Itsemäärämisoikeusoppi 1

Lainauskin oli:

Philippine President Rodrigo Duterte has said he wants all foreign troops, in which the majority are American, out of the Phillipines in the next two years.

This comes amidst his desire to realign his country with China and Russia, and further from the grasps of Washington.

At an economic forum in Tokyo on Wednesday, he expressed his willingness to end defense pacts with the United States.

"I want, maybe in the next two years, my country free of the presence of foreign military troops," Duterte said in a clear reference to US forces, adding, "I want them out and if I have to revise or abrogate agreements, executive agreements, I will."

Historian opetukset osa 1

Joku on sanonut, että ymmärtääksemme tulevaa meidän tulee tuntea historiaa.
Itsemäärämisoikeuden oppimisen kannalta on tärkeää oppia sen vastakohdista, liittoumista historian valossa.
Varmasti joku täälläkin tuntee historiaa paremmin, mutta tutkitaan asiaa nyt erityisesti suomalaisia koskettavien liittoumien historian kautta.

Ruotsin aika:

1618-1648 Kolmikymmenvuotinen sota, suomalaisia ruotsalaisten nostoväkenä Saksassa käydyissä taisteluissa katolisten unionia vastaan.
Rasittava sota suomalaisille talonpojille pakko-ottojen vuoksi. Asia sodassa tosin oli aluksi hyvä. Ei kuitenkaan tuonut sodan kauheuksia kotirintamalle.

1700-1721 Suuri Pohjan sota, suomalaisia ruotsalaisten joukoissa Itä-Euroopan rintamilla. Ruotsi-Suomen ja Turkin muodostaman liittouman vastustajana Puolan, Venäjän ja saksalaisten ruhtinaskuntien muodostama liittouma.
Suurvalta Ruotsilla lähti homma lapasesta. Muutama hieno taisteluvoitto tuuditti Voittamattomuuden tunteeseen. Ruotsin sotiessa Saksia ja Puolaa vastaan ruotsalaiset olivat sallineet venäläisten hyökkäillä itärintamalla. Pietari oli valloittanut Inkerin ja alkoi rakentaa uutta pääkaupunkiaan, Pietaria vuonna 1703 Suomenlahden pohjukkaan. Pietari Suuri tarjosi rauhaa, ja rauhanehtojen mukaan Ruotsi olisi menettänyt vain Inkerin. Kaarle ei kuitenkaan tyytynyt tarjoukseen, ja elokuussa 1707 Ruotsin joukot lähtivät marssimaan kohti Venäjää. Venäjällä alkoi sitten sotaonni kääntyä. Suomalaisia oli mukana karoliineissa Ukrainan aroilla yms. Kotirintamalle ei ollut organisoitua puolustusta sitten laittaa, vaikka pakko-otoissa oli luvattu niin. Lopulta Kaarle XII hukattua mahdollisuutensa ja vehkeiltyään turkkilaisten kanssa Venäjää vastaan, alkoivat venäläiset vyöryä Suomeen ja erityisesti 1714 vuodesta eteenpäin saatiin kokea kotirintamalla sodan kauhuja iso-vihan myötä.

1908-1809 Suomen sota, Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan.
Sodan päätös: Maaliskuussa 1809 venäläiset joukot hyökkäsivät kolmelta suunnalta. Eteläisin hyökkäys tapahtui Ahvenanmaalle ja sieltä edelleen Grisslehamniin. Ahvenanmaan rintamalla solmittiin aselepo 20. maaliskuuta. Maaliskuussa venäläiset hyökkäsivät Merenkurkun yli ja valtasivat Uumajan. Venäläiset kuitenkin peräytyivät Uumajasta, sillä he uskoivat rauhan tulevan pian. Kolmas hyökkäys tapahtui Pohjanlahden ympäri Kemin ja Tornion alueelle 22. maaliskuuta. Ruotsalaiset joukot antautuivat alueella 25. maaliskuuta. Alueelle ei jäänyt merkittäviä ruotsalaisia joukkoja, mutta venäläiset eivät edenneet etelään, lähinnä huolto-ongelmien vuoksi.
Maaliskuussa 1809 Tukholmassa tapahtui vallankaappaus, kun Ruotsin länsiarmeijan upseerit syrjäyttivät Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolfin. Kapinalliset vangitsivat kuninkaan 13. maaliskuuta ja pakottivat hänet eroamaan. Keväällä käytiin rauhanneuvotteluja, mutta ne kariutuivat ja toukokuun alussa venäläiset lähtivät etenemään Länsipohjassa etelään kohti Uumajaa. Taisteluita käytiin muun muassa Skellefteåssa ja venäläiset miehittivät Uumajan toukokuun lopussa. Kesäkuun alkupäivinä solmittiin jälleen aselepo, mutta pian taistelut jatkuivat. Venäläisten lisäksi Pohjois-Ruotsiin tunkeutui heinäkuun alussa myös norjalainen divisioona. Norjalaiset lyötiin takaisin, mutta venäläisiä vastaan ruotsalaiset kärsivät tappion Hörneforsin taistelussa. Elokuussa 1809 ruotsalaiset tekivät maihinnousun Uumajan pohjoispuolelle Rataniin. Maihinnousu epäonnistui ja se jäi Ruotsin armeijan viimeiseksi merkittäväksi sotaoperaatioksi.
Suomen sota päättyi 17. syyskuuta 1809 Haminan rauhaan. Ruotsi menetti kaikki itäiset maakuntansa, osan Länsipohjaa ja Ahvenanmaan. Raja vedettiin Tornionjokeen. Sodassa kuoli noin 20 000 suomalaista ja ruotsalaista sotilasta, valtaosa heistä erilaisiin sairauksiin.

Jos näitä Ruotsin ajan sotia vertailee, niin heti huomataan, että kaikissa sodissa oli mukana liittoumatilanne. Näille valtioliittoumilla on ollut näiden historian esimerkkien valossa ominaisena ennen kaikkea sotaisa tarkoitus. Liittoumiin liittyy myös vehkeily vastapuolta vastaan ( Napoleonin Ranska ja Venäjä, Kaarle XII:n Ruotsi ja Turkki, Katolinen-Unioni ).
Erityisesti ruotsalaiset olivat valmiita sotimaan viimeiseen suomalaiseen ennen kuin taipuivat rauhaan. Jos ajattelemme, että Ruotsi edusti vieraanvallan joukkoa maassamme (onhan kuitenkin kyseessä eri kansakunta) oli sen menettely piittaamatonta alamaisessa asemassa olleen kansakunnan suhteen oikeastaan kaikissa kolmessa sodassa. Suomen sotakin päättyi vasta, kun Ruotsi itse sai tuta sodan kauhuista omalla maaperällään.
En usko, että Ruotsi olisi jotenkin kyynisempi kansakunta kuin muut keskimäärin, vaan kyse oli vain siitä, että sodan paine ei tuntunut Tukholmassa asti. Ja tämä on nyt se merkityksellinen historian oppi itsemääräämisoikeutta ajatellen. On aina parempi pitää sodan ja rauhan sopimisen päätökset omissa käsissä, kuin vieraanvallan joukkojen sanelemana. Silloin voimme itse reagoida kohtuuttomaksi käyneeseen sodanrasitukseen maallemme. Toinen asia on tuo joukkojen hallinta. Ruotsi värväsi joukkoja maastamme miten tahtoi ja käytti niitä miten tahtoi. Oma maa tarvitsee oman maan puolustajat itse.
Historia Ruotsin ajalta puhuu vahvasti puolueettomuuden säilyttämisen puolesta.

Viisaita kommentteja, itse en pysty päältäni tuollaisia miettimään, mutta sen voin todeta, että Japanikin haluaisi vieraat joukot pois maaperältään.