olisi viisauden alku. Turvallisuus kuplissaan eläville olisi viisautta myöntää epävarmuus. Epävarmuuden tunnetta useatkaan eivät kestä kun liiassa mahtipontisuudessaan lukevat pelkkiä aforismejä esimerkiksi. Kuinka ilon kautta onni ja ihanuus tulee luoksesi kun olet sen arvoinen. Kritiiketön ylipostiivisuus tuottaa pelkkää humpuukia sekä pelkkiä unelmia haaveissaan eläville siitä kuin onni ja rakkaus valuvat kohdallesi olet sen arvoinen. Säteilemällä iloa ja onnea ympärillesi saavutat jotain suurta ja mahtavaa. yms. yms. yms.
Valitettavasti tosielämässä noin ei mene vaikka kuinka lain kuuliaisesti, työtä pelkäämättä, perheistään huolehtien ovat saaneet lopputilin, joutuneet ryöstetyiksi, erinlaisten " hyväntekijöiden " valheiden verkkoon. Lapsia ja nuoria ryöstävät koulumatkoilla. Katuväkivalta tullut jäädäkseen yms. yms. yms. vaikka kuinka ilon kautta olisivat eläneet elämäänsä juuri he jotka eivät käytöksensä mukaisesti tulla kaltoinkohdelluiksi joutuvat kohtamaan yleisen välinpitämättömyyden jatkuvat säästötalkoot jossa säästävät toisille jotka säälimättä käyttävät yhteiskuntaa hyväkseen, elävät kuin pellossa porskutelleen himoissaan ja juonitellen uusia etuuksia itselleen. Aforismit voivat olla mukavan kutkuttavia korvasyyhyyn mutta ketään ne ei pelasta epävarmuudelta vaikka kuinka ilon kautta elämäänsä eläisi. Tosiasioiden tunnustaminen alkaa siitä että myöntää : Keisarilla ei ole vaatteita, turvallisuus kupla pelkkää sanan helinää jossa tulevaisuuden toivoa brändäävät vailla tosiasioiden myöntämistä kuinka pelkkä epävarmuustekijät on otettava huomioon vaikka kuinka ihanaa ihan kauheen ihanaa ihan huippu kivaa ja ihanalta tuntuisi ja pelkästään ilon kautta eläisi säteillen ympärilleen valoa ja toivoa että ei tarvitsisi kohdata elämänsä tosiasioita muuta kuin ne positiivisuudelta tuntuvat, heistä yleeensä käytetään sanaa hurahtaneita kun eivät kestä todellisuutta....
Valitettavasti tosielämässä noin ei mene vaikka kuinka lain kuuliaisesti, työtä pelkäämättä, perheistään huolehtien ovat saaneet lopputilin, joutuneet ryöstetyiksi, erinlaisten " hyväntekijöiden " valheiden verkkoon. Lapsia ja nuoria ryöstävät koulumatkoilla. Katuväkivalta tullut jäädäkseen yms. yms. yms. vaikka kuinka ilon kautta olisivat eläneet elämäänsä juuri he jotka eivät käytöksensä mukaisesti tulla kaltoinkohdelluiksi joutuvat kohtamaan yleisen välinpitämättömyyden jatkuvat säästötalkoot jossa säästävät toisille jotka säälimättä käyttävät yhteiskuntaa hyväkseen, elävät kuin pellossa porskutelleen himoissaan ja juonitellen uusia etuuksia itselleen. Aforismit voivat olla mukavan kutkuttavia korvasyyhyyn mutta ketään ne ei pelasta epävarmuudelta vaikka kuinka ilon kautta elämäänsä eläisi. Tosiasioiden tunnustaminen alkaa siitä että myöntää : Keisarilla ei ole vaatteita, turvallisuus kupla pelkkää sanan helinää jossa tulevaisuuden toivoa brändäävät vailla tosiasioiden myöntämistä kuinka pelkkä epävarmuustekijät on otettava huomioon vaikka kuinka ihanaa ihan kauheen ihanaa ihan huippu kivaa ja ihanalta tuntuisi ja pelkästään ilon kautta eläisi säteillen ympärilleen valoa ja toivoa että ei tarvitsisi kohdata elämänsä tosiasioita muuta kuin ne positiivisuudelta tuntuvat, heistä yleeensä käytetään sanaa hurahtaneita kun eivät kestä todellisuutta....
Vastaukset 3
Vanhimmat
" Minä osaan, Minä pärjään. Minä ratkon ongelmia. Minä saan sen työn. Minä olen vahva. Minussa on valtava sisäinen voima, mieletön mahdollisuuuksien potenttiaali. Minäminäminäminä, Minunminunminun. Tuollaisia uskomuksia ihmiset luovat itsestään. Tuosta noin vaan kirkkain silmin. Todellisuus on toinen. Minäminä ihmiset eivät pärjäisi jos ketään ei klikkaisi. Ketään ei katsoisi, Ketään ei kuuntelisi. Ketään ei fanittaisi jne. Minäminäminä ihmisiä. Tosiasiassa enemmän yhteiskunnassa on ihmisiä jotka tarvitsevat kokoajan yhteiskunnan apua ja hyötyä kuin omillaan toimeen tulevia ja omillaan toimeen tulevatkin ovat suhteelista.. Minäminäminä ihmiset uskovat uskomuksiaan omasta " suuruudestaan " kyseenalaistamatta omia näkemyksiään omasta minästään ja sen pärjäämisestä. Valitettavasti sitä valtavan suurta voimaa sisälläsi ei todellisuudessa ole vaan pelkkä kuvitelma vain siitä että sen saat mihin uskot. Yksi sekuntti voi muuttaa kaiken turvallisuus kuplassaan elävät menettävät otteensa aivan pienemmästäkin. Minäminäminä ihmiset eivät pärjäisi jos ketään ei hoitaisi, ketään ei opettaisi, ketään ei maksaisi palkkaa minäminäminä ihmisille jotta voisivat jatkaa kuvitelmaa valtavasta voimasta sisällään ja omasta " vahvuudestaan "
Itsekkin olen kädelläni yrittänyt saada sädekehän pääni päältä kiinni kun aina joskus on tuntunut siltä. Valtavaa voimaa sisälläni en ole tunnistanut kylläkään en myöskään valtavaa potentiaalia mielettöminä mahdollisuuksina. valitettavasti.
Mitä enemmän trasseja sen vähemmän tressiä, tai sitten myssystäni sädehtivät " jalokivet " ovat innoittaneet ns. ohikulkijoita kuvittelemaan kantavani sädekehää marttyyrimaisesti ...