Onpa tuonne huoltajuutta käsittelevään ketjuun tullutkin tavaraa aika reippaasti.
Minua nyt hiukan jää hämään, saattaa olla, että olen väärässä, asenne, jonka mukaan ero on jotenkin normaali ja arkipäiväinen asia.
Ymmärrän toki, että eroja tapahtuu. Esimerkiksi perheväkivalta on sellainen syy josta eron pitäisi seurata heti.
Mutta muuten tuntuu olevan vallalla sellainen asenne ilmapiiri, että avioliittoa ei juuri enää pidetä minään. Huimaava luku on se, että puolet liitoista päätyy eroon.
Kertokaapa viisaat mistä moinen johtuu. Miksi enää ei solmita niitä liittoja tosissaan. Ihan kuin olisi sellainen tyyli, että 'leikitään kotista' ja sitten kun ei enää ole kivaa, niin eikun ero hakuun.
Ja nämä sitten ovat olevinaan vastuullisia aikuisia....
Minua nyt hiukan jää hämään, saattaa olla, että olen väärässä, asenne, jonka mukaan ero on jotenkin normaali ja arkipäiväinen asia.
Ymmärrän toki, että eroja tapahtuu. Esimerkiksi perheväkivalta on sellainen syy josta eron pitäisi seurata heti.
Mutta muuten tuntuu olevan vallalla sellainen asenne ilmapiiri, että avioliittoa ei juuri enää pidetä minään. Huimaava luku on se, että puolet liitoista päätyy eroon.
Kertokaapa viisaat mistä moinen johtuu. Miksi enää ei solmita niitä liittoja tosissaan. Ihan kuin olisi sellainen tyyli, että 'leikitään kotista' ja sitten kun ei enää ole kivaa, niin eikun ero hakuun.
Ja nämä sitten ovat olevinaan vastuullisia aikuisia....
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mihin ihmeeseen on kadonnut arvona ja tavoiteltavana elämäntapana Isä, Äiti, kaksi kakaraa, labradorin noutaja ja pihalle farmari letukka.
Kuule Kurre ei se oo mihinkään kadonnut. Yhtälö on täysin voimissaan. Ainoa asia mikä siitä on vähennetty on se että siitä yhtälöstä on yhteiskunnan matematiikalla pystytty supistamaan mies pois. Muuten tämä vuosisatoja säilynyt kaava jossa hevoskärryt vain ovat vaihtuneet letukkaan on ennallaan. Jossain vaiheessa vaan todettiin että: "Hei, tuo yksi tekijä on liikaa ja sitäpaitsi pääasiallisesti haittaa vaan. Eihän sitä edes tarvita. Joten supistetaan se pois!" Yhtälö on näin saatu huomattavasti simppelimpään ja ymmärrettävään muotoon. Se on tehokkaampi ja taloudellisempi käsitellä!
Sekin olisi kiva tietää, mitkä ovat yleisimmät eron syyt. Onkohan tämä trendikäs 'erilleen kasvaminen' miten yleistä?
Tai kun kerran feministipalstalla ollaan niin 'naisen tarve vapautua ja toteuttaa' itseään?
Luulisin että mies on pelattu ulos kuvioista. Ei äijille ole oikein paikkaa yhteiskunnassa. Ennen tarvittiin miestä tiluksilla ja rakennuksilla.
Nykyajan maailmassa miesten hommaksi on jäänyt olla kunnon mies tai huono mies. Kumpikaan yksilö ei tosin pitkällä tähtäimellä ole kovin kiinostava naisen mielestä.
Ennen sai hiukan anteeksi jos oli vaikka viinaan menevä kun teki miesten hommat hyvin. Nyt ei oikeen voi enää muuta kun yrittää olla virheetön. Tilanne on sellanen että ei oikeen voi korjata miesten tapaan niitä virheitä. Miehelle ei oo omia hommia että ne kokis itsensä tarpeellisiksi. Että tietäis että nainen arvostaa kun laittaa kotiin uuden katon hirveessä kaatosateessa tai että ropaa perheen auton ja viemärit kuntoon kädet paskassa.
Voi kuulostaa typerältä mutta moni mies haluaisi hyvittää omia toilailujaan usein miesten tyyliin, ja näyttää että pystyy rakentamaan kodin ja korjailemaan ja tekemään. Luoda turvaa ja näyttää sillä tavalla että välittää. Voihan noitakin pitää sellaisina rujon herkkinä signaaleina mitä naisen vaan tarvitsisi osata lukea. En tiedä. Niin se Suomalainen mies on veistetty. Tuppisuuksikin usein tosin haukuttu.
Ois kiva kun naiset ei noihin pystyisi mut nykyään kai pystyy kun ei ne tajuu sellasta. Tai sen kuvan ainakin oon saanut. Sillon menee hyvin jos nainen on arvostelematta.
Ei äijää vaan tarvita enää. That's it.
Uskoisin, että suurin osa liitoista solmitaan tosissaan uskoen niiden kestävyyteen. Alun rakastuminen ei vain riitä pitämään liittoja koossa( jota en sinänsä pidä minään itseisarvona), jos muut resurssit puuttuvat.
Tällaisia resursseja voisivat olla vaikkapa:
yhteiskunnan tasolla:
- ihmisten/perheiden jaksamiseen sopeutettu koulutus ja työelämä( eikä toisinpäin)
- riittävä ihmissuhde- ja vuorovaikutuskoulutus jo pienestä pitäen
- suhteiden/ perheiden yksilölliset erot ja tarpeet huomioiva palvelujärjestelmä
- sitoutumista , vastuuta ja sukupuolten yhteistä ihmisyyttä ja keskinäistä ymmärrystä edistävä kulttuuri
yksilötasolla:
- hyvät parisuhteen, työnteon, päihteiden- ja rahankäytön mallit ja vuorovaikutustaidot
- hyvä itsetunto ( ei koe toisen itsenäisyyttä, kasvua ja menestymistä uhaksi itselleen), -hyvä itsetuntemus ja tieto siitä, mitä todella haluaa
- arvomaailma, jossa suhde/ perhe/ toiset ihmiset käsitetään merkityksellisiksi ja jatkuvaa työtä ja huolenpitoa vaativiksi asioiksi
- kyky tehdä työtä ja oppia uusia asioita
- kyky tehdä kompromisseja
Yleisimmin avioero lähtee naisen aloitteesta ja suurimmat syyt eroon ovat miehen alkoholismi, väkivaltaisuus ja osallistumattomuus perheestä huolehtimiseen ( jatkuva fyysinen / henkinen poissaolo). Yksilöselitysten hakeminen johtaa kuitenkin liian usein leimaamiseen ja kestäviä suhteita edistävien yhteiskunnallisten rakenneratkaisujen lykkäämiseen. Molemmat tasot kannattaa ottaa huomioon.
naistenlehdet on suurin syy avioeroihin, lehdessä esitetään pitkä lista kestävän liiton tunnusmerkkejä ja kun yksinkertainen muija huomaa, ettei ukko täytä niistä ensimmäistäkään, niin erohan siitä tulee
yhtälailla jos miestenlehdet ja väkivalta tv:ssä pitää kieltää niin ensimmäiseksi pitää kieltää naistenlehdet, ne ovat yhteiskunnallisen pahoinvoinnin syy...epäilee j.pukkila..
Jos sattuu olemaan noin yksinkertainen muija, mies saa olla pelkästään kiitollinen, että ero tulee...
Muuten, kun mies lukee niitä miestenlehtiään, ja vertaa muijaansa ja avioelämäänsä lehtien lolitoihin ja lepoasentoihin, onkin perhe-elämän tyytyväisyys sitten tasoissa.
siinäpä se ero miehen ja naisen maailmankuvan välillä kirkastuu, lehdessä, niin miesten- kuin naistenlehdissä puhutaan naisista, mutta tiettävästi eri näkökulmasta..,syntyisiköhän lehdet yhdistämällä jonkinlainen ihmisen maailmankuva..?
Mielestäni puolet liitoista päättyy eroon siksi, että ihmiset ovat itsekkäitä, eikä osata ajatella suhteessa tasavertaisuuden periaatteella. Työllistetään toista liikaa tai juntataan omat mielipiteet läpi. Ei osata kuunnella toista, otta huomioon. Ollaan lyhytjänteisiä ja odotellaan sitä oikeaa prinssiä tai prinsessaa ja aina, kun uusi ehdokas ilmaantuu, mennään oitis kokeilemaan, että olisiko se mahdollisesti hän. Syitä eroon on varmasti todella monia, mutta meitä vaivaa jonkinlainen ajatus, että toisen ihmisen velvollisuus on tehdä meistä onnellisia. Myös pettymysten sietokyky on monella vähäinen. Etsitään rakastumisen huumaa jne.
Tuo voi muuten olla hyväkin pointti tuo jatkuva rakastumisen huuman etsintä. Ei osata arvostaa sitä tilaa joka on saavutettu. Etsitään koko ajan uusia kiksejä.
Olet varmastikin oikeassa tuossakin, että oletetaan, että sen toisen ihmisen olisi tehtävä minut onnelliseksi. Vaikka asia pitäisi olla niinpäin, että minun tulisi pyrkiä tekemään se toinen onnelliseksi.
Nykyään ollaan vain ottamassa, mutta mitään ei haluta antaa.
Kestävä, antelias suhde:Tarvitsen sinua koska rakastan sinua.
Itsekäs suhde: Rakastan sinua koska tarvitsen sinua.
2/3 eronneista naisista ja 1/3 eronneista miehistä on kuvauksesi kaltaisia? (jos katsotaan, kenen aloitteesta erot tapahtuvat)?
Niin viittaat tietenkin tähän, että naiset hakevat miestä useammin eroa, mutta et tiedä mistä eropäätös johtuu.
Voisihan sitä yhtä hyvin päätellä, että nainen hakee eroa, koska mies on itsekäs.
Sanoissasi: "nainen hakee eroa, koska mies on itsekäs" ? :-)
Tuossa oli itseasiassa asian ydin aika hyvin tiivistettynä. :)
Itsekkyys voi ilmetä niin kovin eri tavoin, esim. väkivaltaisuutena tai yltiömäisenä mustasukkaisuutena.
"Itsekäs suhde: Rakastan sinua koska tarvitsen sinua."
Tälläiseen "tarvitsemiseen" voi nainen jossain vaiheessa kyllästyä, miksei mieskin.
Tuhansia kertoja olet ottanut tämän asian esiin. Luulet olevasi tällä väitteellä vahvoilla, että muka naisissa on vika, kun tulee ero.
Ehei.
Nyt vähän kärjistettyä esimerkkiä peliin:
Mies on avioliitossa itsekäs, nainen joutuu lopulta ottamaan eron.
Syynä erojen suureen määrään ja vakituisen parisuhteen huonoon suosioon on arvojen muuttuminen. Yhteiskunta on vapautunut, eikä enää ole olemassa mitään virallista totuutta ja kaavaa.
Avioliiton merkitys on muuttunut ja kestävä avioliitto on arvona vähentynyt. Yhteiskunta on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä, tämä on suoraan heijastunut suomalaiseen perhe-elämään.
- Syntyvien lasten lukumäärä on vähentynyt 1,37 lapsen kansssa on helpompi erota, kuin suuremman lapsilauman kanssa.
- Työstä haetaan myös sisältöä elämään, sisältöä jonka aiemmin antoi suku ja perhe. Työn sitovuus on lisääntynyt myös, perheiden yhteinen aika on vähentynyt. Työn arvo on myös noussut, joskus jopa perheeen arvoa tärkeämmäksi.
- Perheen merkitys turvallisuuden takaajana on vähentynyt. Yhteiskunnanliset turvaverkot ovat nykyisin jo niin vahvat. Perhettä ei enää tarvita sairauden eikä vanhuuden turvaksi.
- Uskonnon meritys on vähentynyt, enää perheitä ei yhditä tavoite kilvoitella kohti parempaa elämää. Elämän katsotaan olevat tässä ja nyt, niinpä elämän sisälölle on suurempia odotuksia.
- Individualistinen elämänasenne on lisääntynyt, samoin hedonistinen. Yhteiskunta arvostaa yksillöllisyyttä ja nopeaa mielihyvän tavoittelua. Pitkäjännitteisyys on vanhanaikaista sekä yhteiskunnassa yleisemminkin, että myös yksilöiden elämässä. Nykyinen talousajattelu on hyvin lyhytjännitteistä ja ihmisten arvoa vähättelevää. Yhteiskunnalliset arvot heijastuvat hyvin nopeasti yksilöiden elämään, niin hyvässä kuin pahassakin.
- Alkoholin käytön lisääntyminen lisää avioerojen määrää.
- Perheyritysten väheneminen lisää avioerojen määrää. Yhteisen yrittämisen on todettu sitouttavan ihmisiä toisiinsa, toisaalta avioeron myötä haviäisi myös yritys.
- Masennukset ja työuupumukset ovat lisääntyneet. Ihminen on sairaana hyvin itseensä käpertynyt ja avioliitto on myös silloin kriisissä.
- Perheen ulkopuoliset harrastusmahdollisuudet ovat lisääntyneet, sitä myöten myös perheen yhteinen aika on vähentynyt.
- Tapakulttuuri on menettänyt merkitystään.
Eikö tästä nykysuuntauksesta löydy mitään hyvää?
Miksi kaikki oli ennen niin paljon paremmin? Kultaako aika muistot?
Tuskinpa tämä nykysuuntaus pelkästään huono on. Muutos on vaan ollut niin raju, etteivät ihmiset oikein ole ehtineet sopeutua nykymenoon. Ihminen on perusolemukseltaan konservatiivinen, muutosvastarinta on luonnollisenpi tapa toimia, kuin muutosmyönteisyys. Nykyinen yhteiskunta on toisaalta sellainen, joka vastaa ennemistön tarpeita, muutenhan ihmiset ryhtyisivät kehitystä jarruttamaan. Taloudellisten arvojen korostuminen on ihmisten luoma arvo ja johonkin heidän tarpeisiinsa vastaava, muutenhan tälläinen kehitys ei olisi mahdollista. Toisaalta on mielenkiintoista nähdä kuinka nopeasti uus moralistisuus ja uskonnolliset arvot rantautuvat Suomeen, merkkejä tästäkin kehityksestä on nähtävissä. Mitä merkitystä sillä kehityksellä sitten on perhe-elämään laajemmin, on arvailujen varassa.
Että miehet joivat paljon viinaa. Ei oma isäni, mutta kylän miehet.
...ihmisten vimma solmia ns. "kirkollisia avioliittoja", ja sitten erota niistä, vaikka niissä luvataan olla loppuikä yhdessä.
Noin ihan sekulaarina ilmiönä homma ei yllätä - sekulaarilla ihmisellähän ei ole mitään "ihmistä suurempia arvoja", joita voisi loogisesti puolustaa, jolloin voi "tehdä, miten tuntuu" - esim. erota, "jos tuntuu ikävältä olla saman äijän/ämmän kanssa naimisissa" jne.
Mutta ehkäpä sekulaarikin ihminen hakee "kirkosta dunnelmaa" tms... tavallaan pitää avioliittoa semmoisina kivoina pirskeinä, joissa voi olla vähän silleen "henkisesti suuntautunutkin" kohti "kestäviä arvoja" (ainakin hetken)... ajatella itsestään parempaa, mihin kykenee.
Tietysti tuo naistenlehti"kulttuuri" osaltaan ruokkii asioita... kertomalla "erilleen kasvamisista" jne myönteiseen sävyyn.
Mielestäni eronnut ihminen (joka ei eroa esim. perheväkivallan tai partnerin huoraamisen vuoksi) on aina lupauksensa pettänyt ihminen, joka ei anna kovin hyvää kuvaa itsestään noin muutenkaan. Asian tosin ymmärtää paremmin, jos ihmisellä ei ole mitään "ihmistä suurempia" arvoja, jonka mukaan elää - sellaiselle, jolle on lusikalla annettu, ei voine kauhalla vaatia?
Kirkkohan on kehittänyt itseään tälläiseksi seremoniamestariksi. Kirkko on vastannut nykyajan vaatimuksiin, samalla kirkolta on kadonnut ekumeeninen yhteys ihmisiin. Ihmiset hakevat kirkolta kiksejä ja kirkko niitä myös antaa. Hengellistä merkitystä kirkolla on vain harvoille. Miksi sitten Luterilainen kirkko on lähtenyt tälle tielle, on mielenkiintonen kysymys? Kannatusluvut ainakin pysyvät hyvinä, jos ihmisiltä ei odota sitä mitä he eivät ole halukkaita antamaan, tässä tapauksessa sitoutumista kirkon arvomaailmaan.
Naistenlehtikulttuuri! Eikös tuo nyt ollut aika kaukaa haettua avioerojen syistä pohdiskellessa? :D
Ehkäpä kirkosta olemme kanssasi totaalisen eri mieltä. No ainakin tämän viestisi perusteella. Näen nimittäin kirkon nykyisen suuntautumisen erittäin positiivisesti. Ihmisille annetaan tilaa olla enemmän oma itsensä, armollisuutta ihmisyyttä kohtaan. Fundamentalistinen ja vanhakantaiseen patriarkalismiin perustuva kirkko on minulle täydellinen kauhistus arvoineen. Ja entä sitten, jos kirkosta ihminen saa kiksinsä, niin eikö se ole parempi tapa kuin kaikkinainen holtittomuus päihteiden, seksin ja itsekkyyden parissa?
No ehkäpä tarkoitit jotakin muuta, mihin nyt vastasin. :)
Mielenkiintoinen tulkinta sinulta. Omasta mielestäni en kritisoinut kirkon suuntautumista mitenkään. Vastasin kysymykseen, miksi ihmiset haluavat kirkkohäät, sitoutumatta kuitenkaan siihen uskonnolliseen perinteeseen, joka kirkolliseen vihkimiseen yleensä liitetään. Kirkon nykysuuntauksella on hyviä puolia, mutta nähtävissä on myös ongelmallisia piirteitä. Uus uskontojen suosion selittäjänä nähdään usein kirkon liiallinen maallistuminen. Minä olen toisaalta hieman jäävi kirkkoa arvostelemaan - olen sukuni arvojen mukaisesti kirkkoon kuulumaton jo kolmannessa sukupolvessa. Uskonnollisuus kiinnostaa minua lähinnä vain yhteiskunnallisena rakenteena ja sosiaalisena ilmiönä.
Näin todellakin tulkitsin viestisi ja luin sen nyt uudelleen ja taas sama vaikutelma. Kaipaat kirkon auktoriteettia? Kirkon pitäisi ylhäältä päin sanella, miten ihmisen tulee elää, eikä niin että ihminen kaipaa kirkolta kiksejä (hauskuutta, iloa, energiaa)?
*hymyilee ihmetyksissään*
Näin erilaisia tulkintoja.
Nytpä oikein kiinnostuin, kun luin kolmannen kerran viestisi. :)
Mitä tarkoitat tuolla, että kirkko on kehittänyt itsensä seremoniamestariksi?
K on vastannut nykyajan vaatimuksiin. Siis minkä tyyppisiin?
Minkälaiselle tielle on Luterilainen kirkko mielestäsi lähtenyt?
Mihin arvomaailmaan kirkko ei ENÄÄ odota ihmisiä sitoutumaan muutoksen myötä?
*kyselee hämmästyneenä*
Kirkko ja kristinusko instituutiona on mielestäni sellainen tapaus, jolla on tai ainakin pitäisi olla säännöt perustuen raamattuun.
Esimerkkinä vaikkapa homoliitot. Minusta ei ole mitään väärää siinä, että homot elävät yhdessa jne. Kuitenkaan en hyväksy, sitä, että homoja vihittäisiin kirkoissa.
Kirkon kuuluu olla kristillisiin arvoihin perustuva instituutio. Homoliitot, abortit jne. eivät kuulu näihin kristillisiin arvoihin.
Tarkoitan, että kirkon ei kuulu olla mikään kiva kerho jossa saa tehdä kaikkea mikä miellyttää.
En kyllä menisi väittämään toisen rakkautta kristillisemmäksi kuin toisen. Raamattu on miesten kirjoittama kokoomateos!
Tässä nyt sitten törmätään siihen, että onko kristillset arvot sittenkään niin ihania kuin meille on koulussa opetettu.
Itse en allekirjoita läheskään kaikkia kritinuskon teesejä.
...jotka, kun eivät koe esim. kristillisiä arvoja kohdalleen (esim. eivät koe tarvitsevansa Jeesusta jne.), sitten tekevät selkeän pesäeron asiaan - eivät esim. "tavan vuoksi" teeskentele tai dundeile.
Sitähän minäkin sitten taas ihmettelen, että ihmiset, jotka eivät jaa kristillistä uskoa, ovat noin "muuten vain" sitten dundeen puolesta puuttumassa seurakuntien asioihin yms.
Kristilliset arvot eivät ole yksinomaan "ihania". Esim. avioliittolupaus koskee myös niitä "pahoja päiviä" ja "koettelemuksia". Jokaisen ihmisen kristillisyys punnitaan usein siinä, osaako olla toiselle lähimmäinen myös silloin, kun asiat eivät dunnu givoilta.
Kristillisessä avioliitossa ei esim. "kasveta erilleen", koska lähtökohta on jo siinä, että kristitty on sitoutunut rakastamaan toista ihmistä joka tilanteessa. Kasvamaan yhteen. Aina se ei ole vain "ihanaa", vaan rakkaus vaatii joskus myös uhrauksia - puolin ja toisin.
Esim. minä olin aikoinani kohtuullisen masentunut ihminen pitkän ajan - rouva oli rinnalla tuon ajan, vaikka elämä ei ollut varmaan herkkua pahantuulisen äijän rinnalla. Onneksi en ollut tullut naineeksi naistenlehtikulttuuria harrastavaa feministiä - he :-)
"Onneksi en ollut tullut naineeksi naistenlehtikulttuuria harrastavaa feministiä - he :-)"
Sellaista olisikin ollut vaikea löytää.
Luin kerran Cosmopolitania, jonka päätoimittaja kertoi olevansa feministi...
Mutta mikäli nämä ovat eri ryhmiä niin täsmennän kommenttiani:
1) minulla on ollut onni olla naimatta naistenlehtikulttuuria harrastavaa naista
2) minulla on ollut onni olla naimatta feministiä (jotka tuntuvat erittäin materialistisilta ja agressiivisen oloisilta ihmisiltä - ainakin tämän palstan kommenttien pohjalta)
(sen sijaan minulla on vaimo, jolle ihmisten samanarvoisuus on luontainen lähtökohta elämään - ilman tarvetta lähteä esim. taistelemaan jotakin ihmisryhmää "vastaan" asian tiimoilta).
Kyllähän minä toisaalta monet kristilliset arvot hyviksi tunnustankin.
On sellaisia asioita taas jotka minulle on opetettu olevan epäkristillisiä ja peräti syntiä, mutta joita minä taas en osaa niin pahana pitää.
Aika vaikea minun on esimerkiksi luomiskertomusta sulattaa. Taidan olla kovan linjan evolutionisti.
Toinen on käsitys synnistä jos minä kiroilen, joka on ohjelmoijalle lajityypillistä kommunikaatiota, niin en sitäkään osaa pahana pitää.
Sinkkujen välinen seksi, aivan sama mitä sitoutumattomat ihmiset keskenään tekevät.
Ja on se viinanjuontikin ihan hilpeää hommaa. Joku tiukkapipo saattaisi pitää minua tällä kaljan kulutuksella jo ihan rapajuoppona.
Ainoa ohje jota koitan noudattaa on vanhan äiteeni neuvo - 'elä sillä tavalla, että uskallat kuolla'.
...ei lie synti (Jeesus ekana ihmeenään muutti veden viiniksi, jossa joidenkin asiantuntemattomien mielipiteistä huolimatta, todellakin oli kohtuullisen tehokas alkoholiprosentti).
Juopuminen/juoppous mentaalisena tilana viinan takia on synti (ts. se, että käyttää sitä tekosyynä tehdä pahaa ja käyttäytyä miten sattuu toisia kohtaan).
Seksiasiat jätän itse kunkin omalle kohdalle - kuten pitääkin. Itse olen sitä vastaan, että kristitty olisi sellaisten ihmisten moraalinvartija, jotka eivät itse puutu esim. minun elämääni.
Yleensäkin olen sen kannalla, että itse kukin meistä Jumalan edessä seisoo tai kaatuu - tärkeintä on suhtautuminen lähimmäiseen, lopulta kuitenkin. Se on pahinta syntiä, jos toiselle tekee vahinkoa.
Sinä olet semmoinen tyyppi, että minä voisin ihan hyvällä omallatunnolla lähteä vaikka kaljalle joskus, jos tavataan.
Kiitos tarjouksesta, tiedä vaikka joskus...
"
Juopuminen/juoppous mentaalisena tilana viinan takia on synti (ts. se, että käyttää sitä tekosyynä tehdä pahaa ja käyttäytyä miten sattuu toisia kohtaan).
"
Niijuu oikein. Ei rähinä viinaa kannata ottaa. Rouva on muutaman kerran maininnut, että insinööri Oravan tekniset visiot muuttuvat päätähuimaavammiksi samaan tahtiin kun kaljakori tyhjenee. :)
Eipä sitä viinaa oikein voi aikuinen mies tekosyynä käyttää jos toista kovin kolhii. Se on semmonen teinitason puolustus tämä '...tu kun mää olin niin kännissä'...
Sepä on tuo Jumala kysymys meille kaikille varmastikin kovin henkilökohtainen. Veikkaanpa, että jokainen uskoo johonkin. Ihminen joka koskaan ei pohdi näitä elämän suuria mysteereitä saattaapi olla henkisesti kohden heikoilla.
Olen onnellinen sinun onnellisuudestasi ja pystyn vielä olemaan yhtä aikaa feministikin.
Vaikeampi kombinaatio onkin sitten olla yhtä aikaa feministi ja Cosmon päätoimittaja. Sivupersoonalla voisi olla käyttöä. Lukutaidottomuudesta olisi varmaan myös etua.
Cosmon englanninkielinen alkuperäispainos... Ei tämä suom. versio.
En ollut menossa lynkkaamaan Suomen Cosmon päätoimittajaa.
Vaikka johonkin edesvastuuseen hänetkin tulisi pikku hiljaa saattaa.
Mistä tässä Cosmopolita jutussa on kyse. Eikös se ole jonkinlainen naistenlehti itsetietoisille naisille.
Mikäs sinua siinä mättää? *ihm*
Sorry, taisin turhan epäselvästi itseäni ilmaista. Kirkkon seremoniamestarin roolilla tarkoitin sitä, että kirkko tarjoaa sakramenttejaan ihmisille vaatimatta ihmisiä sitoutumaan sakramenttien sanomaan. Avioliitto eräänä esimerkkinä, kirkkohäihin osallistuminen ei ole pelkästään "kiva" piristys hääjuhliin, se on sakramentti jonka tarkoituksena on avioliiton pyhitys. Kauppakeskusten siunaamisen tarkoitus on pyhittää ostospaikka. Kasteen tarkoitus on ottaa lapsi seurakunnan yhteyteen jne.. Kirkko tarjoaa nämä palvelunsa muotoina ilman sisältöä ja sellaisina ihmiset ne myöskin vastaan ottavat. Ihmisiltä ei odoteta sitoutumista kirkon edustamiin arvoihin. Kirkon toiminta on jossain mielessä tekopyhää ja ulkokultaista. En kuitenkaan arvostellut kirkkoa tästä toimintatavasta. Totesin vain asiantilan, joka kirkon sisälläkin herättää ajoittain kiistoja.
Puhutkin vähän eri näkökulmasta kuin itse ajattelin tuota kirkon avoimmaksi muuttunutta suhtautumista. Itse nimittäin ajattelin noita kuolemalla pelotteluja, äärimmäisiä ja epäinhimillisiä vaateita, joita ääriliikkeissä vielä tänäkin päivänä esiintyy.
Kuten jo kerroin, suhtautumiseni uskontoihin on ulkokohtaista. Osalla ihmisistä on kuitenkin voimakas uskonnollisuuden tarve, tähän tarpeeseen kirkko ei aina vastaa. Hengellisyyttä haetaan sitten voimaakkaammin sitovista uskonnoista. Ordoksinen kirkko esim. vastaa ihmisten ekuneemiseen tarpeseen selvemmin. Ord.kirkon jäsen määrä onkin hienoisessa kasvussa, siitä huolimatta ettei kirkko lähetystyötä Suomessa teekkään. New age on lisännyt suosiotaan, buddalaisuus on myös uskonnollisena näkemyksenä saamassa jalansijaa Suomessakin. Mielenkiintoista on, että osa näiden uskontojen edustajistakin on viela kirkon jäseninä. Uudenlainen ilmiö on myös voimaakkaasti lisääntynyt usko sielunvaellukseen, osa Lut. kirkon jäsenistäkin uskoo tähän, lähinnä itämaiden uskontoihin liittettyyn käsitteeseen. Luterilaisen kirkon seinät ovat leveät ja katto korkealla, se on varmaan kansankirkolle hyvä strategia.
"Eikös se ole jonkinlainen naistenlehti itsetietoisille naisille."
No nimenomaan itsetietoisille, ei itsevarmoille.
Minua mättää se, että ihmisen taipumusta kehittymättömään itsekeskeisyyteen kannustetaan noin uupumatta juuri naisten ollessa kyseessä. Miksi? Että ajatukset eivät vahingossa harhaili yhteiskunnallisiin, poliittisiin, eettisiin, filosofisiin ja työelämän kysymyksiin, niinkö?
Joku voisi tutkia, kuinka paljon intohimoinen Cosmon lukija päivässä käyttää aikaa omaan ruhoonsa: lakkaa varpaankynnet, sheivaa, tutkiskelee itseään peilistä, analysoi syömisensä ja laskee kilokalorit, pohdiskelee tunneälyään ja ihmissuhteitaan minälähtöisesti, piristää itseään jollain älyttömyydellä "kun olen sen ansainnut", shoppailee maanisesti, pohdiskelee tuntikaupalla kuinka hiuksensa ensi lauantaina asettelisi, ulkoaopettelee "kuinka mies isketään" jne. En nyt tarkoita etteikö tätä kaikkea voisi kohtuullisesti ja omaehtoisesti tehdä, mutta että tuollainen elämänmuoto on kutsumus ja bisnes niin se ei mene minun kaaliini. Varsinkaan kun näillä harhaluuloilla miesten miellyttämisestä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Miehiä on ihan helppo miellyttää ilman timangistringejäkin ja ilman että asettaa miellyttämisen elämän perussisällöksi. Ja nimenomaan niin, ettei aseta.
Kävin kurkkaamassa kyseisen varmasti korketasoisen julkaisun kotisivua ja olen kanssasi samaa mietä, että aikasta turhanaikaiselta julkaisultahan tuo vaikutti.
Eipä mahtaisi meidänkään emäntä ilahtua jos semmoien postiluukkuun pamahtaisi. Sevverta kiiltävän näköistä paperia, ettei siitä ole edes saunan sytykkeeksi.
Eikö avioerotilastot kasva sen takia että eroja tehdään enemmän? Ei erojen tekeminen lisäänny sen takia että tilastot muuttuvat? Vai oisko noin?
Entä yleinen ilmapiiri ja kulttuuri? Eikö yleinen ilmapiiri ja kulttuuri muutu sen takia että eroja tehdään enemmän? Vai tehdäänkö sittenkin eroja sen takia että yleinen ilmapiiri ja arvostus muuttuu?
Vai oisko vastaus ihmisessä itsessään?
Ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat yleinen ilmapiiri ja kulttuuri. Ei ole sellaista salaliittoa, että ihmiset päättäisivät yksissä tuumin, että aletaanpa tässä viljalti eroilemaan. Yksilön päätöksiin vaikuttaa ihmisen omat tarpeet ja ympäröivän yhteiskunnan arvot ja asenteet. Ihmisten käyttäytymisen muutoksen syitä on mielekästä hakea yhteiskunnasta, etenkin jos muuttuva käytös on tilastollisesti merkittävä.
Niin onkos tämä yhteiskunta jollakin tapaa olemassa ilman ihmisiä?
Näkemyksesi on että on olemassa yhteiskunta. Ja on olemassa ryhmä ihmisiä. Se miten yhteiskunta käyttäytyy määrää sen miten tämä tietty ihmisryhmä käyttäytyy. Kukas sitten ohjaa tätä abstraktia käsitettä "ihmiskunta" (jolla ei siis ole lihallista olomuotoa).
Jumala? Pahat olennot? Jokin salaliitto? Kuka?
Entä määräileekö tämä "ihmiskunta" sinua?
Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman ihmisiä, ihmiset muodostavat yhteiskunnan. Yhteiskunnan arvoihin vaikuttaa ihmisten toiminnan lisäksi myös muutkin tekijät. Kulttuuriperimä, uskonnillinen traditio, taloudelliset arvot jne... nämä ovat yhteiskunnallisia arvoja. Nämä arvot ovat yksittäisistä ihmisistä riippumattomia. Kuitenkin yhteiskunnallisten arvojen muutokset vaikuttavat ihmisten toimintaan ja ihmisten toiminta aiheuttaa arvoissa muutoksia. Yhteiskunnan ja ihmisten välinen vuorovaikutussuhde on monimutkainen prosessi.
Kyllä, ihmiskunta määrittelee myös minua. Toisaalta olen myös kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä aika ulkokohtaisesti voisi jopa sanoa akateemisesti.