Varhaiskeski-ikä lähestyy.
Pitkälliseten jopa matemaattistenkin pohdintojen jälkeen olen alkanut uskoa seuraavaan teoreemaan.
Osin yleisen kasvun ja kulttuurin kehityksen seurauksena, vain todella harva nainen maan päällä pystyy tyydyttämään miesten tarpeet. Arvioisin näitä naisia olevan noin 1%. Luultavasti kuitenkin vähemmän.
Suurin osa miehistä tulee viettämään elämänsä enemmän tai vähemmän epätyydyttävän naisen kanssa.
Ongelma ei mielestäni esim. avioeroissa yms. ole se että nainen olisi epätyydyttävä. Miehet ovat jo vuosituhansien ajan tienneet että vain todella harvat meidän sukupuolemme edustajista saavat tyydyttävän naisen. Loput saavatkin jollakin tapaa epätyydyttävän puolison. Usein puhutaan huora/madonna-ilmiöstä ja yksinkertaistetaan tilanne kahtiajakautukneeksi ja jos toinen puoli painottuu liikaa on olemassa epätasapaino. Luultavasti asiaan sisältyy kuitenkin paljon enemmänkin vivahteita.
Sitten kiinni varsinaiseen ongelmaan.
Miehet ovat siis ymmärtäneet vosisatojen ellei -tuhansien ajan naisen puutteellisuuden. He ovat olleet valmiita hyväksymään sen että näitä lähes täydellisiä naisia riittää vain harvoille ja valituille. Lisäksi miehet ovat hyväksyneet sen että nämä yksilöt lankeavat lähestulkoon aina niille miehille joilla on tarjottavanaan jotain näille naisille. Tällainen nokkimisjärjestys miesten keskuudessa muodostuu aina kunkin yhteiskunnan kulttuurin ja sääntöjen mukaan.
Nyt asian ydin: Naisetpa eivät hyväksy sitä että heidät rankataan jonoon tyydyttävyyden perusteella. Naiset pitävät edelleen miesten velvollisuutena haluta heitä varauksetta ja tasavertaisesti. Naiset eivät ymmärrä omaa rajallisuuttaan ja mahdollisia puutteita. Puhumattakaan siitä että hyväksyisivät ne.
Jotenkin vain tuntuu että miehenä on paljon helpompaa hyväksyä se että on tyhmä, ruma, lihava tai köyhä. Se nyt vaan on oma kohtalo ja se siitä. Ei mies tällöin ajattele että: Silti ansaitsen aivan totaalisen täydellisen naisen rinnalleni, sellaisen joka toteuttaa kaikki velvollisuudet, fantasiat ja unelmat.
Jostain syystä nainen taas ei kykene katsomaan peiliin vaan kuvittelee että on näennäisesti "heikompana" sukupuolena ja vuosituhansien alistuksen saattelemana oikeutettu jo sinäänsä aivan täydelliseen kohteluun ilman ehtoja.
Jopa sellaiset modernit länsimaiset naiset joista monet eivät ole koskaan elämässään juurikaan joutuneet kokemaan minkäänlaista haittaa omasta sukupuolestaan alentuvat vaatimaan oikeuksia itselleen sen perusteella että kanssasisarta Afrikassa sorretaan. Naurettavaa itsekeskeistä paskamaisuutta sanoisin.
Kyllä mies voi rakastaa vaikkei nainen olisikaan kaikin tavoin tyydyttävä. Mutta nainenpa ei voi hyväksyä sitä jos mies ei pidä häntä täydellisenä.
Pitkälliseten jopa matemaattistenkin pohdintojen jälkeen olen alkanut uskoa seuraavaan teoreemaan.
Osin yleisen kasvun ja kulttuurin kehityksen seurauksena, vain todella harva nainen maan päällä pystyy tyydyttämään miesten tarpeet. Arvioisin näitä naisia olevan noin 1%. Luultavasti kuitenkin vähemmän.
Suurin osa miehistä tulee viettämään elämänsä enemmän tai vähemmän epätyydyttävän naisen kanssa.
Ongelma ei mielestäni esim. avioeroissa yms. ole se että nainen olisi epätyydyttävä. Miehet ovat jo vuosituhansien ajan tienneet että vain todella harvat meidän sukupuolemme edustajista saavat tyydyttävän naisen. Loput saavatkin jollakin tapaa epätyydyttävän puolison. Usein puhutaan huora/madonna-ilmiöstä ja yksinkertaistetaan tilanne kahtiajakautukneeksi ja jos toinen puoli painottuu liikaa on olemassa epätasapaino. Luultavasti asiaan sisältyy kuitenkin paljon enemmänkin vivahteita.
Sitten kiinni varsinaiseen ongelmaan.
Miehet ovat siis ymmärtäneet vosisatojen ellei -tuhansien ajan naisen puutteellisuuden. He ovat olleet valmiita hyväksymään sen että näitä lähes täydellisiä naisia riittää vain harvoille ja valituille. Lisäksi miehet ovat hyväksyneet sen että nämä yksilöt lankeavat lähestulkoon aina niille miehille joilla on tarjottavanaan jotain näille naisille. Tällainen nokkimisjärjestys miesten keskuudessa muodostuu aina kunkin yhteiskunnan kulttuurin ja sääntöjen mukaan.
Nyt asian ydin: Naisetpa eivät hyväksy sitä että heidät rankataan jonoon tyydyttävyyden perusteella. Naiset pitävät edelleen miesten velvollisuutena haluta heitä varauksetta ja tasavertaisesti. Naiset eivät ymmärrä omaa rajallisuuttaan ja mahdollisia puutteita. Puhumattakaan siitä että hyväksyisivät ne.
Jotenkin vain tuntuu että miehenä on paljon helpompaa hyväksyä se että on tyhmä, ruma, lihava tai köyhä. Se nyt vaan on oma kohtalo ja se siitä. Ei mies tällöin ajattele että: Silti ansaitsen aivan totaalisen täydellisen naisen rinnalleni, sellaisen joka toteuttaa kaikki velvollisuudet, fantasiat ja unelmat.
Jostain syystä nainen taas ei kykene katsomaan peiliin vaan kuvittelee että on näennäisesti "heikompana" sukupuolena ja vuosituhansien alistuksen saattelemana oikeutettu jo sinäänsä aivan täydelliseen kohteluun ilman ehtoja.
Jopa sellaiset modernit länsimaiset naiset joista monet eivät ole koskaan elämässään juurikaan joutuneet kokemaan minkäänlaista haittaa omasta sukupuolestaan alentuvat vaatimaan oikeuksia itselleen sen perusteella että kanssasisarta Afrikassa sorretaan. Naurettavaa itsekeskeistä paskamaisuutta sanoisin.
Kyllä mies voi rakastaa vaikkei nainen olisikaan kaikin tavoin tyydyttävä. Mutta nainenpa ei voi hyväksyä sitä jos mies ei pidä häntä täydellisenä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkälainen olisi sinua tyydyttävä nainen?
Mulla sattuu olemaan pulskan puoleisia tuttuja.
He auttamattomasti kuolaavat hoikkien naisten perään. Nämä jätkät fantasioivat hoikista ja kauniista naisista, vaikka itse viihtyvät pleikkarin äärellä enemmin kuin salilla.
Mua suoraan sanottuna ihmetyttää näiden äijien luulot itestään. Mä olen käynyt vetämässä tiukkaa treeniä jo 7 vuotta salilla ja kroppa on sen näkoinen, tiukka ja timmi. Silti nää plösöt kuvittelevat ansaitsevansa samantasoista naisseuraa kuin minä. Nää plösöt eivät välitä omasta ulkonäöstä tuon taivaallista, adidaksen kolmiraidat jalassa aamusta iltaan, mutta vaativat naisen vähintään olevan muotiguru, kaunis ja hoikka.
Mua suaraan sanottuna kummastuttaa. Vittu, mä olen tehnyt töitä oman ulkonäköni eteen ja nyt korjaan työni hedelmät. Vittu nää plösöt kuvittelee et niil on just samat mahikset. Ne tulee baarissa jutskaa mun kaa, ku mul on hyvännäköisii daamei siin juttukaverein ja esittää nii kaveria. Et helevetti ku hävettää, kukaan naine ei oikeesti tuu niille juttelee. Tai jotkut lihavat vois, mut ne ei kelpaa plösöille.
No nää plösöt änkee siihe ja mua nolottaa ku äijät alkaa pokkana iskee niit.
Siis vittu missä on itsekritiikki ja suhteellisuudentaju. Vähän noloo, ku näkee et niit muijia ei vois vähempää kiinnostaa. Yritä siin saada sit nää plösöt tyypit tajuaa et perkele, menkää salille tai jotain. Mut älkää kuvitelko ittestänne liikoja. Nää o just näitä pilalle lellittyjä pentuja jokka luulee saavansa kaiken. Mami ei ookkaan lellimässä.
Plösöt kattokaa oman tasosia muijia ellei teil oo tosi paljo mammonaa. Siis jos turpavärkki ja kroppa muistuttaa löllöö kaalikäärylettä ei paljo kandee hyvännäkösii muijii pokaa. Ettikää samantasosta seuraa, jumalauta. vitun luuserit.
Eiks elämä ole kivaa ihan sellaisenaan? Kuka uuno odottelee, että joku tyydytää tarpeet? Sitähän saa odottaa, sitä ei koskaan tapahdu. Asenne on aivan outo. Kun ei odota liikoja,ilahtuu "pienestäkin". Autaampi on antaa kuin ottaa, jos nyt saa lainata arvoteosta.