"Rukous uskonpuhdistuksen muistamiseksi
Viime viikon sunnuntaina 16.10.2016 vietettiin uskonpuhdistuksen muistopäivää. Uskonpuhdistus on muutenkin nyt ajankohtainen teema, koska ensi vuosi, vuosi 2017, on uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuosi. Tämän laskutavan mukaan protestanttisen tai evankelisen uskonpuhdistuksen katsotaan lähteneen liikkeelle Martti Lutherin myöhäiskeskiaikaiseen paavinkirkkoon ja sen tiettyihin pelastusopillisiin teologisiin linjauksiin kohdistuneiden kriittisten teesien johdolla vuonna 1517 Saksan Wittenbergistä.
Siitä, mistä uskonpuhdistuksessa oli ja on teologis-kirkollisesti kysymys, kirjoitan blogissani Uskonpuhdistus on yhä ajankohtainen 28.10.2012. Tuossa blogissani totean esimerkiksi seuraavasti:
”Tämä perusteologia erotti uskonpuhdistajat niin myöhäiskeskiaikaisesta roomalaiskatolisesta teologiasta kuin niin sanotun radikaalin reformaation hurmahengistä. Evankelinen uskonpuhdistusteologia erosi myös Erasmus Rotterdamilaiseen (1466–1536) henkilöityneestä humanistisesta kirkollisesta uudistuseetoksesta. Päinvastoin kuin Erasmus, pitivät uskonpuhdistajat Huldrych Zwinglistä (1484–1531), Martin Lutherista (1483–1546), Philipp Melanchthonista (1497–1560) ja Martin Bucerista (1491–1551) alkaen ihmisen luonnollista tahtoa syntiin sidottuna ja ihmisen luonnollista järkeä langenneena. Hengellinen uudistus on mahdollista vain Jumalan armosta ja ihmisen järjen alistuessa Jumalan ilmoitetun Sanan arvovallan alle. Zwingli korosti, että hengellisen totuuden kriteerinä ja korkeimpana normina on Jumalan Hengen valaisema kirjallinen Sana, ei koskaan epäjumalanpalvontaan taipunut langennut ihmisjärki.”
”Lähtökohdiltaan raamatullinen ja vanhakirkollinen usko ja kirkollinen elämä tuli puhdistaa myöhäiskeskiaikaisista vääristymistään sekä virheellisistä järjen päätelmistä ja muodostaa uudelleen – re-formoida – lähtökohtiensa mukaiseksi. Tätä tarkoitti raamattuperiaatteen pohjalta tapahtunut evankelinen evankeliumin uudelleen löytäminen. Evankelinen uskonpuhdistus halusi sitoutua uudelleen puhtaaseen Jumalan Sanan mukaiseen Kristuksen evankeliumiin. Luther muotoili evankelisen uskonpuhdistuksen raamattuteologisen paavalilais-augustinolaisen ytimen erinomaisella tavalla vuoden 1518 Heidelbergin disputaatiossaan: Jumala on tunnettavissa vain ristiinnaulitussa Kristuksessa. Laki paljastaa ihmisen hengellisesti kuolleen tilan ja evankeliumi lahjoittaa armosta Kristuksen vieraan vanhurskauden, joka otetaan uskoen vastaan, jolloin uskova vanhurskautetaan eli luetaan vanhurskaaksi – Jumalalle kelpaavaksi – Kristuksen ansion tähden. Näin katsoo Lutherin ja muun evankelisen uskonpuhdistuksen edustama ristinteologia, theologia crucis.”
Yllä oleva kappale tiivistää pelkistetysti sen, mistä uskonpuhdistuksessa oli ja on teologisesti kyse. Jos ja kun näin on, on hyvä ottaa esiin Concordia ry:n julkaisema saksalaisen luterilaisen teologin ja pastorin Jürgen Diestelmannin (1928–2014) mielenkiintoinen teos Luther vai Melanchthon? Erään historiallisen ystävyyden särkyminen ja sen seuraukset nykypäivän ekumenialle sekä uskonpuhdistuksen juhlavuodelle 2017 (suom. Juuso Matias Mäkinen, Luther-kirjat Oy, Helsinki 2016), jonka saksankielinen alkuteos on ilmestynyt vuonna 2014.
Tuon teoksen sivulla 73 on lainaus uskonpuhdistuksen muistovuotta 1967 ennakoineesta tekstistä saksalaiselta tunnustukselliselta luterilaiselta teologilta Hermann Sasselta (1895–1976) ja teoksen sivulla 100 on ”Rukous uskonpuhdistuksen muistamiseksi”. Sasse-lainaus 50:n vuoden takaa ja kyseinen rukous ovat erityisen osuvia tekstejä myös suomalaisen luterilaisuuden kannalta tarkasteltuna juuri nyt, valmistauduttaessa uskonpuhdistuksen juhlavuoteen 2017.
Hermann Sasse kirjoitti vuoden 1967 edellä seuraavasti:
”Niinpä käymme viettämään uskonpuhdistuksen muistovuotta suuresti huolissamme luterilaisen uskonpuhdistuksen kohtalosta, sillä sen sanoma meidän kirkollamme on välitettävänä koko kristikunnalle. Mutta onko koskaan yhtään uskonpuhdistuksen suurista muistojuhlista vietetty toisissa merkeissä? Miltä maailma ja kirkko näyttivät vuonna 1617 kolmikymmenvuotisen sodan kynnyksellä? Entä vuosina 1667, 1717, 1817 ja 1817? Onko uskonpuhdistuksen muistovuotta voitu koskaan juhlia muutoin kuin psalmin 46 pyhällä sanalla ’Kuitenkin’? ’Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat!’ Tällä uskon sanalla ’Kuitenkin’ katsomme kohti tulevaisuutta ja jätämme Jumalan haltuun, mitä hän tutkimattomissa tuomioissaan ja mittaamattomassa laupeudessaan antaa kirkollemme tapahtua seuraavan 50 vuoden aikana.”
Rukous uskonpuhdistuksen muistamiseksi puolestaan kuuluu seuraavasti:
”Oi Herra Jeesus Kristus! Sinä kutsuit 500 vuotta sitten palvelijasi Martti Lutherin puhdistamaan kirkkosi uskon. Hän käänsi pyhät Kirjoitukset kansankielelle ja sai näin Sinun pyhän evankeliumisi taas loistamaan siellä, missä se oli ollut pimennettynä. "
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/913/rukous_uskonpuhdistuks
Viime viikon sunnuntaina 16.10.2016 vietettiin uskonpuhdistuksen muistopäivää. Uskonpuhdistus on muutenkin nyt ajankohtainen teema, koska ensi vuosi, vuosi 2017, on uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuosi. Tämän laskutavan mukaan protestanttisen tai evankelisen uskonpuhdistuksen katsotaan lähteneen liikkeelle Martti Lutherin myöhäiskeskiaikaiseen paavinkirkkoon ja sen tiettyihin pelastusopillisiin teologisiin linjauksiin kohdistuneiden kriittisten teesien johdolla vuonna 1517 Saksan Wittenbergistä.
Siitä, mistä uskonpuhdistuksessa oli ja on teologis-kirkollisesti kysymys, kirjoitan blogissani Uskonpuhdistus on yhä ajankohtainen 28.10.2012. Tuossa blogissani totean esimerkiksi seuraavasti:
”Tämä perusteologia erotti uskonpuhdistajat niin myöhäiskeskiaikaisesta roomalaiskatolisesta teologiasta kuin niin sanotun radikaalin reformaation hurmahengistä. Evankelinen uskonpuhdistusteologia erosi myös Erasmus Rotterdamilaiseen (1466–1536) henkilöityneestä humanistisesta kirkollisesta uudistuseetoksesta. Päinvastoin kuin Erasmus, pitivät uskonpuhdistajat Huldrych Zwinglistä (1484–1531), Martin Lutherista (1483–1546), Philipp Melanchthonista (1497–1560) ja Martin Bucerista (1491–1551) alkaen ihmisen luonnollista tahtoa syntiin sidottuna ja ihmisen luonnollista järkeä langenneena. Hengellinen uudistus on mahdollista vain Jumalan armosta ja ihmisen järjen alistuessa Jumalan ilmoitetun Sanan arvovallan alle. Zwingli korosti, että hengellisen totuuden kriteerinä ja korkeimpana normina on Jumalan Hengen valaisema kirjallinen Sana, ei koskaan epäjumalanpalvontaan taipunut langennut ihmisjärki.”
”Lähtökohdiltaan raamatullinen ja vanhakirkollinen usko ja kirkollinen elämä tuli puhdistaa myöhäiskeskiaikaisista vääristymistään sekä virheellisistä järjen päätelmistä ja muodostaa uudelleen – re-formoida – lähtökohtiensa mukaiseksi. Tätä tarkoitti raamattuperiaatteen pohjalta tapahtunut evankelinen evankeliumin uudelleen löytäminen. Evankelinen uskonpuhdistus halusi sitoutua uudelleen puhtaaseen Jumalan Sanan mukaiseen Kristuksen evankeliumiin. Luther muotoili evankelisen uskonpuhdistuksen raamattuteologisen paavalilais-augustinolaisen ytimen erinomaisella tavalla vuoden 1518 Heidelbergin disputaatiossaan: Jumala on tunnettavissa vain ristiinnaulitussa Kristuksessa. Laki paljastaa ihmisen hengellisesti kuolleen tilan ja evankeliumi lahjoittaa armosta Kristuksen vieraan vanhurskauden, joka otetaan uskoen vastaan, jolloin uskova vanhurskautetaan eli luetaan vanhurskaaksi – Jumalalle kelpaavaksi – Kristuksen ansion tähden. Näin katsoo Lutherin ja muun evankelisen uskonpuhdistuksen edustama ristinteologia, theologia crucis.”
Yllä oleva kappale tiivistää pelkistetysti sen, mistä uskonpuhdistuksessa oli ja on teologisesti kyse. Jos ja kun näin on, on hyvä ottaa esiin Concordia ry:n julkaisema saksalaisen luterilaisen teologin ja pastorin Jürgen Diestelmannin (1928–2014) mielenkiintoinen teos Luther vai Melanchthon? Erään historiallisen ystävyyden särkyminen ja sen seuraukset nykypäivän ekumenialle sekä uskonpuhdistuksen juhlavuodelle 2017 (suom. Juuso Matias Mäkinen, Luther-kirjat Oy, Helsinki 2016), jonka saksankielinen alkuteos on ilmestynyt vuonna 2014.
Tuon teoksen sivulla 73 on lainaus uskonpuhdistuksen muistovuotta 1967 ennakoineesta tekstistä saksalaiselta tunnustukselliselta luterilaiselta teologilta Hermann Sasselta (1895–1976) ja teoksen sivulla 100 on ”Rukous uskonpuhdistuksen muistamiseksi”. Sasse-lainaus 50:n vuoden takaa ja kyseinen rukous ovat erityisen osuvia tekstejä myös suomalaisen luterilaisuuden kannalta tarkasteltuna juuri nyt, valmistauduttaessa uskonpuhdistuksen juhlavuoteen 2017.
Hermann Sasse kirjoitti vuoden 1967 edellä seuraavasti:
”Niinpä käymme viettämään uskonpuhdistuksen muistovuotta suuresti huolissamme luterilaisen uskonpuhdistuksen kohtalosta, sillä sen sanoma meidän kirkollamme on välitettävänä koko kristikunnalle. Mutta onko koskaan yhtään uskonpuhdistuksen suurista muistojuhlista vietetty toisissa merkeissä? Miltä maailma ja kirkko näyttivät vuonna 1617 kolmikymmenvuotisen sodan kynnyksellä? Entä vuosina 1667, 1717, 1817 ja 1817? Onko uskonpuhdistuksen muistovuotta voitu koskaan juhlia muutoin kuin psalmin 46 pyhällä sanalla ’Kuitenkin’? ’Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat!’ Tällä uskon sanalla ’Kuitenkin’ katsomme kohti tulevaisuutta ja jätämme Jumalan haltuun, mitä hän tutkimattomissa tuomioissaan ja mittaamattomassa laupeudessaan antaa kirkollemme tapahtua seuraavan 50 vuoden aikana.”
Rukous uskonpuhdistuksen muistamiseksi puolestaan kuuluu seuraavasti:
”Oi Herra Jeesus Kristus! Sinä kutsuit 500 vuotta sitten palvelijasi Martti Lutherin puhdistamaan kirkkosi uskon. Hän käänsi pyhät Kirjoitukset kansankielelle ja sai näin Sinun pyhän evankeliumisi taas loistamaan siellä, missä se oli ollut pimennettynä. "
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/913/rukous_uskonpuhdistuks
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitenkähän evl.kirkko sivuuttaa juhlavuoden?!