Mitä tekisit

Kymmenen vuotta on aika pitkä aika ainakin iäkkään ihmisen elämässä. Tätini täyttää pian 90 vuotta ja onhan se aika todennäköistä ettei elä enää kymmentä vuotta, vaikka on kaikin puolin terve.
Ei sitä nuori tai keski-ikäinen tiedä, elääkö kymmen vain vielä useammankin kymmenen ellei ole jokin sairaus jonka ennuste on jollakin tavoin tiedossa.
Ei sitä osaa näin miettimättä sanoa ja miten asiaan suhtautuisi jos tuollainen totuus eteen tulisi.
Koskettaako asia aloittajaa?

Kyllä.

Onko sinulle tieto tullut äskettäin vain oletko joutunut jotenkin varautumaan siihen. Sinulla on kai etenevä sairaus jonka ennuste on että se johtaa kuolemaan kymmenen vuoden sisällä.
Olen yli 60 vuotta ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet sairauteen alle 70-vuotiaina ja lähisuvussani on vähän jotka ovat eläneet yli 75 vuoden.

30-vuotiaana oli elämässäni vaikeaa ja sitä jatkui sitten parisen kymmentä vuotta, ja monesti jopa toivoin ja rukoilin kuolemaa. Olen kristitty ja en pidä ratkaisuna itsemurhaa, ja kuolema sitä kautta ei ollut edes ajatuksissa vaihtoehto. 15-vuotiaan pelkäsin hirveästi kuolemaan kun sukulaisia kuoli yllättäen, koulussamme neljä peruskouluikäistä kuoli kahden vuoden sisällä.
Uskontulon myötä kuolemanpelko sitten väistyi.

Ei sitä voi mitenkään mennä toisen ihmisen kokemukseen ja tietää mitä kokee kun ajallinen aika on tiedollisesti rajattu. Olen joutunut seuraamaan muutamia syöpäsairaita joiden ennuste on ollut muutamasta kuukaudesta reiluun puoleen vuoteen. En tiedä onko tieto elämän päättymisestä helpompi hyväksyä 60- vuotiaana, 90-vuotiaana tai vaikka 20-vuotiaana, jos rinnassa on halu elää.
Kun täti menehtyi haimasyöpään, niin meidän kannalta ne viimeiset kolme kuukautta olivat tärkeää laatuaikaa, koska vasta silloin sain mahdollisuuden tutustua häneen ja minulla on usko että tapaamme sitten.
Ajattelen aika usein, että tänään olen terve, mutta voihan se vakavan sairauden diagnoosi tulla minullekin lyhyellä aikavälillä tai voin menehtyä infarktiin vanhempieni tavoin.
Tällaisia tuntemuksia aloituksesi minussa herättää. Haluatko kertoa lisää, mitä nyt koet. Kukaan ei voi antaa toiselle valmiita ajatuksia kuoleman edessä, mutta uskon että kokemusten ja tuntemusten jakaminen ja niistä keskusteleminen niistä auttaa meitä.

Kyllä, vähä aika sitten on tullut tieto että noin 10 vuotta olis elinaikaa kaipaisin ideoita että, mitä nyt ??
Olen myös kristitty olen kokenut hengellisen kokemuksen kuoleman rajamailla

Seuraatko vielä palstaa ja vointisi tänään?

Seuraan ja vointi hiukan parempi
Ajattelin alkaa käyttää hormooneja, olen urheillut koko elämäni ja huippu urheilu kiinnostaa ! = D
Mitä väliä kuolenko sairauteen vai huippu kunnossa hormooneihin

En pistä sen varaan mitään et jos keksitään joku hoito...
Kysymys siis oli et mitä tekisit jos sulla ois 10 vuotta elinaikaa ?? Mielikuvitusta kehiin, elän siis kun viimestä päivää ilman mitään menetettävää.

Nii se varmaan on, ettei kannata keskittyä nyt sairauteen vaan elää ja täysillä. On olemassa se hyvä motto. "Ei se pituus vaan laatu."
Jos sinulla on varaa, niin voisit vaikka matkustaa. Tai ei kaikki matkustaminen paljoa varoja vaadi, jos lähtee patikoimaan. Kun tykkäät liikunnallisesta elämästä.

Paikalle en jää kituu en, elämä ei oo ikuinen, kaikil oma satu kuka määrää sen pituuden.

Jos olisin samanlaisessa tilanteessa, niin saattaisin alkaa kirjoittelemaan omaelämäkertakirjaa. Kun minua ei enää olisi, niin lähisukulaiseni voisivat sitten muistella sillä tavoin olemassaoloani. Sinun iässä usein on vielä sukua elossa. Itsellä ei ole lapsia eikä lapsenlapsia, mutta olen kirjoitellut kotikyläni ihmisistä ja tapahtumista ja sukuni historiasta jos vaikka joskus sisarteni lapsia menneisyys sitten kiinnostaisi.

En tunne oikeen sukulaisiani ei olla oltu tekemisissä oikeen ikinä muuten hyvä ajatus :)

Veljeni kertoi saaneensa apua rukoillessaan vanhempieni haudalla.
Hänellä oli todella huono tilanne silloin.
Sen jälkeen elämä muutti suuntaa ja vähitellen elämä helpottui. Nyt hän on kuin uusi, ihana ihminen.
Kaikki asiat luistavat. Taitaa olla 30 v aikaa.
Ihminen voi muuttua

Kyllähän ihmeitä tapahtuu ja elinaika voi jatkua vaikka diagnoosit evät paljoa toivoa anna. Laulaja evankelista Rene Laulajainen saanut 21-vutiaana diagnoosin, ettei elä enää kauaa. mutta nyt on jo yli 60-vuotias.
Kuitenkaan ei tarvitse tuudittautua väärään toivoon vaan ottaa se elämän realiteetti todesta ja soveltaa asiat sen mukaan.
Aloittaja ei tässä kaipaa lupauksia ja ennusteita vaan vinkkejä, miten käyttää tarjolla oleva ja parhaiten hyödyksi. Se on ihan oikeanlainen asenne ja kelpaisi neuvoksi meille useimmille. Elämä ja aika on juuri tässä hetkessä.

Itse nopeuttaisin asiaa huomattavasti ihan vaan vaikka kiusallani.

selvittäisin asiani ja antaisin elämäni Jeesukselle