nuorena tiennyt, mistä kaikesta jäin ilman, niin en olisi jaksanut edes elää.
Mutta tänä päivänä olen kiitollinen, että en saanut haluamaani. Elämäni on ollut parempi kuin itse olisin kyennyt järjestämään.
Kriisi-tilanne on aina käännös parempaan.
Vanha pois. Tilaa uudelle. Nyt ollaan jo taas voiton puolella.
Kristitty ei voi koskaan sanoa vain "kyllä-kyllä", vaan toisille asiolle sanoo samalla "ei-ei!". Eikä kristittykään selviä elämästä ilman yhteenottoja. Jeesuksen opetuslapsilla ja seuraajilla oli riitoja. Erimielisyyksiä syntyy varsinkin, kun on väsynyt.
Mitä nyt muistan olosuhteistasi, niin sinulla on vastuu vanhuksesta ja sairaasta. Siinä on vaikeaa itse virkistyä tai saada omat tarpeensa täytettyä. Mutta elämässä on henkinenkin laki.
Se uhraus, mitä tekee tulee maksettua takaisin jotain kautta.
Jonain päivänä syliisi kaadetaan se hyvä, mitä olet tehnyt ja koet tasapainon. Olen kokenut sen itse.
Isoäitini sanoi aina: "Jumala tietää, mitä jaksamme, mikä on hyväksi.
Hän valmistaa myös pääsytien kiusauksista, niin että voimme säilyttää hyvän suhteemme Häneen". Senkin olen kokenut.
Aivan päivittäin voi pyytää askeleilleen ohjausta.
Joskus huomaan saavani rukoukseen vastauksen siten, että
se apu on jo valmistettu olemaan paikalla ennen rukoustani!
Kuin Jumala tietäisi tilanteen kehityksen ja järjestääisi avun odottamaan.
Esim. kerran olin matkalla tien päällä, enkä kyennyt kävelemään kotiin. minulla oli vielä yksi asia hoitamatta. Silloin ystävättäreni kaartaa autolla viereeni. Aloin itkeä helpotuksesta. Kaikki järjestyi.
Jumala tietää aina, mitä todella tarvitsemme ja miten ja koska.
Olet varmasti samaa mieltä, että Aadam ja Eeva olivat Jumalan maallisia lapsia. Niin mekin, vaikkemme ole enää pyhävaatteissa.
Mutta kukaan lapsi ei kai ANSAITSE vanhempiensa rakkautta.
Se on LAHJA. Normaali vanhempi rakastaa lastaan, vaikka tämä olisi leikkinyt vaatteensa riekaleiksi kuralätäkössä rypien.
Harvempi vanhempi myy lapsensa siinäkään vaiheessa.
Jumala vielä vähemmän. Hän teki järjestelyjä hyväksemme.
Luota sinä siihen, että Jeesuksen uhri oli siksi suuri, että se peittää rikkeemme ja vajavaisuutemme, kun ponnistelemme elämässä.
Yritä levätä ja virkistyä hyvillä mielin. Pyydä vain ohjausta ja suojelua, niin saat sitä ylenpalttisesti.
Psalmi 91:1-11-15 Jumalan suojelus apua pyytävälle :-)