Köyhyyden vastaista työtä tekevässä Poverty Alliance -järjestössä tutkijana työskentelevä MacLeod kertoo viimeisimmällä Suomen-matkallaan kiinnittäneensä huomiota maailmalla vähemmän tunnettuun Suomi-ilmiöön - pitkiin leipäjonoihin.
– Helsinkiläisen leipäjonon näky saivat minut muistelemaan kokemuksiani Lesbokselta viime vuonna. Vapaaehtoisia ohjaamassa pitkää jonoa ihmisiä saamaan pienen määrän lahjoitettua ruokaa – näky pakolaisleiriltä Helsingin kaduilla, MacLeod kirjoittaa blogissaan.
1990-luvun laman vietyä monilta työpaikat. Inhimillisen hädän ollessa suuri, kirkolliset toimijat alkoivat jakaa ruoka-apua suomalaisille samaan malliin kuin monissa Euroopan valtioissa noihin aikoihin tehtiin. Ruoka-apu oli tarkoitettu väliaikaiseksi keinoksi hädänalaisten välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi tilanteessa, jossa valtio ei pystynyt tarjoamaan riittävästi tukea. Väliaikaisesta muodostui kuitekin pysyvä järjestely.
Viimeisimmän Suomen-vierailunsa aikana MacLeod kertoo keskustelleensa monien sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat olleet rakentamassa ruoka-apujärjestelmää Suomeen.hyvinvointivaltiomallin ajoittain kokema vastatuuli.
– Tärkeitä oppeja voidaan omaksua sellaisilta valtioilta kuin Suomi, jota jo vaikutamme jäljittelevän. Tässä tapauksessa voimme oppia, kuinka asioita ei kannata tehdä, MacLeod päättää blogikirjoituksensa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001934083.html
– Helsinkiläisen leipäjonon näky saivat minut muistelemaan kokemuksiani Lesbokselta viime vuonna. Vapaaehtoisia ohjaamassa pitkää jonoa ihmisiä saamaan pienen määrän lahjoitettua ruokaa – näky pakolaisleiriltä Helsingin kaduilla, MacLeod kirjoittaa blogissaan.
1990-luvun laman vietyä monilta työpaikat. Inhimillisen hädän ollessa suuri, kirkolliset toimijat alkoivat jakaa ruoka-apua suomalaisille samaan malliin kuin monissa Euroopan valtioissa noihin aikoihin tehtiin. Ruoka-apu oli tarkoitettu väliaikaiseksi keinoksi hädänalaisten välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi tilanteessa, jossa valtio ei pystynyt tarjoamaan riittävästi tukea. Väliaikaisesta muodostui kuitekin pysyvä järjestely.
Viimeisimmän Suomen-vierailunsa aikana MacLeod kertoo keskustelleensa monien sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat olleet rakentamassa ruoka-apujärjestelmää Suomeen.hyvinvointivaltiomallin ajoittain kokema vastatuuli.
– Tärkeitä oppeja voidaan omaksua sellaisilta valtioilta kuin Suomi, jota jo vaikutamme jäljittelevän. Tässä tapauksessa voimme oppia, kuinka asioita ei kannata tehdä, MacLeod päättää blogikirjoituksensa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001934083.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
öyhyyden vastaista työtä tekevässä Poverty Alliance -järjestössä tutkijana työskentelevä MacLeod kertoo viimeisimmällä Suomen-matkallaan kiinnittäneensä huomiota maailmalla vähemmän tunnettuun Suomi-ilmiöön - pitkiin leipäjonoihin.
vastaista työtä tekevässä Poverty Alliance -järjestössä tutkijana työskentelevä MacLeod kertoo viimeisimmällä Suomen-matkallaan kiinnittäneensä huomiota maailmalla vähemmän tunnettuun Suomi-ilmiöön - pitkiin leipäjonoihin.
– Helsinkiläisen leipäjonon näky saivat minut muistelemaan kokemuksiani Lesbokselta viime vuonna. Vapaaehtoisia ohjaamassa pitkää jonoa ihmisiä saamaan pienen määrän lahjoitettua ruokaa – näky pakolaisleiriltä Helsingin kaduilla, MacLeod kirjoittaa blogissaan.
1990-luvun laman vietyä monilta työpaikat. Inhimillisen hädän ollessa suuri, kirkolliset toimijat alkoivat jakaa ruoka-apua suomalaisille samaan malliin kuin monissa Euroopan valtioissa noihin aikoihin tehtiin. Ruoka-apu oli tarkoitettu väliaikaiseksi keinoksi hädäna
vuonna. Vapaaehtoisia ohjaamassa pitkää jonoa ihmisiä saamaan pienen määrän lahjoitettua ruokaa – näky pakolaisleiriltä Helsingin kaduilla, MacLeod kirjoittaa blogissaan.
1990-luvun laman vietyä monilta työpaikat. Inhimillisen hädän ollessa suuri, kirkolliset toimijat alkoivat jakaa ruoka-apua suomalaisille samaan malliin kuin monissa Euroopan valtioissa noihin aikoihin tehtiin. Ruoka-apu oli tarkoitettu väliaikaiseksi keinoksi hädänalaisten välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi tilanteessa, jossa valtio ei
lla vähemmän tunnettuun Suomi-ilmiöön - pitkiin leipäjonoihin.
– Helsinkiläisen leipäjonon näky saivat minut muistelemaan kokemuksiani Lesbokselta viime vuonna. Vapaaehtoisia ohjaamassa pitkää jonoa ihmisiä saamaan pienen määrän lahjoitettua ruokaa – näky pakolaisleiriltä Helsingin kaduilla, MacLeod kirjoittaa blogissaan.
1990-luvun laman vietyä monilta työpaikat. Inhimillisen hädän ollessa suuri, kirkolliset toimijat alkoiv
ipäjonon näky saivat minut muistelemaan kokemuksiani Lesbokselta viime vuonna. Vapaaehtoisia ohjaamassa pitkää jonoa ihmisiä saamaan pienen määrän lahjoitettua ruokaa – näky pakolaisleiriltä Helsingin kaduilla, MacLeod kirjoittaa blogissaan.
1990-luvun laman vietyä monilta työpaikat. Inhimillisen hädän ollessa suuri, kirkolliset toimijat alkoivat jakaa ruoka-apua suomalaisille samaan malliin kuin monissa Euroopan valtioissa noihin aikoihin tehtiin. Ruoka-apu oli tarkoitettu väliaikaiseksi keinoksi hädän
y saivat minut muistelemaan kokemuksiani Lesbokselta viime vuonna. Vapaaehtoisia ohjaamassa pitkää jonoa ihmisiä saamaan pienen määrän lahjoitettua ruokaa – näky pakolaisleiriltä Helsingin kaduilla, MacLeod kirjoittaa blogissaan.
1990-luvun laman vietyä monilta työpaikat. Inhimillisen hädän ollessa suuri, kirkolliset toimijat alkoivat jakaa ruoka-apua suomalaisille samaan malliin kuin monissa Euroopan valtioissa noihin aik
Mikä helkutin nostopölvästi se siellä taas jyllää?
Niin Suomessa leipäjonot muodostuivat pysyväksi 1990 luvulla. Ne eivät kuulu hyvinvointivaltion katukuvaan, eivätkä ole valtiollisesti järjestettyä sosiaaliturvaa tai etuutta.
Perustuslain takaama perusturva on tarkoitettu kattamaan elämiseen tarvittavat kulut joista perustavaa latua olevin kulu on ruokamenot ,sekä turvaamaan terveys,että asumisen mahdollisuus. Nämä tuleee olla taattu jokaiselle sosiaalisen perusturvan puitteissa ja mikäli ne olisi taattu ihmisarvoa vastaavalla tavalla ei katukuvassa esiintyisi leipäjonoa,eikä kenenkään tarvitsisi elää absoluuttisessa köyhyydessä.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/207067-600-669-eukk-suomessa-440-000-ihmista-syvassa-koyhyydessa
http://yle.fi/uutiset/3-7436047
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Köyhyys-ei-hellitä-–-yli-400 000-elää-alle-minimibudjetin/862998
http://www.talouselama.fi/uutiset/yli-400-000-suomalaisen-tulot-alittavat-minimibudjetin-koyhyysrajan-alla-elaa-sitakin-useampi-6594192
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001847781.html
Kyllä ne on ihmisoikeudet ja kohtuullinen elintaso on taattu kaikille Suomessa. Ihmiset vain tekee itselleen epäedullisia valintoja kuluttamalla yhteiskunnalta saamansa rahallinen tuki alkoholiin, huumeisiin, tupakkaan, pelaamiseen, shoppailuun jne. Lisäksi osalla on sellainen periaate, että eivät hae sossusta mitään, vaikka olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen. Siinä sitten syytellään, että sosiaaliturva on liian alhainen ja seisotaan leipäjonossa (rööki suussa palaen).