Eilisen Angels In American jälkeen kysyn myös minä: Pitäisikö Jumala päästää kuin koira veräjästä? Kaikki tämä tuska ja inhimillinen kärsimys maailmassa, ja jos hänellä olisi ollut valta estää se? Mutta onko hän estänyt?
Mistä me tiedämme että Jumala ei olisi meitä hylännyt ja lähtenyt taivaasta lipettiin jo kauan aikaa sitten? Jättänyt meidät kuin rotat uppoavan laivan?
Miksi ihmeessä meidän pitäisi veisata hänen nimissään ja elää hänen ehtojensa mukaan, jos elämä niin monelle on pelkkää kärsimystä?
Missä on oikeudenmukaisuus?
Mistä me tiedämme että Jumala ei olisi meitä hylännyt ja lähtenyt taivaasta lipettiin jo kauan aikaa sitten? Jättänyt meidät kuin rotat uppoavan laivan?
Miksi ihmeessä meidän pitäisi veisata hänen nimissään ja elää hänen ehtojensa mukaan, jos elämä niin monelle on pelkkää kärsimystä?
Missä on oikeudenmukaisuus?
Vastaukset 10
Vanhimmat
EI MUUTA KUIN POTKUT niin olen minäkin moiselle taruhahmolle antanut jo kansakoulu aikoina
Jumalalla on kaikki valta, sinä et voi hän päästää etkä pitää. Jos Jumala ei ihmistä kurita, hän on ihmisen hylännyt. Me emme elä vielä taivaassa, vaan maanpäällä, jossa on tuska ja ahdistus ajan loppuun saakka. Jumala yksin on oikeudenmukainen, kaikki ihmiset ovat epäoikeudenmukaisia, pois poikenneita, tyynni kelvottomiksi tulleita, ei ole yhtään, joka hyvää tekisi ei yhden yhtäkään. Jumala yksin on hyvä.
Oletko kurkannut suoleesi, siellä se jumala istuu ja kököttää ja miettii maailman menoa.
Mieti näitä ajatuksia linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
1.2 JUMALAN OLEMUS
Jumala on rakkaus
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.
Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa. Näin oli syntiinlankeemuksessa ja niin on ollut kautta aikojen. Jumala sallii meidän tehdä ratkaisuja, jotka eivät läheskään aina ole Jumalan tahdon mukaisia. Seurauksista joudumme itse ja kanssamme moni muukin kärsimään, koska "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Jumala ei aina ota meitä ihmisiä "niskasta kiinni rötöksistämme" , vaan rakkaudella Hän kutsuu meidät pelastukseen Jeesuksen sovitustyön kautta. Ja taas ihminen usein tekee väärän ratkaisun ja kieltäytyy ja kierre jatkuu. Mutta Jumala on rakkaus ja haluaa katkaista nämä kierteet.
Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen
Jumalan olemukseen kuuluvat myös pyhyys ja oikeudenmukaisuus. Onko Jumala tuomari? Rankaiseeko hän? Koska Jumala on pyhä rakkaus, on hän myös ehdottoman oikeudenmukainen. Olisihan aivan mahdotonta, että rakastava Jumala voisi hyväksyä ihmistä kohdanneen vääryyden. Jumalan oikeudenmukaisuudesta on vakavat seuraukset: miten syntinen, vääryyttä tehnyt ihminen voi kestää oikeudenmukaisen Jumalan kasvojen edessä. Jos ihminen ei olisi syntinen, niin hän kokisi, että Jumala on rakastava Isä. Mutta koska hän on syntinen, hän pelkää Jumalan vihaa. Hän pelkää, että hänen rakkaudettomuutensa ja vääryytensä paljastuvat. Oman syntisyytensä tähden ihmiset kokevat, että rakastava Jumala on tuomari.
Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.
Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Tällainen "agapee"-rakkaus on aika vieras käsite nykyajan ihmisille, joille rakkaus-käsite usein on täysin jotain muuta, kuin mitä Raamatussa kuvataan. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä.
Jumala ja pahuuden ongelma
Kaiken sen pahuuden keskellä, mikä maailmassa ympärillämme tapahtuu, monet ovat ymmällä. Mistä kaikki pahuus on tullut? Miksi se saa yhä enemmän valtaa? Eikö mikään voi sitä estää? Miksei hyvä ja rakastava Jumala puuttuu asioihin? Voinko minä mahdollisesti jotain tehdä? Voivatko kristityt jotain tehdä? Kysymyksiä on paljon, emmekä ehkä saa tyydyttäviä vastauksia kaikkiin ongelmiin.
Usein kysytään, miksi Jumala on luonut Saatanan, pahuuden ja kaiken, mikä siihen liittyy?
Jumala ei ole näitä luonut. Ne ovat ikään kuin seurauksia rakkauden Jumalan toiminnasta, kuten jatkossa osoitetaan.
Jumala ei voi olla paha. Jumalan luomakunta oli, kuten alussa mainittiin, "sangen hyvä".
Raamattu antaa vihjeitä (Jes.14:12-21, Hes.28:1-10, ym), että jossakin vaiheessa eräs etevä enkeliruhtinas ylpistyi ja pyrki Jumalan yläpuolelle. Tällöin hän sai melkoisen osan enkelimaailmasta puolelleen. Eedenin puutarhassa tämä paholainen viekotteli ensimmäiset ihmiset syntiin ja sen jälkeen maailma on ollut "pahan vallassa".
Pahuuden alkujuuret ovat siis ylpeys, itsekkyys, vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalaa vastaan.
Tuntuuko tutulta? Eikö tämän päivän pahuus maailmassa johdu ihan näistä samoista alkujuurista? Entäs meidän omassa elämässämme? Eivätkö sielläkin nämä samat voimat usein riehu? Olemme osa syntiin langennutta, kapinoivaa ihmiskuntaa. Jos siis olisit ollut Aadam tai Eeva, olisit tehnyt saman virheen kuin he, olisit kieltäytynyt tottelemasta Jumalaa.
Pahalla on taipumus levittää pahaa, sekä yksilön kohdalla että yhteisössä. Se toimii lumivyöryn tavoin. Tämä on selvästi havaittavissa tämän päivän maailmassa. Tästä Raamattukin puhuu. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."
Eräs toinen näkökulma kysymykseen, mikä on "pahuus": Usein käsitetään pahuutta oliona, käsitteenä tai esineenä, joka on sellaisenaan olemassa kuten "tuoli" tai "pöytä". Mutta, mitä on nälkä? Tai kuoppa kadussa? Eiköhän se ole jonkin puute? Nälkä on ruoan puutetta, ja katukuoppa on tiemateriaalin puutetta. Ellei ole katua, ei siinä kadussa voi olla kuoppaa! Samalla tavalla pahuus on hyvyyden puutetta, eikä sellaista, minkä Jumala olisi luonut. (Tämä ei tarkoita, että pahuus olisi epätodellinen. Se on yhtä todellinen kuin kuoppa kadussa.) Sen takia voidaan sanoa, että Jumalan luomakunta oli "hyvä", eikä Jumala luonut pahuutta.
Linkistä voit lukea lisää.
Älähän samaistu vaan liikaa niihin kuvitteellisiin tarinoihin, jotka syövät pala palalta tervettä itsenäistä ajattelua ihmisessä. Okeudenmukaisuuden täytyy lähteä meistä ihmisistä, ei siihen jumalia apuun tarvita, eikä poppamiehiä. Mutta pystytkö sinä milloinkaan kohtaamaan Luojasi kaikista oletetuista kärsimyksistäsi huolimatta, onkin toinen juttu. Ja se on sinun ikiomasi. Kokeile sitä anteeksi antoa ensiksi ja ajattele sitten vasta jotakin muuta!
jumalahan on yhtä suuri fiktio kun tuo kyseinen tekopyhien jenkkien tekele,vai onko se itse käynyt sulle esittäytymässä?
>>Älähän samaistu vaan liikaa niihin kuvitteellisiin tarinoihin
Ko. sarjassa päähenkilö kehoitti enkeleitä haastamaan Jumala oikeuteen.
Job haastoi Jumalan oikeuteen.
Minustakin JUmala täytyisi haastaa oikeuteen. Jos ihminen ei osaa kyseenalaistaa sitä, mitä kuvittelee Jumalan tahdoksi, silloin ihminen menee aina uskossaan harhaan.
Siksi jokaiselle olisi niin paljon parempi, että haastaisi Jumalan välillä oikeuteen - ja ihan kunnolla.
Olipa hienosti sanottu. Kiitos tästä oivalluksen ilosta! :)
Voimmehan me vaatia Jumalan vastuuseen teoistaan. Ei siinä mitään. Hän varmasti antaa oikeudenmukaisuudessaan paikkansa pois. Mutta tämä oikeudenkäynti on tehtävä oikeudenmukaisesti.
Ensinnäkin jos Jumala tekee virheen, niin pystymmekö me antamaan hänelle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, jossa hänellä on oikeus katua vääriätekojaan ja tehdä parannus.
Entä pystymmekö me antamaan oikean tuomion hänen teoistaan, siitä että onko teko oikein. Kuka on tarpeeksi oikeamielinen tekemään tuomion?
Pystymmekö me korvaamaan hänet, paremmalla versiolla? Kuka tai mikä tämä olisi?
Mutta ehkä tärkein kysymys on jos Jumala tekee virheen, niin onko meissä itsessämme sen verta rakkautta että pystymme antamaan anteeksi sen?