Slangin muuttumisesta

Ainahan tsadin slangi muuttuu.Harvempi tiesi 1800-luvulla,mikä on "dösä" tai "flygari",fillari oli joillekin jo tuttu.

Itse olen syntynyt vuonna 1945, ja "giltsi" ei missään tapauksessa ainakaan mitään huoraa ole minulle koskaan merkinnyt. Sana on tainnut tosin hiljalleen kadota yleisestä kielenkäytöstä. En muista kuulleeni sitä vuosikausiin. Tai sitten ei vain ole tullut liikuttua niissä piireissä, joissa sanaa yhä käytetään, jos käytetään.

kaik muuttuu. ja niin pitääki. slangia ei muka saa pamista stadis. tut.
heinäpläägät flyttaa stadii ja duunaa bileit tääl, omat kledjut niskas.
mikä tuttaa enite on turku. sinne ei voi mennä, me ei olla ok. mut ne tulee tänne, ja kaikki on on.

Aivan omituiselta kuulostaa minun lounaissuomalaiseen korvaani se missä yhteydessä monet 2010-luvun nuoret (varmaan Helsingissäkin) käyttävät termiä "pränkkääminen" (vai lieneekö "pränkkäys"). Kun mikäli olen oikein ymmärtänyt se tarkoittaa nuorisn keskuudessa pilan tai jonkinlaisen jekun tekemistä toiselle ihmiselle (englanniksihan "prank" on kepponen, eli tältä pohjalta ihan ymmärrettävä lainasana tuohon yllämainittuun yhteyteen).

Kun meillä päin joku asia "pränkkäsi", se tarkoitti yleensä sitä että jokin kone on epäkunnossa. Myös jossakin saattoi olla "jotain pränkkää" eli vikaa, esim. jotain pränkkää auton vaihteissa.

Jo edesmennyt enoni, syntyperäinen raumalainen mutta entisestä "Lappi Tee Ällästä" aikoinaan maanviljelijän tyttären löytänyt ja sinne elämään asettunut, muisteli monet kerrat miten "- Vittu mää sanosi sil Mikol et kun mää ole koko torstain poies et muist sit katto ne Fergu jarru ku ne on pränkänny täs jo pitempä aikka, kyl sää ne ossas kuntoo laitta. Mut ite mää sit joutusi ne kuntoo laittama heti perjantain". Nuorempi serkkupoikani Mikko kun oli heti koulusta kotiin päästyään hypännyt mopon selkään ja kaahannut Rauman puolelle aikaa viettämään jonkun silloisen mielitiettynsä luo, ja niin oli aika vierähtänyt että vasta alkuyön pimeydessä poika saapui kotiin ja niin jäivät hänen osaltaan Massey Fergusonin jarrut huoltamatta. Ei eno tosin pitkävihainen ollut pojalleen, jo seuraavana päivänä Fergun jarrut olivat kunnossa ja juurikasta pääsi pellolta nostamaan.

Toinenkin merkitys "pränkkäämisellä" oli: se oli (etenkin) lasten ärsyttävää kiukuttelua kuvaava verbi. Äidilläkin oli tapana sanoa minulle - aika harvoin tietysti :) - kun joskus ihan pikkupoikana aloin kaupassa mankua karkkia tai jotain muuta kivaa, enkä sitten parin ystävällisen kiellon jälkeenkään lakannut kinuamasta: " - Lopet jo se toi pränkkäämises", tai "Ei tollast pränkkäämist/ prätinää jaks kukkaa kuunnel". Sitten siinä 15-ikäisenä "pränkättiin" jo vallan muitten asioiden takia, esimerkiksi perjantai-iltaisten kotiintuloaikojen johdosta...

Laitilassakin on joku rompekerho nimeltä pränkvärkkete kamraati.