Jumalan sydän on köyhien puolella
Rikkauden ja hyvinvoinnin keskellä elävät länsimaiset kristityt tarvitsevat köyhyyden teologiaa.
Raamatun alkulehdillä oleva luomiskertomus kuvaa ihmisen alkuperäistä olotilaa ja hyvinvoinnin perustekijöitä. Vaikka sitä ei ole kirjoitettu vastaukseksi köyhyyden teologian ydinkysymyksiin, luomiskertomus tarjoaa kehyksen, jonka valossa on mahdollista tarkastella myös köyhyyttä ja sen erilaisia ilmenemismuotoja.
Kuvaus paratiisin olosuhteista saa tummat värit jo Raamatun kolmannessa luvussa. Harmonian rikkoo särkynyt suhde Jumalaan. Kuvaan piirtyvät myös erilaisuuden häpeä, jännitteet ihmissuhteissa, fyysinen kipu, työhön liittyvä vaiva sekä ulkopuolisuuden kokemus ihmisen paratiisista karkottamisen jälkeen.
Arkikeskustelussa köyhyys liitetään usein varsin suoraviivaisesti taloudellisiin seikkoihin. Tässä artikkelissa köyhyyttä jäsentävänä näkökulmana on kuitenkin luomiskertomuksen kuvaus ihmisen ideaalitilasta ja syntiin lankeemuksen seurauksista. Sen perusteella köyhyyttä määrittäviä tekijöitä ovat rikkoutunut suhde Jumalaan ja toisiin ihmisiin, menetetty ihmisarvo, ulkopuolisuuden kokemus, työn ja siihen liittyvän palkkion vääristyminen sekä häpeän tunne. Lyhyesti sanoen: köyhyys on jotakin vähemmän kuin mitä ihmisellä oli paratiisissa ollessaan.
Luomiskertomuksessa näkyy ajatus kokonaisvaltaisesta hyvästä: luomakunta ilman ihmistä oli hyvä.[i] Eläinkunnan luomisen jälkeen se oli edelleen hyvä.[ii] Ihmisen – Jumalan kuvaksi luodun miehen ja naisen – jälkeen Jumala toteaa, että kaikki mitä Hän oli luonut, oli hyvää.[iii]
Myös ihmisarvo nousee teologisesti siitä, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen heijastaa omassa olemuksessaan jumalallista elämää, joka on luonteeltaan pyhää. Siksi jokainen ihminen on uskonnosta, sukupuolesta, rodusta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta yhtä arvokas.
Köyhien asema Vanhassa testamentissa
Köyhyyden yksi tärkein seuraus on ihmisarvon loukkaaminen. Syvimmiltään se on Jumalan luomistyön väheksymistä.
Vanhan testamentin profeetat eivät valittaneet sitä, että kaikilla ihmisillä ei ollut yhtäläistä taloudellista asemaa. He paheksuivat sitä, että aineellinen puute polki köyhien ihmisarvoa.
Taloudellisesti heikommassa asemassa olevina heitä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, heiltä riistettiin omaisuutta, heitä myytiin kuin orjia ja heitä alistettiin yhteiskunnallisesti.[iv] On tärkeä muistaa, että profeetat eivät olleet ensisijaisesti köyhien vaan Jumalan itsensä puhemiehiä. Jumala näkee luomiensa ihmisten polkemisen loukkauksena itseään ja säätämiään lakeja vastaan.
Vanhan testamentin laki ja säädökset koskivat kaikkia elämän osa-alueita. Vaikka ne säätelivät ensisijaisesti Israelia, säädökset huomioivat myös muukalaisten aseman. Esimerkiksi elonkorjuun aikana israelilaisten tuli jättää pelloilla maahan pudonneet tähkäpäät ja viinitarhaan varisseet marjat köyhille ja muukalaisille syötäväksi.[v]
Jumalan kansan erityisasema liittyi pelastushistorialliseen valintaan, ei muista poikkeavaan ihmisarvoon. Ihmisarvoinen elämä oli niin köyhän kuin muukalaisenkin oikeus. Siksi israelilaisten oli opittava rakastamaan muukalaisia niin kuin itseään ilman mitään erityisvaatimuksia.[vi]
Luke lisää..
http://www.uskonet.fi/artikkelit/301/jumalan_sydan_on_koyhien_puolella
Rikkauden ja hyvinvoinnin keskellä elävät länsimaiset kristityt tarvitsevat köyhyyden teologiaa.
Raamatun alkulehdillä oleva luomiskertomus kuvaa ihmisen alkuperäistä olotilaa ja hyvinvoinnin perustekijöitä. Vaikka sitä ei ole kirjoitettu vastaukseksi köyhyyden teologian ydinkysymyksiin, luomiskertomus tarjoaa kehyksen, jonka valossa on mahdollista tarkastella myös köyhyyttä ja sen erilaisia ilmenemismuotoja.
Kuvaus paratiisin olosuhteista saa tummat värit jo Raamatun kolmannessa luvussa. Harmonian rikkoo särkynyt suhde Jumalaan. Kuvaan piirtyvät myös erilaisuuden häpeä, jännitteet ihmissuhteissa, fyysinen kipu, työhön liittyvä vaiva sekä ulkopuolisuuden kokemus ihmisen paratiisista karkottamisen jälkeen.
Arkikeskustelussa köyhyys liitetään usein varsin suoraviivaisesti taloudellisiin seikkoihin. Tässä artikkelissa köyhyyttä jäsentävänä näkökulmana on kuitenkin luomiskertomuksen kuvaus ihmisen ideaalitilasta ja syntiin lankeemuksen seurauksista. Sen perusteella köyhyyttä määrittäviä tekijöitä ovat rikkoutunut suhde Jumalaan ja toisiin ihmisiin, menetetty ihmisarvo, ulkopuolisuuden kokemus, työn ja siihen liittyvän palkkion vääristyminen sekä häpeän tunne. Lyhyesti sanoen: köyhyys on jotakin vähemmän kuin mitä ihmisellä oli paratiisissa ollessaan.
Luomiskertomuksessa näkyy ajatus kokonaisvaltaisesta hyvästä: luomakunta ilman ihmistä oli hyvä.[i] Eläinkunnan luomisen jälkeen se oli edelleen hyvä.[ii] Ihmisen – Jumalan kuvaksi luodun miehen ja naisen – jälkeen Jumala toteaa, että kaikki mitä Hän oli luonut, oli hyvää.[iii]
Myös ihmisarvo nousee teologisesti siitä, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen heijastaa omassa olemuksessaan jumalallista elämää, joka on luonteeltaan pyhää. Siksi jokainen ihminen on uskonnosta, sukupuolesta, rodusta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta yhtä arvokas.
Köyhien asema Vanhassa testamentissa
Köyhyyden yksi tärkein seuraus on ihmisarvon loukkaaminen. Syvimmiltään se on Jumalan luomistyön väheksymistä.
Vanhan testamentin profeetat eivät valittaneet sitä, että kaikilla ihmisillä ei ollut yhtäläistä taloudellista asemaa. He paheksuivat sitä, että aineellinen puute polki köyhien ihmisarvoa.
Taloudellisesti heikommassa asemassa olevina heitä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, heiltä riistettiin omaisuutta, heitä myytiin kuin orjia ja heitä alistettiin yhteiskunnallisesti.[iv] On tärkeä muistaa, että profeetat eivät olleet ensisijaisesti köyhien vaan Jumalan itsensä puhemiehiä. Jumala näkee luomiensa ihmisten polkemisen loukkauksena itseään ja säätämiään lakeja vastaan.
Vanhan testamentin laki ja säädökset koskivat kaikkia elämän osa-alueita. Vaikka ne säätelivät ensisijaisesti Israelia, säädökset huomioivat myös muukalaisten aseman. Esimerkiksi elonkorjuun aikana israelilaisten tuli jättää pelloilla maahan pudonneet tähkäpäät ja viinitarhaan varisseet marjat köyhille ja muukalaisille syötäväksi.[v]
Jumalan kansan erityisasema liittyi pelastushistorialliseen valintaan, ei muista poikkeavaan ihmisarvoon. Ihmisarvoinen elämä oli niin köyhän kuin muukalaisenkin oikeus. Siksi israelilaisten oli opittava rakastamaan muukalaisia niin kuin itseään ilman mitään erityisvaatimuksia.[vi]
Luke lisää..
http://www.uskonet.fi/artikkelit/301/jumalan_sydan_on_koyhien_puolella
Vastaukset 1
Vanhimmat
Amen, aamen.