Minulle on jo kotona opetettu, että eroaminen on synti. Nykyaikana moni uskovainen pari kuitenkin eroaa.
Onko se siis synti?
Onko se siis synti?
Kysymys naimisissa olevista
MitenRaamatussa
1778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sinulle on opetettu kotona väärin. Jos puoliso tekee huorin, ei ole synti erota. Itseasiassa sellaiset puolisot piti VT aikoina kivittää, eli tappaa. Nykyään me emme tapa huorin tekeviä. Mietippä omalle kohdallesi että jos aviokumppanisi lähtee lätkien pois ja menee elämään toisen kanssa ja laittaa avioeron vireille, minkä synnin sinä teet? Suomessa kun voi uskoton ottaa avioeron sinun tai puolisonsa mielipidettä kysymättä. Ja hän eroaa sinusta, et sinä sille mitän mahda, joten et tee syntiä.
...jatkuu , mutta jos ei ole huorintekoa kummankaan puolison taholta taustalla niin silloin eroamninen on synti.
Eli kannattaa käydä välillä vieraissa ;)
Ei ole myöskään synti jos erotaan esim. itsensä ja lasten suojelemiseksi väkivaltaisesta puolisosta. Ei itseään tai lapsiaan tarvitse tapattaa. Toinen puoliso voi myös päättää erota syystä tai toisesta, eikä se ole sen vika, joka ei halunnut eroa. Eihän ketään voi pakottaa elämään kanssaan.
UT ottaa oikeastaan tiukemman kannan uudelleen avioitumiseen, koksa Jeesuksen mukaan uudelleen avioitunut tekee huorin. Sen voi tietenkin välttää, jos ei avioidu. Tosin Jeesuksen mukaan jokainen joka katsoo naista (tai miestä) himoiten on jo sydämessään tehnyt huorin. Joten voiko siltä huorintekemiseltä ylipäätään välttyä jos on terve seksuaalinen ihminen? Ihmiset tulevat aina olemaan epätäydellisiä, myös uskovat.
Syntilistojen tekeminen on sinänsä hyödytöntä, sillä kaikki tekevät syntiä. Jos eivät teoissa, niin ainakin ajatuksissa ja asenteissa. Kysymys onkin siitä, kadummeko ja pyydämmekö Jumalalta anteeksi vai jatkammeko synnissä elämistä. Tietoinen synnissä eläminen ilman katumusta erottaa Jumalasta
1 Johanneksen kirje:
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
yleensä eron syynä on "kasvoimme erilleen"- selitys.
ELi kyllästytään toisen naamaan ja tapoihin.
Raamattuhan sanoo, että kenet Jumala on yhdistänyt, sitä ei ihminen saa erotta.
Toinen asia onkin, kenet Jumala on yhdistänyt ja ketkä ovat yhtyneet ihan vain oman mielihalujen mukaan.
Tietenkin silloin on oikeus lähteä pois, jos oma henki tai lasten henki on uhattuna, vaikkakaan tuollainen käytös ei koskaan tulisi koskaan olla kenenkään ihmisen hyväksyttävää käytösä, ja vielä vähemmän uskovan ihmisen osalta. Pointtina kaiketi kuitenkin on, että ei enää avioiduta uudelleen.
lisäys vielä, että olenpas nähnyt sellaistakin uskovan pariskunnan kohdalla, että mies teki avioliitosta helvettiä käytöksellään, siis henkisellä puolella, ja käytännössä ajoi naisen toisen miehen syliin, että pääsisi itse syntiä tekemättä pois avioliitosta.
Tuo on ehkä uskovaisten monesti käyttämä ase, eli pestään kädet, ja saatetaan toinen tekemään syntiä.
JAA, mistähän nämä ovat sen synniksi löytäneet? Luulojen kirjasta!!
Kun fariseukset ja kirjanoppineet tulivat Jeesukselta kiusaten kysymään,onko miehen lupa antaa erokirja ja hylätä vaimonsa, vastasi Jeesus heidän uskonoppiinsa!!
Golgatalle päättyi laki ja senjälkeen Jeesuksen seuraajillakin on ollut mahdollisuus erehtymisiin ja väärinvalintoihin ilman tuomiota!!
Te,jotka olette hurskaampia kuin Vapahtaja itse, teillä ei ole oikeutta määrittää tätä asiaa.
Syntiä on kaikki se, mikä erottaa meidät Jumalasta. Avioero parhaimmillaan ja usein, lähentää ja syventää jumalasuhdetta.
Uskovan elämäkään ei ole tarkoitettu ja tuomittu epätyydyttävään ja voimia syövään liittoon. EROTKAA ILMAN TUOMIONPELKOA! HERRA ON SAMA SENKIN JÄLKEEN JA PÄÄSEE USEIN AVAAMAAN IHAN UUDEN ELÄMÄN!
Amen!
Eihän jumalattomien avioliitto ole alunalkaenkaan Jumalan yhdistämä, koska eivät Häneen edes usko, joten samahan se on heille eroavatko vai eivätkö.
Raamattuhan on nimenomaan kirjoitettu vain uskoville, ei jumalattomille - Näin sanoo myös Raamatun opettaja David Pawson.
Eivätkä jumalattomat Raamatusta mitään ymmärräkään - muuta kuin luonnollisella tasolla ja se tulkinta on väärä ilman Henkeä, Raamatunhistoriallisten taustojen ja alkukielen tietämystä.
Miksi omit raamatun jumalan? Itsekkyyttäsi ja ahneuttasi. Kyllä se ihan kaikille on.
Ei ole Raamattu jumalattomille - koska eivät sieltä mitään ymmärräkään, vaikka lukisivat sitä kuinka.
Synninorjuus ja ylpeys estää heitä ottamaan Herra Jeesus Vapahtajakseen ja Raamatun ohjeet elämänsä ohjenuoraksi.
Raamattu on kirjoitettu kaikille. Mutta pointti onkin se, että jos joku ei tunne Jumalaa, niin hänen ei voi edes olettaa olevan kiinnostunut Jumalan käskyjen noudattamisesta.
On absurdia odottaa, että ns. jumalattomat eläisivät jumalisesti. Ja silti joskus tuntuu, että jotkut fanaattiset kristityt haluavat pakottaa muut ihmiset elämään laillaan. Vaikka eivät ehkä itsekään voi kehuskella jumalisella elämällään.
Perus lähtö kohta on että avioliitto on elämän ajan kestävä. No, tämä maailma elää omaa elämäänsä, välittämättä mitä Raamattu Jumalan sana sanoo. Uskoon tulleita taas sitoo Jumalan Pyhä sana. Jos on uskovainen nuori ja kuten useimmiten on, haikailee sitä aviopuolisoa, niin hyvä on siihen pyytää Jumalan johdatusta. Jos taasen on jo oltu aviossa niin uskoon tultua jatketaan niin, nyt vain miehenä ja vaimona, uskon veljenä ja uskonsisarena. Avopuolisoiden pitää mennä naimisiin. Erota ei pidä, ainakaan löysin perustein. Kuten aiemmin on jo kirjoitettu, toisen luopuminen ja huorinteko, tai hylkääminen yms. samoin väkivaltainen käyttäytyminen niin fyysinen kuin henkinen on tuomittavaa ja jos siitä ei ole halukas tekemään parannusta, on oman mielenterveyden, terveyden, mahdollisten lasten ja heidän terveyden takia on paras erota. Kaikessa puhun nyt uskovista, kannattaa päätökset tehdä harkiten, sanan pohjalta ja viisailta, raittiissa uskossa ja pitkään vaelluksessa olleilta, luottamusta nauttivilta henkilöiltä, niitä seurakunnissa löytyy. Kuitenkin päätökset ja niistä seuraavat seuraamukset kantaa jokainen itse.
JUMALA ei suostu yhdenkään avioliiton takaajaksi,jossa Hänen johdatuksesta ei olla oltu kiinnostuneita ennen seurusteluvaihetta. Sana koskee vain Jumalan johtoa pyytäneitä ja sen saaneita ja jos sitten rikkoo!
Valtaosa on mennyt naimisiin ihan muilla perusteilla, eikä liittoa tehdä pyhäksi katolisen kirkon opeilla ja niitä lutteriinkin riittävästi siirrettynä, kirkon alttarilla, ei tehdä eikä saada Herraa takaajaksi. Sama koskee muita rituaaleja.
Jumala on Pyhä, eikä salli myöskään sitä, että Hänen nimissään ihmiset säätelevät, taakoittavat ja synniksi leimavat sellaista, mikä ei Sanasta löydy.
Olen sen sukupolven edustaja, että muistan syntiä olleen: TV, elokuvat, tanssi, lyhyet hameet, miesten parrat, naisten hiusten pituus jne jne. Minulle on syntiä vai se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta ja joka suoraan rikkoon Sanaa; ylpeys, kovuus,ahneus ymt ymt!
EROTKAA JOS KOMMUNIKAATIO ON LOPPUNUT EIKÄ RAKKAUDESTA KUNNIOITUKSEN KERA OLE HAJUAKAAN!
Jumala sanoo vihaavansa hylkäämistä, joten aika rajusti sanottu.
Ja sinä sanot, että menkää vaan ja vaihtakaa miestä ja naista, lapsia sille ja tälle ja tuolle.
Eiköhän molemmissa osapuolissa ole aina vikaa, eli kyse on molemminpuolisesta kunnioittamisen puutteesta, anteeksi antamattomuudesta ja siitä, etä minä, minä, minä, minä.
Raamatusta löytyy selkeät ohjeet avioliittoon:
Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Jeesus rakastaa seurakuntaansa, eli aikamoiset ohjeet.
Vaimon tulee kunnioittaa miestänsä.
Onko tuollaisella rakkaudella rakastavaa miestä vaikeaa kunnioittaa? No ei todellakaan.
Jos olisi tarkoitettu, että molemmat saavat vaihtaa mielipahan kokemuksen jälkeen toiseen, niin olisihan Jumala antanut aatamille ja eevalle vähän vaihtelua toistensa lisäksi.
Minä en sanonut, että kevein perustein, vaan KUN KUNNIOITUS JA RAKKAUS OVAT HÄVINNEET!
Ensimmäisenä katoa toisen kunnioitus ja siinä kiinni roikkuen mahdollinen rakkaus. Käsitykseni mukaan sitä ei ole ollutkaan kun kunnioitus katoaa.
Mutta vihaan hengellistä sitomista perusteilla, jotka eivät kestä Sanan valossa! Olen aivan tarpeeksi nähnyt uskovien harjoittamaa hulluutta, ilkeyttä ja julmuutta, SIKSI JULISTAN VAPAUTTA JA ELÄMÄÄ!
Olen Asiantuntija tällä sektorilla ja vahvasti.
Et ole sen enempää asiantuntija kuin muutkaan avioliitossa elävät, tai eläneet.
Kunnioitus on molemminpuolista, rakkaus on tahdon asia, ei tunteiden!!!
Ei kunnioitus häviä itsekseen, eikä rakkauskaan karkaa avoimesta ikkunasta, vaan jokin on se juuri, joka on johtanut siihen.
Luuletko ettei täällä ole kymmeniä vuosia naimissa olleita uskovaisia ja kokemuksia vaikka ja mistä.
Ongelma onkin se, että monesti uskovat julistavat avioliiton olevan joko naisen alistamista ja miehen yksinvaltiutta, tai toisessa ääripäässä feminististä paskaa.
Kumpikaan ei ole Jeesuksen opetuksen mukaista, eikä siten Jumalan tahdonkaan!
Eli kaksi ihmistä sen liiton muodostavat, ja kummassakin on omat virheensä. Se ratkaisee, HALUTAANKO rakastaa ja antaa anteeksi, vai pidetäänkö mykkäkoulua, marttyyrinä elellen, syytäen vain toista.
Jos asioita ei selvitetä, ne siirtyvät aina uuteen suhteeseen mukaan, samoin kuin kaikki muukin menneisyys, lapsista kenties puhumattakaan.
Väkivalta on asia erikseen, nyt ei ole kyse siitä.
Vuosien määrällä ei ole mitään arvoa tässä keskustelussa. Olen nähnyt riittävästi pareja,jotka ovat yhdessä ILMAN RAKKAUTTA. Näitä on sekä puhujissa että kuulijoissa.
Olen asiantuntija ja ihan vain nöyrällä mielellä.