USA aloitti sodan öljystä avoimesti Irakin kohdalla, tosin jo Afganistanin operaatio ennakoi tätä.
Öljyvarojen on ennustettu ehtyvän varsin nopeasti ja jo muutaman vuoden sisällä saattaa tulla esiin vähenevän öljyn aiheuttamia vaikeuksia. Nytkään Opec ei ole voinut säädellä öljyn hintaa alaspäin lisäämällä tuotantoa niin halutessaan.
Maailmalla olisi ollut ja olisi vieläkin mahdollisuus panostaa yhteistyöhön korvaavien energiamuotojen käyttöönotossa, sekä muiden maailmaa uhkaavien yhteisten ongelmien ratkaisuissa. USA valitsi kuitenkin perinteensä mukaisesti itsekkään tien, silläkin riskillä, että sen käynnistämä sota öljystä voi ajaa maailman kolmanteen ja historian tuhoisimpaan maailmansotaan. Epäilempä, että USA:n tämän hetkinen johto on sokaistunut vallastaan ja voimastaan Hitlerin tavoin niin, että se ei usko minkään voiman kykenevän pysäyttämään tai vastustamaan sitä, sen rynniessä strategisten ja sotaisten suunnitelmiensa mukaisesti kuin pahan riivaamana turvaamaan omia etujaan, muun maailman kustannuksella.
Muukin maailma tarvitsee öljyä niin kauan, kunnes korvaavat energiamuodot ja tekniikat on kehitetty riittävän pitkälle. Niinpä USA:n avaus sotaan öljystä ei voi olla saamatta vastakaikua ennenpitkää. Kiinan on tehtävä jotain, Venäjän on tehtävä jotain, jopa Euroopan on tehtävä jotain. Kun ei yhteistyö kelpaa kaikkein suurimmalle tekijälle, vaan se on valinnut väkivallan tien ilman neuvonpitoa, voi se johtaa tilanteeseen, jossa muutkin osapuolet hukkaavat järkensä ja alkaa epätoivoinen taistelu eloonjäämisestä. On ihme, jos muu maailma katselee enää sivusta USA:n valmistautumista sotaan Irania vastaan. Sotaan, joka on ollut ilmeinen jo muutaman vuoden ajan. Ja kyse ei ole joukkotuhoaseista, vaan öljykenttien hallinnasta. Joukkotuhoaseet ovat toki mukana kuvioissa siinä mielessä, että epätoivoiset maat, joita USA uhkaa, yrittävät kilvan hankkia viimeiseksi oljenkorrekseen järeimmät mahdolliset keinot puolustautua. Onhan selvää, että USA:n kyetessä viemään sotakalustonsa toiselle puolelle maailmaa tappamaan ja tuhoamaa, ei uhkauksen kohteille yleensä jää muuta keinoa kuin pitkän matkan ydinkärkiohjukset, jos sellaisia onnistuvat hankkimaan.
Hämmästyttää toisaalta tuo hulluus, jonka riivaamana USA:n johto toimii. He eivät näe valitsemansa tien tuhoisuutta, kuten ei Hitlerkään kyennyt näkemään suuruudenhulluudessaan ja vallanhimossaan. Jos USA:n johtoon saataisiin järkeä, mikä toki edellyttäisi maan demokratisoitumista ennen sitä, sielläkin tajuttaisiin, että kaikilla noilla sotimiseen ja sotateknologian kehittämiseen panostetuilla ponnisteluilla voitaisiin yhdessä muun maailman kanssa ratkoa ongelmat, jotka aiheutuvat öljyvarojen vähenemisestä ja lopulta ehtymisestä sekä monista muista maailmaa uhkaavista yhteisistä ongelmista. Mutta hulluus ajaa maailmaa taas suursodan tielle, USA:n toimiessa tienavaajana tuossa kehityksessä. Ilmeisesti maailma ei koskaan opi yhteistyöhön vasta kuin suuren ja tuhoisan sotimisen jälkeen, aina muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Jos seuraavan suursodan jäljiltä enää jää ihmiskuntaan ketään rakentamaan uutta tulevaisuutta.
Bush kuvaili Saddamin ja Irakin muodostavan koko maailmaa uhkaavan suuren vaaran. Kyseessä oli kuitenkin aseeton suunsoittaja, Saddam sen etunenässä, suunsoiton ollessa vain yritystä bluffata USA:aa, jotta tämä ei hyökkäisi. Bluffi ei onnistunut, koska USA oli varmistanut hyökkäyksen kohteen vaarattomuuden asterkastuksin ennen operaatiota. Iranin kohdalla vaikuttaa siltä, että Bush ei saa asetarkastuksia aikaiseksi, joten vakoiluorganisaatio ja kommandojoukot selvittävät, onko maahan turvallista iskeä ilman joukkotuhoaseuhkaa.
Öljyvarojen on ennustettu ehtyvän varsin nopeasti ja jo muutaman vuoden sisällä saattaa tulla esiin vähenevän öljyn aiheuttamia vaikeuksia. Nytkään Opec ei ole voinut säädellä öljyn hintaa alaspäin lisäämällä tuotantoa niin halutessaan.
Maailmalla olisi ollut ja olisi vieläkin mahdollisuus panostaa yhteistyöhön korvaavien energiamuotojen käyttöönotossa, sekä muiden maailmaa uhkaavien yhteisten ongelmien ratkaisuissa. USA valitsi kuitenkin perinteensä mukaisesti itsekkään tien, silläkin riskillä, että sen käynnistämä sota öljystä voi ajaa maailman kolmanteen ja historian tuhoisimpaan maailmansotaan. Epäilempä, että USA:n tämän hetkinen johto on sokaistunut vallastaan ja voimastaan Hitlerin tavoin niin, että se ei usko minkään voiman kykenevän pysäyttämään tai vastustamaan sitä, sen rynniessä strategisten ja sotaisten suunnitelmiensa mukaisesti kuin pahan riivaamana turvaamaan omia etujaan, muun maailman kustannuksella.
Muukin maailma tarvitsee öljyä niin kauan, kunnes korvaavat energiamuodot ja tekniikat on kehitetty riittävän pitkälle. Niinpä USA:n avaus sotaan öljystä ei voi olla saamatta vastakaikua ennenpitkää. Kiinan on tehtävä jotain, Venäjän on tehtävä jotain, jopa Euroopan on tehtävä jotain. Kun ei yhteistyö kelpaa kaikkein suurimmalle tekijälle, vaan se on valinnut väkivallan tien ilman neuvonpitoa, voi se johtaa tilanteeseen, jossa muutkin osapuolet hukkaavat järkensä ja alkaa epätoivoinen taistelu eloonjäämisestä. On ihme, jos muu maailma katselee enää sivusta USA:n valmistautumista sotaan Irania vastaan. Sotaan, joka on ollut ilmeinen jo muutaman vuoden ajan. Ja kyse ei ole joukkotuhoaseista, vaan öljykenttien hallinnasta. Joukkotuhoaseet ovat toki mukana kuvioissa siinä mielessä, että epätoivoiset maat, joita USA uhkaa, yrittävät kilvan hankkia viimeiseksi oljenkorrekseen järeimmät mahdolliset keinot puolustautua. Onhan selvää, että USA:n kyetessä viemään sotakalustonsa toiselle puolelle maailmaa tappamaan ja tuhoamaa, ei uhkauksen kohteille yleensä jää muuta keinoa kuin pitkän matkan ydinkärkiohjukset, jos sellaisia onnistuvat hankkimaan.
Hämmästyttää toisaalta tuo hulluus, jonka riivaamana USA:n johto toimii. He eivät näe valitsemansa tien tuhoisuutta, kuten ei Hitlerkään kyennyt näkemään suuruudenhulluudessaan ja vallanhimossaan. Jos USA:n johtoon saataisiin järkeä, mikä toki edellyttäisi maan demokratisoitumista ennen sitä, sielläkin tajuttaisiin, että kaikilla noilla sotimiseen ja sotateknologian kehittämiseen panostetuilla ponnisteluilla voitaisiin yhdessä muun maailman kanssa ratkoa ongelmat, jotka aiheutuvat öljyvarojen vähenemisestä ja lopulta ehtymisestä sekä monista muista maailmaa uhkaavista yhteisistä ongelmista. Mutta hulluus ajaa maailmaa taas suursodan tielle, USA:n toimiessa tienavaajana tuossa kehityksessä. Ilmeisesti maailma ei koskaan opi yhteistyöhön vasta kuin suuren ja tuhoisan sotimisen jälkeen, aina muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Jos seuraavan suursodan jäljiltä enää jää ihmiskuntaan ketään rakentamaan uutta tulevaisuutta.
Bush kuvaili Saddamin ja Irakin muodostavan koko maailmaa uhkaavan suuren vaaran. Kyseessä oli kuitenkin aseeton suunsoittaja, Saddam sen etunenässä, suunsoiton ollessa vain yritystä bluffata USA:aa, jotta tämä ei hyökkäisi. Bluffi ei onnistunut, koska USA oli varmistanut hyökkäyksen kohteen vaarattomuuden asterkastuksin ennen operaatiota. Iranin kohdalla vaikuttaa siltä, että Bush ei saa asetarkastuksia aikaiseksi, joten vakoiluorganisaatio ja kommandojoukot selvittävät, onko maahan turvallista iskeä ilman joukkotuhoaseuhkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
saa nähdä, tuleeko Iranista nykyajan Puola, jonka takia suurvallat ovat valmiit maailmansotaan.
Hitler ei uskonut Britannian ja Ranskan julistavan sotaa Saksalle Puolan takia.
Tekeekö uusi Hitler Bush samanlaisen virhearvion Kiinan ja Venäjän suhteen?
Kauniisti kuvailemasi aseeton suunsoittaja Saddam Hussein aloitti kaksi hyökkäyssotaa (Irania vastaan vuonna -80 ja Kuwaitia vastaan vuonna 1991) ja terrorisoi säälimättä irakilaisia (kurdeja, shiioja jne.). Hänen uhriensa määrän arvioidaan (sodissa ja puhdistuksissa) varovaisestikin ylittävän puolitoista miljoona henkeä.
Järjissäänoleva tuskin jää kaipaamaa tällaista hirmuhallitsijaa. Mitä jos soveltaisit korkeaa moraaliasi joskus Saddam Husseinin rikoksiin?
Kirjoitukseni ei ollut millään muotoa puolustus Saddamille tai minkään sortin diktatuurille, eikä kukaan rauhallisesti, ilman fanaattista kiihkoa oleva siitä mitään sellaista voi nähdäkään.
Koko kirjoitukseni punainen lankahan oli maailmanlaajuisen demokratian, ihmisoikeuksien ja kansojen välisen rauhanomaisen yhteistyön puolustaminen ylivoiman turvin tapahtuvaa, vallanhimon ja itsekkyyden tyranniaa vastaan.
Saddam oli diktaattori, mutta hän oli myös pelinappula esim. mainitsemassasi Iranin sodassa. Saddamin Irak toimi USA:n puolesta likaisen työn tekijänä yrityksessä kukistaa Khomeinin valta, joka oli syrjäyttänyt USA:lle kelvanneen Iranin diktatuurin. On hyvä muistaa, että USA toimitti kemiallisia ja muita aseita Irakille, vaikka olikin tietoinen niiden käyttämisestä Irania vastaan, lisäksi vielä auttaen tuossa sodassa Irakia mm. tiedustelutiedoilla.
Saddam piti varmasti kovalla kädellä järjestystä yllä Irakissa, pahimpana todistettuna tapauksena on juuri mainitsemasi kurdikapinan kukistaminen kemiallisin asein, jonka seurauksena siviilien keskuudessa käydystä yhteenotosta kuoli kerralla arvioiden mukaan 5000 kurdisiviiliä. Nyt on kuitenkin väläytetty mm. kolmen yliopiston tutkimuksen toimesta paljon suurempia kuolleiden lukuja USA:n toimien vuoksi Irakissa, mitä Saddamin aikana samana ajanjaksona.
Ja perimmäinen totuus on hyvä muistaa siitä huolimatta, minkälaisiin hirmutekoihin Saddam on syyllistynytkin. Nimittäin se, että USA on viemässä maailmaa kolmanteen, kaikkein tuhoisimpaan suursotaan suurella todennäköisyydellä, josta tarkemmin avauksessani, mikä ei muuten ollut millään tavoin yksipuolista mielipidettä. Siinä asiassa kun ei ole kahta puolta, jos ja kun USA ahneella itsekkyydellään ja sitä tukevalla voimankäytöllään luotsaa maailman WW3:een. Siinä on kyse koko ihmiskunnan elämästä ja kuolemasta, eikä siitä keskustelu ole todellakaan mitään politikointia, vaan herätyshuuto maailman ihisille. Kaikille meille. Luulisi sinunkin noiden näkymien edessä luopuvan poliittisen ajattelun ohjaamasta spekuloinnista ja heräävänn puhumaan sen puolesta, jos maailma voitaisiin vielä pelastaa syöksymästä tuhoisaan suursotaan, sotaan öljystä.
öljyn kulutus.