Profetia tarkoittaa jumalallisen viestin välittämistä
Laajasti ottaen profetiassa on aina kysymys jumaluuden ja ihmisen välisestä kommunikaatiosta, johon liittyy neljä tekijää: viestin lähettävä jumaluus, viesti, viestin välittäjä eli profeetta ja muut ihmiset, jotka vastaanottavat viestin profeetalta.
Ensimmäisen temppelin aikana viestin välittäminen tarkoitti profeetan suullista julistusta. Heprealaisessa Raamatussa kuvatut profeetat ovat tällaisia julistajia. Toisen temppelin aikana monia opettajia saatettiin pitää jumalallisten salaisuuksien asiantuntijoina ja välittäjinä, mutta heitä ei koskaan kutsuttu profeettaa tarkoittavalla sanalla navi.
Jeremian ja Jesajan kaltaisten profeettojen toiminnan loppuminen ei estänyt jumalallisen tiedon välittämisen eli profetian jatkumista toisenlaisessa muodossa. Qumranin tekstilöydöt paljastavat huikean määrän aikaisemmin tuntematonta juutalaista kirjallisuutta Toisen temppelin ajalta. Siksi ne ovat merkittävä lähdeaineisto, kun tutkitaan sitä, millaista profetia oli Toisen temppelin aikana.
Profetia Toisen temppelin aikana
Vanhan testamentin profeettakirjat saivat lopullisen muotonsa Toisen temppelin aikana. Voidaankin sanoa, että profetia muuttui Toisen temppelin aikana kirjalliseksi ilmiöksi: kirjurit kokosivat profeettojen lausumia yhteen ja tulkitsivat niitä nykytilanteen valossa. Näin kirjurit ottivat profeettojen paikan jumalallisen tiedon välittäjinä ja profetia muuttui suullisesta julistuksesta tekstien kokoamiseksi ja tulkinnaksi. Tekstien tulkinta nähtiin Jumalan inspiroimaksi toiminnaksi eikä vain tavalliseksi kirjurin työksi.
Toisen temppelin ajan profetia voidaan jakaa vähintäänkin kahteen luokkaan: ilmoitettuun viisauteen ja ilmoitukseen perustuvaan eksegeesiin. Ilmoitukseen perustuvalla eksegeesillä tarkoitetaan esimerkiksi Qumranin luolista löytyneitä pešertekstejä, joiden kirjoittajat tulkitsevat uudelleen vanhoja profetioita (esim. Habakukin pešer). Hymnien kirjassa kuvataan ensin mainittua, ilmoitetun viisauden mallia.
Toisen temppelin aikana kolme aikaisemmin erillistä traditiota, viisaus, apokalyptiikka ja profetia, kietoutuvat toisiinsa. Viisauden ja apokalyptiikan yhdistyminen voidaan havaita ilmoitetun viisauden käsitteessä, joka tarkoittaa sitä, että ihmisen saa tietoa Jumalan ilmoituksen avulla. Viime vuosina muutamat tutkijat ovat nähneet, ettei ilmoitetussa viisaudessa ole kysymys ainoastaan viisaustradition ja apokalyptisen tradition yhdistymisestä vaan viisauden saaminen ilmoituksen avulla ja sen välittäminen eteenpäin oli profeetallista toimintaa.
Lisää
https://www.teologia.fi/54-opinnaytteet/pro-gradut/610-profetia-profeetattomana-aikana
Laajasti ottaen profetiassa on aina kysymys jumaluuden ja ihmisen välisestä kommunikaatiosta, johon liittyy neljä tekijää: viestin lähettävä jumaluus, viesti, viestin välittäjä eli profeetta ja muut ihmiset, jotka vastaanottavat viestin profeetalta.
Ensimmäisen temppelin aikana viestin välittäminen tarkoitti profeetan suullista julistusta. Heprealaisessa Raamatussa kuvatut profeetat ovat tällaisia julistajia. Toisen temppelin aikana monia opettajia saatettiin pitää jumalallisten salaisuuksien asiantuntijoina ja välittäjinä, mutta heitä ei koskaan kutsuttu profeettaa tarkoittavalla sanalla navi.
Jeremian ja Jesajan kaltaisten profeettojen toiminnan loppuminen ei estänyt jumalallisen tiedon välittämisen eli profetian jatkumista toisenlaisessa muodossa. Qumranin tekstilöydöt paljastavat huikean määrän aikaisemmin tuntematonta juutalaista kirjallisuutta Toisen temppelin ajalta. Siksi ne ovat merkittävä lähdeaineisto, kun tutkitaan sitä, millaista profetia oli Toisen temppelin aikana.
Profetia Toisen temppelin aikana
Vanhan testamentin profeettakirjat saivat lopullisen muotonsa Toisen temppelin aikana. Voidaankin sanoa, että profetia muuttui Toisen temppelin aikana kirjalliseksi ilmiöksi: kirjurit kokosivat profeettojen lausumia yhteen ja tulkitsivat niitä nykytilanteen valossa. Näin kirjurit ottivat profeettojen paikan jumalallisen tiedon välittäjinä ja profetia muuttui suullisesta julistuksesta tekstien kokoamiseksi ja tulkinnaksi. Tekstien tulkinta nähtiin Jumalan inspiroimaksi toiminnaksi eikä vain tavalliseksi kirjurin työksi.
Toisen temppelin ajan profetia voidaan jakaa vähintäänkin kahteen luokkaan: ilmoitettuun viisauteen ja ilmoitukseen perustuvaan eksegeesiin. Ilmoitukseen perustuvalla eksegeesillä tarkoitetaan esimerkiksi Qumranin luolista löytyneitä pešertekstejä, joiden kirjoittajat tulkitsevat uudelleen vanhoja profetioita (esim. Habakukin pešer). Hymnien kirjassa kuvataan ensin mainittua, ilmoitetun viisauden mallia.
Toisen temppelin aikana kolme aikaisemmin erillistä traditiota, viisaus, apokalyptiikka ja profetia, kietoutuvat toisiinsa. Viisauden ja apokalyptiikan yhdistyminen voidaan havaita ilmoitetun viisauden käsitteessä, joka tarkoittaa sitä, että ihmisen saa tietoa Jumalan ilmoituksen avulla. Viime vuosina muutamat tutkijat ovat nähneet, ettei ilmoitetussa viisaudessa ole kysymys ainoastaan viisaustradition ja apokalyptisen tradition yhdistymisestä vaan viisauden saaminen ilmoituksen avulla ja sen välittäminen eteenpäin oli profeetallista toimintaa.
Lisää
https://www.teologia.fi/54-opinnaytteet/pro-gradut/610-profetia-profeetattomana-aikana
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kunnia Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.
Amen.
tota tota ku nyt niin jos katsotaan pyhaamalakiaa 1100 luvulta joka ennusti kaikki paavit kakstuhattaluvull niin taa ei taida onnistua kuin JUMALAN johdatuksella.. ja simocel taman viimeisen jorge marionin.. ja jos on uskomista 1984 tukholman profetiaan niin siella sanottais et suomeen tulee oma proffeetta..
jos sa saat kasteen yhteydessa profetoimisen lahjan nii voi olla ett saa jossain vaheessa ihmeellisia unia ja paivanakyja..
ok--
ok...
ok..
dgfgdfg