Ajattelemisen aihetta

Tätä yleistä asevelvollisuutta on tällä palstalla lässytetty vasta noin fantastiljoonan viestin edestä. No, nyt on fantastiljoona ja yksi. Kiitos tästä kontribuutiosta. Argumenttisi on täällä jo pureskeltu moneen kertaan.

toimivaa systeemiä ei pidä mennä muuttamaan!

Tietääkseni Viro siirtyy 10 vuoden siirtymäajalle täysipainoiseen palkka-armeijaan.

Minusta Suomen ei ainakaan vielä kannata siirtyä Ruotsin tai Norjan mallisiin valikoivaan asevelvollisuuteen, koska Suomen turvallisuustilanne on edelleen riskialttiimpi kuin muitten pohjoismaitten.

On totta ettei kylmänsodan aikainen vastakkainasettelu ole niin kriittinen kuin 80-luvulla, mutta Venäjän yhteiskunnallisten ongelmien vuoksi turvallisuustilanne on kuitenkin kaukana täysin stabiilista.

Pelkästään Neuvostoliiton hajoaminen osoitti, että Venäjällä voi yhteiskunta ja samalla ulkopolitiikan linjaukset muuttua melkein yhdessä yössä. Putinin ajamat presidentin valtaa lisäävät perustuslaillisetoikeudet antavat Venäjän presidentille totaalisen yksinvaltiuden päättää ulkopolitiikasta ja sen painostuskeinoista aina sotaan asti.

Samalla kun presidentin valtaoikeuksia on korotettu lähes yksinvaltiuden tasolle on Venäjällä noussut yhteiskunnallisten- ja taloudellistenongelmien myötä yhä enemmän myös ulkovaltoja ongelmista syyttäviä ääriliikkeitä. Vaikka Putin todennäköisesti saakin poistettua Venäjän perustuslaista presidentin virkakausien määrää rajoittavan pykälän, niin emme voi kuitenkaan laskea omaa turvallisuutta sen varaan, että Putin tai joku muu melko tervejärkinen ihminen on aina Venäjän johdossa. Varsinkin, jos Venäjän taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat pysyvät ennallaan.

Suomen tilanne Venäjän rajanaapurissa on aika ainutlaatuinen. Muut Euroopan alueella olevat Venäjän rajanaapurit ovat olleet itsenäisiä vasta reilun vuosikymmenen ajan ja niillä ei ole lähellekään Suomen tasoisia puolustusvoimia. Osa maista kuten Ukraina ja Valko-Venäjä ovat edelleen aika tiukasti Venäjän talutushihnassa ja osa taas on hakenut turvallisuutta Natosta.

Vaikka Naton kaltainen vahva sotilasliitto onkin paperilla ehkä paras ratkaisu turvaamaan alueellinen puolustus, niin todellisuudessa ei kuitenkaan välttämättä ole niin. Esimerkiksi Viron, Latvian ja Liettuan alueella on vain nimellisesti joukkoja ja vaikka joukkojen määrä moninkertaistettaisiin, niin silti epäilen vahvasti niitten kykyä pysäyttää edes tällä hetkellä Venäjän länsirajalla olevia joukkoja ennen Puolan tai jopa Saksan rajaa.

Vaikka Natolla onkin kaluston ja joukkojen moderniuden vuoksi etulyöntiasema pitkällä tähtäimellä, niin Venäjän ydinaseet kuitenkin pakottavat Naton ennemmin tai myöhemmin neuvottelupöytään mahdollisessa kriisissä tai sodassa. Neuvottelupöydässä on aina riskinä, että muut maat painostavat tilanteesta eniten kärsivät maat jopa kohtalokkaisiin myönnytyksiin estääkseen sodan laajenemisen kaiken tuhoavaksi 3. maailmansodaksi.

Tosiasia on, että kaikista puheista huolimatta se oma perse ja sen turvallisuus on jokaisella aina lähimpänä ja tuskin USA, Ranska, Iso-Britannia sen enempää kuin Saksakaan ovat loppupeleissä valmiita uhraamaan kansalaisensa Viron, Latvian ja Liettuan puolesta.

Silti Natossa Virolla, Latvialla ja Liettualla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet selvitä kuin edes yhdistämällä asevoimansa, koska kyseisillä mailla ei kokonsa ja taloudenkunnon vuoksi ole mitään mahdollisuutta luoda edes auttavasti uskottavaa puolustusta.

Siksi ei meidänkään kannata odottaa Natosta mitään "lopullista" ratkaisua turvaongelmaan. Itse asiassa on todennäköisempää, että Nato-jäsenyys lisää meidän turvattomuutta, koska Nato-maana joudumme hyvin todennäköisesti automaattisesti terroristien kohdelistalle.

Ruotsin turvallisuuspoliittinen tilanne on hyvin erilainen kuin Suomen vaikka sitä ei aina heti erottaisikaan. Ruotsilla on aina laskenut sen varaan, että Suomen puolustusvoimat kykenevät hidastamaan Venäjän maajoukkoja sen verran, että Nato ehtii puuttumaan tilanteeseen ja siirtämään Ruotsiin riittävästi joukkoja Ruotsin alueellisen turvallisuuden puolustamiseen (Suomen kannalta Naton tilanteeseen puuttuminen olisi kuitenkin liian myöhäistä ja jollemme itse kykene estämään Venäjän joukkojen läpitunkeutumista, niin todennäköisesti joutuisimme tekemään todella suuria myönnytyksiä pitääksemme itsenäisyytemme). Maahyökkäyksen osalta Ruotsi on aina voinut laskea Suomen ja Naton varaan. Lisäksi Suomella ja Ruotsilla on sen verran kapea maaraja, että sen puolustamiseen riittää merkittävästi pienemmät maavoimat kuin suomen 1300 km pituisen maarajan puolustukseen.

Ainoana pelkona ruotsalaisilla on ollut joku meren tai ilman kautta tuleva yllätyshyökkäys, jota vastaan se on varustautunut tehokkaammin kuin muut pohjoismaat yhteensä. Tällä hetkellä Venäjän ilma- ja merivoimat ovat kuitenkin sen verran rappiolla etteivät ne muodosta millään tasolla yllätyshyökkäyksen uhkaa Ruotsille. Ruotsi voi huoletta karsia asevoimia, koska he tietävät kykenevänsä korottamaan asevoimien tilan takaisin kylmänsodanajan tasolle, samassa ajassa kuin Venäjä pistää ilma- ja merivoimat kuntoon.

On kuitenkin totta, että tällä hetkellä ja todennäköisesti tulevaisuudessakin Suomen riittävään puolustukseen riittäisi noin 80 000 miehen asevelvollisuusarmeija, joka tarkoittaisi sitä, että palvelukseen tarvitsisi kutsua 1/3 tai enintään puolet asevelvollisuusikään tulevista miehistä. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että miten se 1/3 valittaisiin. Osmo Soininvaara teki mielestäni yhden elämänsä typerimmistä ehdotuksista ehdottaessaan asevelvollisuusarpajaisia. Sillä menetelmällä saataisiin aivan varmasti tuhottua se viimeinenkin innostus varusmiehiksi joutuvilta. Lisäksi arpajaisilla on toinenkin vielä merkittävästi pahempi seuraamus. Tällä hetkellä Suomella voidaan katsoa olevan noin 80 000 miehen tehokas reservi, joka koostuu valmius- ja jääkärijoukoista jotka taas koostuvat suurimmaksi osaksi varusmiesaikansa hyvin suorittaneista sotilaista. Jos reservin määrä pudotetaan suoraan siihen 80 000 mieheen, niin se tarkoittaa sitä, että karkeastikin arvioiden arpatuurista riippuen vähintään 1/3 miehistöstä olisi enemmän ja vähemmän epäkelpoa tehtäviinsä. Jos taas varusmiehet valittaisiin kunnon ja älykkyyden perusteella, niin alta aikayksikön, joko kaikki alkaisi huijaamaan tuloksissa, tai nuorison motivaatio liikkua loppuisi kokonaan, koska hyvästä kunnosta ja älykkyydestä "rangaistaisiin" varusmiespalveluksella.
(muutenkin koko Soininvaaran kommentti oli täysin ala-arvoinen. Jos kerran vaatii muutoksia suuria varusmiespalvelukseen, niin kyllä muutosehdotusten pitää olla järkevämpää kuin "Kyllähän ne Ruotsissakin on jonkin menetelmän keksineet, joten eiköhän meilläkin joku keksi jotain, koska minua ei nappaa ajatella asiaa yhtään pitemmälle" tasoa.