pari jutskaa

...joo, eli aattelin kertoa teille nää asiat, kun en oikein muillekaan kehtaa. nää on yksityisasioita, nääs.

tapasin vähän aikaa sitten tosi ihanan naisen, mut ei siitä mitään taida tulla kun se ei sulata mun pilvenpolttoa. ja sen mutsi ei hyväksy mua, kun oon vaan trukkikuski, vaikka pitäis kuulemma olla rikas.

sit mä (tai siis mun koira)löysin hiekkakuopalta hiekkakasan alle haudatun lihakätkön. veikkaan että se on jonkun ruumis. vai miks kukaan hautais syrjäiselle hiekkakuopalle jotain muuta kuin ihmisenlihaa? en mä ymmärrä... jotain filunkia siinä täytyy olla. kytillekään ei viitti kertoa, kun ne kuitenkin vaan nauraa mun jutulle.

mun pitäis saada kaikki rästit maksettua ulosottajalle, mutta masentaa, kun koko ajan tulee vaan uusia perintäkirjeitä vanhoista jutuista. EIKS NE VOIS JÄTTÄÄ MUA JO RAUHAAN?? oon tosissani yrittänyt skarpata ja onnistunutkin aika hyvin.

ai niin, olin käymässä sen mimmin luona viikonloppuna ja mulle tuli rimakauhu; ei seissyt kuin hetken. vittu miten nolo paikka, en olis ikinä uskonut. jätin heti tupakan ja aloin harjoittaa lantiopohjan lihaksia. muija suhtautui asiaan tosi hienosti ja jotenkin niinkuin oppikirjan ohjeiden mukaan, mut mä luulen että se nauroi katketakseen niiden säihkysilmiensä takana. vitun ämmä. jos olisin vähänkin väkivaltaista sorttia, olisin latonut sitä lutkaa pataan.

töissä muutama spede on alkanut venyttää mun pinnaa ihan tahallaan. venyyhän se, mutta ei enää kauaa. aiheutan niille paskiaisille jotkut mehevät ruumiinvammat 'vahingossa' ja pyytelen sit mukamas kauheesti anteeksi. ja just kun ambulanssin ovet on menossa kiinni, niin annan niille jonkun huomaamattoman merkin että varmasti tajuavat mistä oli kyse. aika saletisti ne kostaa, mutta mä kostan sit taas takasin. onpahan töissäkin jotain oikeeta tekemistä sitten.

toisaalta mä haluaisin päästää ilmat pihalle mun mutsista ja toisaalta taas en. sen vaan sanon että aika pahasti on epäonnistunut mun suhteen... mut senhän te rakkaat lukijat jo tiesittekin.

musta olis voinut tulla ihan mitä tahansa hienoa, mutta nyt näyttää siltä että musta tulikin vain katkera, kostonhimoinen paskiainen. kiitän siitä teitä, arvon kanssaihmiset. teitte minusta erinomaisen peilikuvan itsellenne.

olis kiva muuttaa johonkin täältä henkisen tyhjyyden keskeltä, mutta tuskin mä sitäkään teen. kun on kaikenmaailman velvollisuuksia saatana. sitäpaitsi se voutikin hengittää niskaan koko ajan. ei sitä näemmä pakoon pääse.

mut ei se mitään, kato. huomenna taas töihin niinkuin ei mitään olis tapahtunut.
juttelen mutsille niinkuin ei mitään olis tapahtunut. soitan varmaan sille vosullekin niinkuin mitään ei olis tapahtunut. ja jos sen kannalta ajattelee, niin mitään ei tapahtunut. vittu, miten noloo.